Uuden vuoden lupaukset (tai tavoitteet)

Se siis tästä blogivuodesta.

Ensi vuodelle tavoittelen seuraavanlaista settiä:

* Suunnistuskisoja fyysisesti kauemmaksi mukavuusalueelta, positiivista kehitystä (iästä huolimatta)
* Osallistun vähintään 2 puolimaraan joista toinen ulkomailla (nimenomaan ulkomaan mara tulevalle vuodelle)
* Joissa ennätys 1.38.13 uusiksi
* Tämän saavuttamiseksi paino pysyvästi alle 80 kg, mielellään noin 75 kg
* Treenaan heikkouksiani, eli varmaankin keskivartaloa ja päätä :D
* Lahden Jukolaan on mentävä, maasto vaikuttaa hyvältä
* Tulostaso nousee ja hauskaa täytyy olla
* Aloitan harjoituskalenterin pitämisen
* Aloitan melontaharrastuksen

Onkohan siinä alkajaisiksi tarpeeksi tavoitteita? Katsotaan myöhemmin kuinka miehelle on käynyt. :) Tärkeintä olisi selvitä vuodesta terveenä.

Feliz Ano Novo!

Pimein vuorokausi

Kaksi treeniä viikon aikana. Se on vähän, mutta se on alku ja tästä paranee.

Tänään tajusin uuden asuinalueen olevan jäätävän kivaa lenkkeilymaastoa mistä krediittiä pyörätieverkostolle. 40 min edestakaisin juoksua muutaman metrin korkeuseroilla. Mutta nousut ja laskut ovat tärkeitä. Suunnistusmaastossa et ilman mäkiä selviä.

Ilmoittauduin viikko sitten Helsingin puolimaratonille. Ensimmäinen hintaporras oli menossa umpeen ja ajattelin hankkia itselleni saatanallisen hyvän motivaattorin. Kun tuonne menen, niin todistan, että jotkut suunnitelmat jopa pitävät. Joten saa nähdä mistä lähtökohdista homma ponkaisee ylös.

Minulla on kaksi paria luistelusuksia joista molemmista voiteet kuluneet pois. Yritän nyt opetella voitelemaan kunnolla itse. Liian vaikeaa se ei voi olla, mutta pitää ostaa voitelupöytä. Luulen kyllä että tykkään juosta talvellakin enemmän ja hiihtää vähemmän. Viime talvena meni jotain 220 (?) kilometriä. Ja talvi oli aika lyhyt.

Tällaista tänään. Huomenna vika työpäivä ennen muutama jouluvapaata. Aion perseillä sivistyneesti.

Hyvää Joulua!

Kuulumiset!

Mistä kirjoittaisin, kun elämä on oravanpyörässä juoksemista eikä jää omille ajatuksille. Olen siis ollut viimeiset noin puoli vuotta töissä ja se on tietysti vaikuttanut harrastusten sisältöön huimasti, mutta sen kestää kun tietää rahan tulevan.

Taidan ollakin liian väsynyt kirjoittamaan korkealentoista, opettavaista ja mielenkiintoista tekstiä.

Jatkan urheilijan elämää kohti rasteja ja polkujuoksuja. Ensi viikolla on ohjelmassa, jos luoja suo, Freddy Portinin luento suunnistamisesta ja sunnuntaina oman suunnistusseuran tilaisuus. Näistä on tarkoitus repiä motivaatiota.

Nyt harjoittelu on täyttä skeidaa. Kävin sunnuntaina kyllä lenkillä uudessa kaupunginosassamme. (Kyllä, olen myös muuttanut!) Täällä on ihan kivaa, mutta ei enää niin luonnonläheistä. Oma valinta. Tavallaan ei ollut. Tavallaan tuli kiire ostaa asunto. Ja myös tavallaan olen tavattoman onnellinen tästä kaikesta! Sekin mielessä, että en halua juurtua oikein mihinkään ja siksi epäröin suuresti lainan ottamista. Haluan vielä römytä maailmalla enkä jäädä unohdettuna pesiytymään yhteen tuhansista muista tiilitaloista.

Näillä sävelin jatkamme kohti pimeää ja kylmää talvea.

~J~

Gallup

Olen kiireisen syksyn ja talven vuoksi unohtanut bloginpidon aivan tyystin.

