Mistä kirjoittaisin, kun elämä on oravanpyörässä juoksemista eikä jää omille ajatuksille. Olen siis ollut viimeiset noin puoli vuotta töissä ja se on tietysti vaikuttanut harrastusten sisältöön huimasti, mutta sen kestää kun tietää rahan tulevan.
Taidan ollakin liian väsynyt kirjoittamaan korkealentoista, opettavaista ja mielenkiintoista tekstiä.
Jatkan urheilijan elämää kohti rasteja ja polkujuoksuja. Ensi viikolla on ohjelmassa, jos luoja suo, Freddy Portinin luento suunnistamisesta ja sunnuntaina oman suunnistusseuran tilaisuus. Näistä on tarkoitus repiä motivaatiota.
Nyt harjoittelu on täyttä skeidaa. Kävin sunnuntaina kyllä lenkillä uudessa kaupunginosassamme. (Kyllä, olen myös muuttanut!) Täällä on ihan kivaa, mutta ei enää niin luonnonläheistä. Oma valinta. Tavallaan ei ollut. Tavallaan tuli kiire ostaa asunto. Ja myös tavallaan olen tavattoman onnellinen tästä kaikesta! Sekin mielessä, että en halua juurtua oikein mihinkään ja siksi epäröin suuresti lainan ottamista. Haluan vielä römytä maailmalla enkä jäädä unohdettuna pesiytymään yhteen tuhansista muista tiilitaloista.
Näillä sävelin jatkamme kohti pimeää ja kylmää talvea.
~J~
No comments:
Post a Comment