New Year's Promises

... that I prolly won't remember after the first week is behind us.

Asetan tavoitteeksi nyt kuitenkin seuraavanlaista:

1) Paino pysyvästi alle 75 kilon --> tämän myötä pitäisi irrota lisää juoksuvauhtia.

2) Yritän alkaa itse tekemään terveellisempää ruokaa. Grillit helvettiin.

3) Tehdä se reissu jonnekin muualle kuin Eurooppaan - vaikka useampikin!


Näillä mennään. Ehkä unohdin jonkun asian, jota olen mielessäni pyöritellyt.

Tutkaillaan kenties sitten tässä blogissa miten asioissa on edistytty.

Freetime between myself and I

Siinähän on käynyt nyt niin, että olen viettänyt nämä joulun jälkeiset lomapäivät itseni kanssa päänsisäistä keskustelua käyden, ihan chillaten. Sitä ei voi kieltää, etteikö tämä olisi hauskaa. Tosin ehkä vielä hauskempaa olisi viettää lomia porukassa.

Nyt menee Cool Grape long drinkkiä. Äsken join loput Guldenbergistä, mikä oli oikein maukas ja vähän aliarvostettu tripeli Belgiasta. Hiiva oli varmaan pryykannut pulloon hieman painetta, kun tavaraa sihisi ulos varmaan varttitunnin verran ähkiessäni tiukan pullonkorkin parissa. No kuitenkin, ehkä annan punkun olla tämän illan osalta. On tässä muutakin mielessä, siis kirjaimellisesti.

Jee jee.

I'm calm, brutha

Tahtoisin olla taitavampi piirtämään kuin mitä olen, mutta osaanhan minä jotain jo nytkin. Ja kun tuli ostettua kunnon kynä, piirtely on taas alkanut kiinnostamaan. Jostain syystä vain erittäin usein lopputuloksena on tällaisia epämääräisiä olioita. Ei todellakaan laakeita peltomaisemia tai Pariisilaisia kattosilhuetteja, vaan jotain alla olevan tyyppisiä elukoita. Mutta sehän on muovautumassa minun tyylikseni; artisti tekee sitä mitä osaa, Sherlock.

Kuva on Samyangin todella kivan kalansilmälinssin aikaansaama. Ja näkyyhän siinä mun kuultavan valkoinen Ikea-pöytäkin, sekä purppura kukkavalaisin, kauan sitten Ikeasta ostettu muuten sekin.

Mutta nyt aletaan rönsyilemään jo hyvin kauaksi itse aiheesta. Punaisesta langasta, jota tässä ei varsinaisesti edes ole.

Huomenna on viimeinen päivä töissä ennen hieman pidempää joulubreikkiä. Jotenkin mulla on haikea olo, kun tämä työrupeama on jo yli puolen välin. Noh, täytyy luottaa siihen, että jatkoa tarjotaan. Ei aikaisin herääminen ole mitään juhlaa nähnytkään, mutta kyllä tämä nyt rahattomuuden pesee satayks-nolla kun kokonaisuutta ajattelee.

Syödään puuroa ja ehkä vähän chillaillaan...

OMG, it's a creature

Niinpä niin, ystävät. Hän on täällä taas!

Olen väsynyt ja univelkainen. Vatsavaivat ovat kiusanneet harvinaisen voimakkaasti. Joka päivä on popsittava pillereitä, jotta röörit tahtoisivat vetää. Jonkinlainen toimintahäiriö siellä on.

On kylmää ja on vähän letarginen olo. Kunpa jostain tulisi taas lisää lomia.

Helmiä paskasateen keskellä ja saatanallinen ristipaine. Oih, olen joskus niin kovin vulgaari ihminen.

He doesn't get any sunlight these days

Tänään, ja itse asiassa jo jokusen päivän ajan, olen tuntenut itseni erittäin univelkaiseksi ihmisotukseksi. Eipä ihan ilman syytäkään tosin, kun lupaavasti alkanut päikkärituokio maailman parhaan ihmisen eli itseni seurassa taukosi, kun maisteissa ollut kaveri tuli yllätyskäynnille. Jotkut vaan on niin helvetin rasittavia päissään, eikä näistä zombeista pääse millään keinolla säädyllisessä ajassa eroon. Nyyh, nyyh.