Potkaisen vauhtia sisältöpuoleen vastailemalla muutamaan vaellusaiheiseen ristikuulusteluun. Kas tässä:

1. Paras vaelluskohde?
Vaikea valinta Narvikin ja Abiskon välillä. Narvikissa reissu jäi parin yön mittaiseksi arvioituamme lumen määrän korkealla reitillä ihan pieleen, vaikka oli myöhäinen heinäkuu. Silti täysin uniikkeja maisemia Pohjanmaan alangolla kasvaneelle. Norjaa joutuu katsastamaan vielä toiseen tai kolmanteenkin kertaan! Abiskossa viehätti flora ja fauna, käveltävät reitit ja parattisimainen fiilis, mikä paikasta jäi.

2. Luottokamasi?
Pumi (kyllä) -makuupussi on toiminut tähän asti joka tilanteessa. :D Rinkka on huono, mutta ei se kyllä ärsytä mitenkään, joten en ole ostanut parempaa. Minulle tärkeintä on otsalamppu. Kallista ja luotettavaa en edelleenkään omista, mutta kuitenkin ihan suunnistajanlamppuja löytyy.

3. Oletko ilta- vai aamuihminen?
Ehdottomasti iltaihminen. Aamusin herääminen on valtavaa tuskaa ja ehdottomasti mielummin valvoisin yöt ja nukkuisin päivät. Olen kyllä ollut pitkään töissä, jotka vaativat todella aikaista ylösnousua. Ehkä se kiintiö on tulossa täyteen.

4. Mitä muuta harrastat, vai ryynäätkö pelkästään pitkin metsiä?
Suunnistusta, joitain käsitöitä, maastopyöräilyä, uintia, musiikin kuuntelua ja vähän soittamista myös. Yritän kaiken muun sivussa kehittyä.

5. Autiotupa, teltta vai joku lumikuoppaviritystä vastaava?
Vaelluksilla suosin autiotupia ja laavuja. Ollaan nukuttu esmes eteisin lattialla ja lattialla paljon muutenkin. Kesäisin teltassa on myös ihan jees nukkua mikäli ei ole hirveän ahdasta (kuten yleensä tapaa olla), mutta olen mukavuudenhaluinen. :D

6. Klassinen, tympeä ja ärsyttävä kysymys: Miksi bloggaat?
Kirjoitan itselleni päiväkirjaa, jotta voin palata muistoissa taaksepäin ja samalla reflektoida itseäni nykyiseen minääni. Bloggaaminen on myös kirjallisen ilmaisun harjoittelua, sillä usein muuten ei tule enää tekstiä luotua. Toki olen työni puolesta viestinnällisten asioiden kanssa myös tekemisissä. Niih. Ja toivon ja vaadin että joku kiinnostuisi ja antaisi palautetta sisällöstä, tietenkin. ;)

7. Bravuurisi retkikeittiössä?
Olen ruoan suhteen kuin hollantilainen - ei niin väliä mitä syön, kunhan se maistuu siedettävältä ja täyttää vatsan! Oikeasti maulla on ruuassa paljon väliä. Retkellä on tärkeintä saada valmistettua nopeasti esim. thainuudeli-tonnikalaseosta. Se maistuu.

8. Typerin ostamasi asia?
Harkitsen ostokseni liiankin tarkasti! Ei tule mitään emäkämmiä mieleen, mutta se on joku kodinkone joka jäänyt olemattomalle käytölle. Tehosekoitin?

Yritetäänpä kalastaa blogille oikeasti lukijoita! Niih!

J

Treenikset

Liikunta maistuu, kun vain jaksaisi suorittaa. :D Treenimuotona koko kesän käsitanko noin 19 kg ja 20 kg kahvakuula. 12-kiloinen sopii enää lämmittelyyn, mutta siihen se on erittäin ok, sillä 20-kiloisella veivaaminen käy nivelien ja tiettyjen lihasten päälle jollei ole yhtään lämmin.

Järjestin viikko takaperin kuntorastit, joilla oli reilut parisataa kävijää. Nasta kokemus. Olin ainakin ratoihin enimmäkseen tyytyväinen, vaikka aika monta eri versiota tulinkin tehneeksi. Pisimmälle radalle tuli tarpeetonta edestakaisin vekslausta. Surullinen ei voi olla. Olen kiertänyt rasteja reilut 10 vuotta ja on aivan reilua antaa joskus takaisin. Järjesteleminen ei ole hirveän vaativa nakki, mutta työläs kyllä.

Juoksu kulkisi varmasti hienosti jos voisin parissa päivässä laihduttaa 10 kg. Kuntoa on yhä, perkele.

Näillä puheilla painun vällyjen väliin valmistautumaan uuteen päivään, vaikka paljosta jää turisematta. Aloitin uudessa työpaikassa ja univelkaa vähän kumuloituupi! Ja ai niin, tämän on tarkoituskin olla itsensäruoskimisblogi!

-J-

Kuulumiset, osa X

Tykkään kirjoittamisesta, mutta blogin pitäminen on valahtanut arvoasteikossa alaspäin, koska sille ei tunnu olevan tarpeeksi aikaa eikä lukijoita. Nytkin kirjoitan lasittunein silmin syystä että aloitin toissa viikolla töissä enkä malta mennä ajoissa nukkumaan, siis väsyn vapaaehtoisesti viikon mittaan niin, että itsensä löytää toipuneena yleensä vasta lauantai-aamuisin. Pitäisi korjata rutiineja, mutta tässä yläkerran pimeässä huoneessa istun naputtelemassa nytkin. Ei leijona noin vaan raidoistaan pääse.

Olen käynyt kuntorasteilla ja pitänyt ok vauhtiakin. Sitä olen tehnyt kuntoilun vuoksi, koska on vaan hyvä olo kun jaksaa pitää itsensä kovassa tikissä. Liian pitkiä taukoja treeneihin silti tulee, tai sitten ne ovat liian lempeitä kuula/punttitreenejä pihalla. Puntit ovat cool juttu ja tykkään veivata yläkroppaakin välillä, jopa enemmän nykyisin, mutta sellainen himopiiskaaminen treenatessa ei kiinnosta.

En ole ilmoittautunut mihinkään kisoihin, polkujuoksuihin, seikkailuihin, isoihin suunnistuskisoihin tms. Mietin niitä kun saan pääni taas sopivasti kasaan. Siihen asti syön epäterveellisesti kuten nytkin.

Hyvää kesssää ja pekonin käryä! Anna kuulua itsestäsi jos eksyt lukemaan tätä.

Ei Jukolaa, vain nautiskelua

Päätin jättää tämänvuotisen Jukolan viestin pois kalenteristani. Joensuu-Eno olisi ollut seitsemäs perättäinen ja seitsemäs myös kokonaisuutena, mutta antaapi olla tällä kertaa. Syitä tähän se, etten tunne olevani erityisen tiukassa tikissä, mutta painavimpana se, että maasto ei vaikuta pätkääkään himoja herättävältä. Kolmanneksi toki vielä se, että ajatus matkasta Enon kirkonkylään tuntuu varsin epämiellyttävältä. Tämä kokemus meni siis mukavuusrajani yli, vaikka kieltämättä katumuksen tunteetkin kävivät riivamassa päätäni. Tämä tuntuu kuitenkin hyvältä päätökseltä, ja viesti oli jännää katsella televiosta käsin. Kahvia meni ja erinäisiä muitakin juomia kun seurasin käyrien liikettä peitteisen näköisessä maastossa. Aamukahdeksalta petiin.

Viime viikolla kävin kahdet kuntorastit joista toiset Kalajoella ja tänään ohjelmassa oli aina niin helppoa Saarikankaan maastoa. Keuhkot hidastavat vauhtia, mutta muuten maasto on erittäin straightforward. Suunnistuksen puolesta ei ole suuria suunnitelmia, mutta esmes partiosuunnistusta aion kokeilla.

Tärkeämpää on treeni ja kropan tasapainoisuus yleensä, ja se vaatii vähän painojakin.

Tehdään tästä välipäivitys ja palaillaan asian jonkun mielenkiintoisen pamauksen tiimoilta.

Hieman kuntorasteista

KoS:n maanantairasteilla riittää kävijöitä, kuten kuva demonstroi. Eilenkin autoletka oli päälle kilometrin mittainen, syystä että parkkipaikkoja näissä luontokohteissa harvemmin on. Paikkana tällä kertaa Möller ihan meren tuntumassa.

Alta voitte ihailla sekoilujani metsässä. Käyrä ei mene ihan luotisuoraan sinne, missä rasti on. En viitsinyt siirtää tätä kartan päälle josta näkisi rastit (unohdan usein käynnistää kellon lähtöpaikalla, niin eilenkin, mutta muistin sentään ykkösrastin jälkeen).