Oommie jotain muutakin tehnyt. Niin kuin katsellut kehittävästi telkkua, ollut töissä, missä muuten on ihan mukavata. Päällä on rauhallisempi viikko, mutta toki aina jotain hössötystä ja stressiäkin päivin mahtuu. Mutta siis, todellakin... aika uskomatonta missä mä oon. Pitäisi nauttia enemmän tästä tilanteesta, kunhan vain univelka ei latteuttaisi kaikkea. Zapang!

Olettaen että mitään yllättävää ei tapahdu, päivät ovat nyt vaan aika tasapaksuja. Niin on muuten sääkin. Tasapaksun harmaata aamusta iltaan. Jos aurinko sattuu paistamaan päiväsaikaan, ei sillä ole merkitystä, koska en pääse ulos nauttimaan siitä.

Pakko piristyä huomiseksi, siis nukkumaan! Rawrr!!

-J. Apocalypse-

Jos joku lukee tätä, plz kommentoi!

Tätä kuunnellaan iltana jos toisenakin.

This is a fight against the fourth season!

Elikkäs ohjelman nimi voisi olla synkkyyteen vaipumista vastaan taistelu. Vai tarvitseeko oikeasti taistella? En minä tunne itseäni lainkaan talven synkkyyden raiskaamaksi. Pakkaset sitten aikanaan lyövät päin pläsiä vastoinkäymisten kirpeällä säilällä, saaden ihmisen menettämään elämänhalunsa ja uskonsa lämpimämpään tulevaisuuteen. Sormet jäätyvät ja kirveet heiluvat.

No joo. En mie ihan noin näitä asioita koe, teroitan ruostumaan päässyttä runon säilääni.

Nykyisin ei tarvitse edes olla erityisen surullinen, ja voi elää vain päivän kerralla. *surullista viulumusiikkia*

Ei liene edes olemassa mitään järkevää aasinsiltaa kuinka liittää alla oleva kuva yllä olevan tekstin kontekstiin. Vaan sellainen tuossa nyt on. Symboloikoon se vaikka toista kotimaisemaani eli pururataa, ja tietenkin sellaista yleistä laiskiintumista. Kun kisoja ei ole tiedossa, mikään ei oikein motivoi minua. Mutta eihän aina tarvitse ajatella kilpailemista, bros.

In a small galaxy amongst all the really big ones...

... we are just stardust.

Ensimmäinen Tubeen lataamani oma biisi edustaa aika mielikuvituksellista ambient-vuoristorataa. Tämä ei ole mitään niin uniikkia, minkä vuoksi kannastaisi pullistella ja hakata rintakehäänsä, mutta kehtasin ladata sen YouTubeen. Askel sekin.
 

Noin muuten wiskin elämä on ihan mallillaan, kunhan ei elä liiaksi tulevaisuudessa. Kaikki on hyvin nyt, ei välttämättä enää viikon päästä. Enkä oikeastaan halua sanoa, että kaikki olisi hyvin, mutta suhteellisesti. Talveen ja ankeuteen totutteleminen taas vähän tökkii. Lenkkeilystä on tullut haastavampaa, kaupassa ei huvita käydä jne. Olkoon tää nyt tätä, pikku murheita ja yleistä tyytyväisyyttä.

I'm now possessing a fish eye lens, bros.

Elikkä tuli hankittua Samyangin 7.5mm / 3.5 kalansilmälinssi, ensimmäinen linssini koskaan. Sitten joskus aikanaan täytyy tännekin laittaa kameralla otettuja kuvia, nyt en ole vielä ehtinyt napsia kuvia edes ulkoilmassa, missä arvelisin tämän olevan laajan kuvakulmansa vuoksi parhaimmillaan. Muutaman testikuvan perusteella linssissä on sitä potentiaalia...