Ehkä määrättyä lääkitystä ei kannata ottaa juuri ennen suoritusta, ja ehkä kärsivällinen eteneminen useimmiten palkitsee. Kumpikin virhe tuli tehtyä. En aina malta himmailla hitaasti ja ottaa kartalta sopivia kiintopisteitä, joilla rastinotot sujuvat parhaiten. Yläreunassa tulin rastille ihan vikasuunnassa koska samaistuin olevani aivan eri tiellä kuin missä sitten olinkaan, ja seurasin kaveria jonka kuvittelin olevan samalla radalla kuin itse olin. Näistä suunnistuksen perusvirheistä ei näimmä pelkällä tietoisella tapamuutoksella pääse koskaan eroon. Eikä se auttanut, että tunnen olevani paksussa kunnossa.

On silti hienoa että haastavia rastimaastoja löytyy myös Kokkolasta ja näitä pitääkin kiertää taitojen kartuttamiseen ja kunnon kohottamiseen. Vaaka näytti 83 kg, eli toivottavasti suunta on tästä alaspäin!

Enää reilu kuukausi omaan ratamestarivuorooni. Olenkin jo hahmotellut ratoja valmiiksi. Niihin kyllä tulee aina muutoksia kunhan pääsen käymään maastossa, mutta voin käyttää hyväksi muutamia viimevuotisia, hyväksi todettuja rastipaikkoja.

Uusi kompassi hankittu, Moscompass Fast, ja on heti paljon parempi kuin vanha Silva, joka oli muuten vielä paljon kalliimpi.

Jätä kommentti jos luet. :) Huomasin kauhukseni vasta äsken, että blogi on ollut suljettuna niiltä muutamilta potentiaalisilta lukijoilta jo tovin aikaa. God damnit! No eipä ole enää.

-J-

Kuulumisia

Tämä viikko on alkanut urheilullisesti, mutta toisaalta myös paljon vähemmän urheilullisesti elämäntapojen osalta.

Suunnistushimot on täytetty tällä viikolla käynnistyneen iltarastiviikon kautta; ensin maanantaina suosituilla Laajalahden rasteilla ja keskiviikkona Jänispatamäen vastaavilla, jossa satuin olemaan A-radan vikkelin. Kerrankin muistin ottaa mukaan urheilukellon piirtämään gps-käyrää, mutta kuitenkin kaupungin ulkoilumaastossa, joka vastaa helppoudeltaan tavallista juoksukilpailua. Pidän kuitenkin valtavasti taitavien suunnistajien gps-käyrien seuraamisesta haastavissa maastoissa, koska niistä voi (tai varsinkin nuoriso voisi) oppia jotain.

Valitettavasti monivuotinen kumppanini peukalokompassi niinsanotusti räjähti käteeni kuvan alareunassa gepsinä näkyvää Patamäen jyrkkää seinämää alas lasketellessa, kun jouduin ottamaan maasta tukea toisella kädelläni ja kompassi otti osumaa jostakin. Vedet ulos halkeamasta ja uutta etsimään. :( Todella hölmö juttu sinänsä, ettei tässä maastossa edes kompassia olisi tarvinut, mutta eipä sitä kaikkea osaa etukäteen ajatella.

Täytyykin nyt unohtaa kuntorasteilu vähäksi aikaa ja keskittyä muihin elämän osa-alueisiin. Kierrän sitten haastavammissa maastoissa uudestaan.

Emmin yhä osallistumistani polkujuoksucupiin Kalajoella tulevana lauantaina. En ole saanut hankituksi juomareppua ja juoksukunto voisi paljonkin parempi. Sitäpaitsi jos en pidä jonkun tapahtuman hinnoittelusta, niin tapaan protestiksi jättää osallistumatta.

Kaveri suositteli uupumuksen varalle näitä True BCAA -juomia kamalien energiajuomien sijaan. Joskus löytää eurolla tölkin, ja siihen hintaan satsaus on hyvä. Pystyn suosittelemaan erityisesti tätä kofeiinitonta energiavajauksen varalta! BCAA-villitys ei ole ihan hihasta vedettyä tuubaa, jos tämän perusteella pitäisi mielipiteensä muodostaa. Varoituksen sanasena kofeiiniversiossa kof-pitoisuus on 63mg/100ml! Eli kahvikuppiinkin verrattuna melkoinen määrä.

Näillä puheilla jatkan ikuiselta tuntuvan kasvihuonerakennusprojektin parissa, tänäänkin. Sen verran haluan myös vinkata, että älkää ainakaan Tuontitukusta hakeko uutta kiinalaista kasvihuonetta. :D Tällaisen kokoaminen pistää koko elämisen mielekkyyden koetukselle.

Tee
Jarkko

Kevään kisa- ja treenikuulumiset!

Tällä hetkellä kirjoitan blogia vähän mieli maassa, vilustuneena ja yskien. Tämä viikko olisi muutoin ollut ns. urheilun superviikko, mutta kokemus lässähti yksille kuntorasteille osallistumiseen. Siellä vilustuin entistä pahemmin, ja väliin jäivät niin uuden MTB-Cupin ensimmäinen osakilpailu Santahaassa, Kokkola City Run kuin suunnistuksen keskimatkan AM-kisat. En toki olisi kaikkiin muutoinkaan osallistunut, mutta City Runin väliinjättäminen harmittaa erityisesti, koleista ilmoista piittaamatta. Tämä on toinen kerta kun tapahtuma jäi itseltäni väliin. Muutama vuosi sitten leikkausarvet estivät osallistumisen. Olin tietysti seuraamassa tapahtumaa niin radan varrella kuin torilla. Mietin vielä viime hetkillä josko sittenkin ottaisin osaa, mutta jälkitauteihin sairastumisen riskeeraaminen olisi äärimmäisen typerää. Tällöinhän voi vaikka saada varsin letaaliseen sydänlihastulehduksen.

Osallistujamäärä on tipahtanut parhaiden päivien yli 3000 noin kolmanneksella, mutta sitä ei radan varrella kyllä erityisemmin tiedosta. Harrastajamassaa on yhä valtavan paljon.

Koska maastopyöräily on ihanaa ja varsinkin leikkimielinen kilpaileminen siinä, niin kävin katsastamassa myös hyvin koleassa ilmassa kisatun GIF:n cupin ensimmäisen osakilpailun. Kylmä pohjoistuuli pieksi katsojia ja osallistujia, ja olisikin varmasti ollut fiksumpaa jäädä kotiin sairastamaan. Mutta halusin ehdottomasti nähdä millaisella kalustolla harrastajat kilpailevat! Muutama jäykkäperäinen pyörä näkyi maastossa, kuten myös fatbikella osallistuvia, mutta täysjoustosta on juuristorikkaalla radalla suuri hyöty. Niinpä laitoin uskollisen Radon 7.0 etujousitetun pyörän myyntiin (http://www.fillaritori.com/topic/98502-radon-zr-team-70-2026-kokkola/) ja aion vakaasti ostaa täysjousitetun seuraava osakisaa (Patamäki 15.6.17) varten, kunhan sopiva joskus löytyy. Olen aina sanonut että pyörä on hieman turhan pieni itselleni, varsinkin rengaskooltaan 26".

Osallistujia miesten ja naisten pääsarjoissa oli 35. Lyhyemmille matkoille osallistui myös mukavasti nuorisoa, joten eiköhän tästä cupista menestystarina tule, varsinkin kun ilmat hellivät vähän enemmän.

No, entäs se suunnistus?

Pala viime keskiviikon kartalta, joka on siis peräisin Houraatista. Täällä on tullut sekä suunnistettua että hiihdettyä tuhansia tunteja elämäni aikana. Maaston pitäisi olla tutumpaa kuin omat taskut, mutta pää ei ollut nyt mukana menossa - liekö sekin sairastelun vikaa? Malttamattoman etenemisen seurauksena tuli aivan naurettavia virheitä, joille ei voi kuin hirnua.

Hyvin treenatun talven jäljiltä pohjakunto on ihan hyvällä mallilla, joten tuloksia kyllä tulee aikanaan, kunhan vaikeudet selätetään. Kuntorasteilla olen käynyt muutaman kerran, ja tulokset ovat ihan ok-tasoa. (A 7, B 3). Onhan näitä joskus voitettukin, mutta tiedän vähän talven aikana lihoneena, että painoa pitää pudottaa yhä entisestään. Se resepti taas syntyy silleen, että mässäilylle täytyy laittaa piste ja tehdä pitkiä, rasvaa polttavia lenkkejä. En ole mikään vilukissa, mutta kyllä nollakeleillä lumisohjossa lenkkeily ei aina tunnu pelkältä nautinnolta.

Nythän kevät on viikkotolkulla myöhässä, ja lumisista teistä on vasta päästy eroon. On tässä ollutkin ulkoliikunnan rakastajilla kestämistä. :)

Palaan tarkemmin harjoitteluuni seuraavassa postauksessa.

Mahtavaa kevään odotusta toivoo,
Jasse

Suunnistuskauden alla...