Nyt nukkumaan, ehkä tänään on töissä parempi päivä. Mutta jotenkin epäilen sitä.

Variety is always a good thing

Tällaisia olisi vielä jäljellä. Vaan eipä varmasti kovin pitkään.

Open doors and funny costumes

Jees. Tämä työpäivä valui ohi jonkinlaisessa univelan aikaansaamassa transsissa. Elikkäs tällä kertaa silmät ja aivot eivät oikein synkronoituneet.

Nooh, tänään sain kuitenkin tilaisuuden toteuttaa itseäni toimittaja-valokuvaajan jobissa dokumentoimalla sairaalan avointen ovien päivien tapahtumia. Kivaa hommaa, joskin asiantuntemattomuuttani en oikein osannut kysellä asioista tarpeeksi syvällisesti. Lollerskates! No, siis eihän tuo mitään otsa kurtussa-touhua ollut, vaan kuvaaminen oli se pääasia. Kivoja uusia tiloja nuorten ja naisten poleilla, kivoja värejä ja kivoja ihmisiä. Mutta juuri nyt mukavaa on vain se, että viikko on pulkassa ja ehkä tämä vetämätön olo siirtyy sivummalle kun jossain välissä älyän nukkua univelkoja pois.

Viime yönä muuten satoi ensilumi, eli päivä oli tällä kertaa 25. Lokakuuta. Lunta tulikin saman tien aika röyhkeästi ja tuossa saikin ajella aika varovasti kotiin teiden ollessa armottoman jäisiä. Nuo talvirenkaat ovat kyllä aika paskassa kunnossa, tai sitten sössin renkaanpaineiden kanssa. Tänäkin iltana pääsee vielä baanalle hakemaan muikkelia satamasta, eli uhmaamaan kohtaloa.

Kuuntelen Neil Youngin Harvestia. Enpä ole Neiliä tosissani kuunnellut vuosikymmeniin, vaikka Sleeps With Angels oli ensimmäinen levy, johon nuorena poikana hurahdin tosissani. Kyllähän tämä menee vaihtelun vuoksi.

There's the cat again...

Tilaamieni Belgialaisten oluitten 18 suuresta pullosta puolet on virrannut eri ihmisten, enimmäkseen oman, kurkkukäytäv(i)ää alas. Tänään päätin maistaa Gouden Carolus Classic -nimistä olutta, ja yhtä hyväähän tämä on kuin mitä uskalsin toivoa ja ennustaakin. Melkein kaikki tummat Belgit tuntuvat menevän kohdallani erinomaisesti alas. Hyvin täyteläinen ja moniulotteinen olut. Pidän oluessa tietystä paksuudesta ja tervamaisuudesta, ja sitähän tästä laatikosta on löytynyt. Muita hyviä oluita ovat olleet ainakin Mc Chouffe (saatavilla toki myös Alkosta), St.Bernardukset 8 & 12, Liefmann's Goudenband ja Leffe Tripel... toki tapojeni mukaisesti valitsin laatikkoon myös huonompia oluita lukematta liikaa arvosteluita, mutta sähläri mikä sähläri.

Valokuvausblogi, Foxpaw (hahaha), on jäämässä päivitysten suhteen vähän torsoksi. Pitäisi olla enemmän todella hyvää kuvamateriaalia, jota sitten voisi ripotella tasaisen useasti, mutta nykyään vain en saa niin usein kuvattua. Mielenkiintoisen kohteiden, ajan ja viitseliäisyyden puutetta toki. Pitänee aloittaa puhtaalta pöydältä sitten, kun materiaalia on enemmän kasassa.

Saa nähdä millainen kauhujen päivä huomisesta muodostuu. :/

Muistikuvieni mukaan ostin töihin evääksi jonkin naminami-valmisaterian, mutta nyt se on hävinnyt kuin se erittäin kuuluisa pieru saharaan, eikä kukaan tunnusta/muista syöneensä sitä. Merkillisiä katoamistragedioita nämä. Tällekin löytyy joku järkeenkäypä selitys, jota en nyt millään keksi.