Maakuntien ja kaupunkien kuntorastit pyörähtävät käyntiin näinä päivinä tai ovat jo käynnistyneet. Itsekin olen käynyt kokeilemassa vauhtiani pari kertaa ja todennut sen heikoksi siihen nähden, mihin olen tottunut. Sijoitukset 7/55 ja 21/50 tasoa. Vaikka olen muiden ns. lajiin panostavien harrastajien tavoin treenannut läpi talven, on kunto harvalla vielä priimaa. Tämän totesin viimeksi juuri purudalta kuntopiirin parista palanneena. Erityisesti vatsalihaksia testatessa eron viimevuotiseen tekemiseen huomasi selvästi.

Vaan koska pohjat on tehty vähintäänkin hyvin, uskon että painon laskiessa ja treenin lisääntyessä vauhti löytyy taas ja paraneekin entisesti. Tämän kesän tavoitteita on kaksi: 1) lisätä suunnistukset sujuvuutta kohdistamalla karttaa useammin ja kulkemalla suorempaan linjassa ja 2) käydä rasteilla vaihtelevimmissa maastoissa ympäri maakuntaa. 

Kyllä, paino. Ylitin kenties ensimmäistä kertaa elämässäni 85 kilon rajapyykin. Se tuntuu liian paljolta suunnistajalle, mutta ennenkaikkea se tuntuu liian paljolta itselleni! Mäet ovat raskaampia ja kaatuneiden puiden yli ei hypitä yhtä ketterästi. Eli jotain rajaa hiilareiden syömiselle ja enemmän treeniä, muu ei auta! Tavoitteena on suht nopeasti päästä ainakin siihen 77 kilon rajapintaan, jossa olen yleensä kesäkunnossa majaillut. Kun paino lähestyy 70 kiloa, alan oikeasti jo näyttää laihalta.

Maksimivauhti on kyllä noussut, sen on tuntenut ns. vauhtileikittelyissä, eli itselläni intervalleissa. Potentiaalia pitäisi olla selvästi parempaan kuin edellisenä kesänä.

City Run. Se juostaan 12.5., eli jotakuinkin kolmen viikon kuluttua. Ilmoittauduin kympille ja sen juoksenkin, mutta kovin huimaa tavoitetta on turha asettaa.

Näillä puheilla treenaaminen ja siitä nauttiminen jatkukoon.

Terveisin,
J

Tuhannenlaista toimintaa

Treenaamisen ja luonnossasamoilun suhteen ollaan oltu todella perkuleen aktiivisia. :) Vaikka jäätilanne näytti vielä Helmikuussa masentavalta, ne tulivat sittenkin. Ja sain käytyä kolmesti pitämässä vauhtia merenjäällä. Allaolevassa kuvassa käytiin kaverin kanssa hieman ennen auringonlaskua saarella nimeltä Poroluoto, jossa on majatupa saunoineen. Löysimme vieraskirjoista merkinnät päivälleen 18 vuoden takaa, jolloin olimme kohteessa käymässä lukion urheilukurssin johdattelemana. Jotain muistan vielä siitäkin pitkästä reissusta.

Olen ottanut treeneihin mukana kuntonyrkkeilyn, vaikka asuntomme kattoon ei tuollaista kiinni saa, vaikka koukkulaitteistokin löytyisi. Mutta lattiatreenikin toimii. Voimaharjoittelua on tullut vähän lisää. Vatsalihakset on kesän kehitysteema ja olen niitä yrittänyt vetää entistä tiiviimpään tahtiin. Keskivartalon muskelit ovat tykänneet myös hiihdosta. Merihiihtojen jälkeen kilometrejä on kasassa noin 170 tänä talvena. On se varmaan parannus muutamasta edellisvuodesta. Mutta nuorena muistan treenanneeni vähintään 1200 km talvessa. Ei se nyt tervettä ollutkaan.

Lumet sulavat jo vauhdilla. Nastareita saa siis kaivella esiin ja piikit teroittaa. Lähentelin tänään painoennätystäni muhkeella 84 kg makkaralla, joten on syytäkin käydä hölkillä. Juoksu on omalla kohdallani todella tehokasta painonpudotusta.

So-ro-noo.

-Jarkko-

Tavoitteet 2017!

Luvassa lyhyttä yhteenvetoa tulevan pitkän suven varalle. Olen lyhyen elämäni aikana innostunut useista eri lajeista, mutta tähän saakka on saanut huomata, että vain yksi herättää kiinnostuksen todella palavasti vuosi toisensa jälkeen: suunnistus. En osaa täysin aukottomasti selittää sen vetovoimaa -- alkajaisiksi en ole yhtään analyyttinen kartanlukija luonteeltani, toisaalta lajin perimmäinen olemus - virheiden välttely - ei sekään sovi arkiminääni: minähän yritän lähinnä selviytyä hengissä kaikkien niiden virheiden keskellä, joita teen! :)

Tämä pohjustukseksi, miksi tavoitteet siis liittyvät ennen kaikkea tähän lajiin.

Luultavasti siirryn uuteen seuraan tulevaksi kesäksi, joten viestitkin juostaan sitten uuden joukkueen riveissä. Esimerkiksi Jukolassa olisi hienoa taistella sekä joukkueena että yksityisajoissa 400 joukkoon. Viestit ovat kuitenkin luonteeltaan arvaamattomia. Tämän lisäksi on aina mukava voittaa kuntorasteja ja osoittaa näin kehittymistä, joten tietysti tähtään niin sanottuun menestykseen sielläkin. :D Tärkeintä on että vauhti on kasvanut ja että virheiden määrä kuitenkin loppupeleissä vähentynyt.

Tavoitteena vuodelle 2017 on myös juosta yksi maraton tai puolikas ulkomailla (kyllä, en ole vielä ilmoittautunut!) ja parantaa tietysti ennätyksiä kaikilla matkoilla. Juoksen varmuudella vain 10 km kisoja sekä puolimaratonia. Nämä matkat sopivat itselleni hyvin ja tukevat myös muuta harjoittelua. Näillä matkoilla myös ennätykset pitäisi laittaa aivan uusiksi, joten motivaatiota riittää!

Siinä siis tavoitteet. Lyhykäisyydessään lisää vauhtia ja enemmän juoksukilpailuja.

Pakkaspäiviä

Maanantai 6.2 ja treeninä 1h 27min juoksua.

Lisääntynyt lihasmassa (tai painonnousu, jonka uskon johtuvan lisälihaksesta) tuntuu pikku hiljaa perustekemisessä: juoksutekniikkani ei ole enää voimatonta matalaliitoa, vaan jotain paljon jämäkämpää. Askeltiheys on kasvanut, niin kuin luulisi myös voimantuoton olevan, ainakin tuntuu siltä.

Lisään toisinaan lenkkiini päkiäjuoksua, tällä kertaa harjoituksen loppuun. Päkiäjuoksu tuntuu pohkeissa, joidenka haluaisin tuottavan enemmän voimaa, ja nimenomaan kimmoisasti. Kannattaako vetää kokonaisia lenkkejä juoksemalla vain päkiöillä? Mitä hyötyä tästä on ja miten päkiäjuoksua kannattaisi harjoittelussa soveltaa? Näihin kysymyksiin on saatava vastauksia, ja tokihan tietoa varmasti löytyy.

Kuten jokainen Suomessa asuva lienee pannut merkille, ilmat ovat jo pitkään olleet leutoja, vetisiä ja harmaita. Onneksi aurinko tekee taas paluuta estradille! Pakkanen nousi iltaa kohden nopeasti, mutta oli mukavaa töpöstellä menemään kun aurinko oli vielä ylhäällä. Jos taajamassa juokseminen ei huvita, niin kun se ei minua useinkaan huvita, tapaan ajaa parin kilometrin päähän metsäteille, joita sitten suhaan ristiin rastiin ja edestakaisin. Alla kuva treenimaisemistani. Juoksu taittui mukavasti vanhoilla Sarvan piikkareilla, joista kyllä jo alkaa aika jättämään. Onneksi uudet ovat odottamassa.

Treeniä tammikuussa

Tyypillinen tammikuun lunki treeniviikko voisi näyttää tällaiselta. Olen yrittänyt säveltää mahdollisimman realistisen arvioni kaiken tekemisen keskiarvoista.

MA: Juoksua (jäällä) 50 min + vatsalihakset
TI: Uinti 800m - 1 km intervallityyppisesti, senhetkisen kunnon mukaan
KE: Vapaata. Keskivartaloa ja habaa kotona punteilla.
TO: Hiihtoa, 15 km luistellen. (Rata on yleensä jäinen tai henki ei kulje.)
PE: Vapaata tai punttien nostelua
LA: Juoksu 1 h
SU: Hiihto tai jos LA jotain muuta, niin "pitkä" juoksu (1,5h)


Post script: Ai niin, sain korjattua maastopyöräni täysin ehjäksi. Pakkanen ei ollutkaan raiskannut sitä korjaamattomasti! Piikkirenkaita ei ole, joten ajattelin testata pyörää asfaltilla tai lumella, ei jäällä. Harkitsen suuresti tämän Radonin myymistä ja CYCLOCROSSIN ostamista ennen kevään sulia. Johan saisi treeniin uutta ulottuvuutta, joten katsotaanpa.

T
J

Uudet kengät ja vähän treeneistä

Saatuani lahkakortteja erääseen paikalliseen urheilumyymälään läksin ensin loppuunmyynneissä tekemään tiedustelua, joka johti klaustrofobiseen kokemukseen valtavan ihmismassan välissä puikkelehtiessa. Palasin kuitenkin myöhemmin rikospaikalle miettimään, kannattaako näitä Sarva D'Vil 2 -kenkunoita nyt oikeasti ostaa, koska lesti on vähän kapea lättäjalalleni. Ajattelin sitten, että en minun mitään muuta edes tarvitse ostaa kuin kengät kesän suunnistuksia ja juoksuja varten, joten painoin liipaisinta.

Vein kengät samana iltana neitsytlenkilleen, mutta ei näistä vielä voi arvostelua kirjoittaa. Koko on hitusen suurempi kuin vanhassa D'vil -parissa. Uusi vaikuttaisi olevan vielä hitusen ohuempi kuin vanha malli, mutta ero on korkeintaan millimetrin luokkaa. Uudet nastat tikkaavaat jäähän todella jämäkästi kiinni, paremmin kuin vanhat. En tiedä sitten johtuuko pelkästään vanhojen kulumisesta. Oikeaa jalkaa pakotti 50 min lenkin jälkeen. Sidoin kengät aluksi liian tiukalle. Lenkin jälkeen huomasin, että jalkani taakse jo kauan sitten muodostunut luutyrä tai mikälie vastaava oli hinkautunut kipeäksi. Uudet kengät tapaavat toki tehdä tuota! Silti harmittaa, jos jalka ei totukaan uuteen kenkään tarpeeksi nopeasti. Olisi mukavaa ettei tarvitsisi sen takia rajoittaa lenkkeilyä, mutta ainahan voi myös palata hetkeksi vanhoihin. 

Joka tapauksessa en välttämättä usko käyttäväni mitään muuta kuin nastareita edes maantiejuoksuissa, joihin harvakseltaan osallistun. Nastoja ei ole asfaltille tarkoitettu ja niillä on oma pieni merkityksensä pinnan tuhoamisessa, mutta jostain se vauhtilisä tulee nastallisia käytettäessä. Ei lipsu sitten yhtään.

Niin. Eilisen lenkin päälle käytiin perheen voimin uimassa paikallisessa hallissa. Teki todella hyvää lihaksille, senhän jokainen varmaan tunnistaa jo siitä mukavan kihelmöivästä olosta, kun massa alkaa taas kasvaa pitkän sairastalun jäljiltä. Hikisesti meni sellainen 750m. Treenistä tuli lähestulkoon intervallityppinen, mikä ei ole huono juttu. Tosin pyrin nyt vain tankkaamaan kärsivällisesti PK:ta missä muodossa hyvänsä. 

Voimia toivoo

Jarkko

Positiivisia asioita

1. Olen parantunut influenssasta. Perusvireys on palannut. Elämä jopa tuntuu aina iltaa kohti elämisen arvoiselta. Jaksan innostua taas harrastuksistani.

2. Elättelin toiveita maakuntaviestiin osallistumisesta, mutta en ole voinut harjoitella aatonaaton jälkeen. Olisiko osallistumisessa mitään järkeä? Lisäksi kalusto pitäisi voidella ammattimaisesti ja siihen tarvitsen apua.



........ entä se viime vuosi summa summarum?

Opin olemaan hetken aikaa murehtimatta.

Kouluttauduin, en siis maannut koko aikaa kotona. Treenasin paljon ja siihen löytyi motivaatiota, kilpailin ja nautin siitä. Kesä oli tavallaan aivan jees, myös ilmoiltaan. Näin kavereita jopa tavallista enemmän, pidettiin paljon leffailtoja ja ajeltiin lähialueen rannoille ja oltiin kovinkin villejä.

Kuten olen täällä aikaisemminkin ilmaissut, matkoista jäi hyvä fiilis. Todella hyvä. Se nostaa kokonaisuutta plussalle. Olen kai taas hieman viisaampi ihminen.


Yours truly,
Jarkko