H'ard!

It was an adventure like no other...

Avasin uuden sivun blogissani, mutta nyt minusta tuntuu, ettei tässä ole mitään järkeä.

Ehkä yritän vain olla mielikuvituksettomasti cool? Vai onko elämäni niin tylsää, ettei näytölle sada lainkaan tähdellisiä puheenaheita, tapahtumia eikä kommelluksia? Pitäisikö olla? Mitä tarkoitusta se palvelisi? Onko elämän tarkoitus vain hypätä mukaan oravanpyörään ja palvoa materialistisia arv... eikun nyt herätys! Tätä kliseistä keskustelua en halua nähdä plokissani, saati edes kuulla vaimeasti toisella korvalla jostain random-lähteestä.

Jos loppupeleissä kuitenkin mennään siihen, että jokainen tähän katteettomaan plokipäivitykseen tuhlaamani minuutti on pois yöunistani, ollaan astetta vakavamman aiheen äärellä. Siis alan keskittymään siihen olennaisimpaan... >.< siis siihen nukkumiseen, mikä pitäisi yleisen vireyden vuoksi olla olennaisinta. Unissani astelen jäisiä uurteita pitkin jylhässä laaksossa, metsästäen pahaa-aavistamattomia maahiaisia. Mikä voisi olla hauskempaa!

Stormbelly

Nyt ei puhuta mistään supersankarista, vaan huonon otsikon takana piilee viheliäinen vaiva. Vatsassani on siis pahalaatuinen myrsky, jota voisi arkisemmin kutsua kahvin aiheuttamaksi turpoamiseksi. Olen aikaisten työaamujen pakottamana siemaillut liian innokkaasti kahvia, tai ainakin paljon enemmän kuin yleensä olen tavannut juoda. Nytpä sitten yritetään pakosta olla (lähes) ilman siihen saakka, notta pääsen oireista eroon. Olo on ollut aika jalat irti maasta -tyyppinen. Olihan tuossa parina yönä aika hitonmoiset vatsakivutkin kiusaamassa ihmispolon jo valmiiksi rankkaa elämää (heko heko), moisia en toivoisi edes taruhahmo Tukkolan Kyöstille.

Tästä tuli tällainen lyhyt välispiikki vain. Luetaan hieman psykologiaa ja sitten on taas aika nukkua yksi reilun 6 tunnin yö, joka kerryttää univelkaa entisestään. Ei sille tahdo mahtaa mitään, että olen syntynyt yökukkujaksi. Näin on päreet!

Ai niin! Mulla on nyt se Venom! Tein jo ekan biisikyhäelmänkin, mutta ei se ole vielä julkaisukelpoista tavaraa. Rima on pidettävä edes polvenkorkeuden yllä. Monipuolinen peli kyseessä kuitenkin. Jos intoa riittää, tuosta voi saada irti hyvinkin mielenkiintoisia soundimaailmoja. Täytyy tutustua ominaisuuksiin tarkemmin sitten, kun sitä aikaa on.

Over and out,
Roger,
Goodnight,
-J-

It's round three of the moon spiralling around the sun

Koetan viisastua lukemalla Niezschea. Näin puheli Zarathustra on varsin raskaslukuinen teos, mutta toisaalta kyllä mielenkiintoinen. Jos tämä ei nyt aina herätä kovin kirkkaita ajatuksia, niin ainakin pitää aivot virkänä. Tuskin koskaan pääsen loppuun asti, en ainakaan lähiaikoina. Lisäksi tämä erikoisella englannin kielellä puhuttu teksti tekee lukemisesta vielä hitusen hitaampaa ja käy hieman hermoille. Siis ei paljon, kuten sanoin. Kesken muuten on myös tuo toinen aloittamani kirja, Howard Marksin elämänkerta. Sen uskon kuitenkin joku päivä plaraavani loppuun asti. Sivuja onkin päältä 500.

Ratkaisin (siis toivottavasti) keyboardi/syntikkaongelman tilaamalla Saksasta M-Audion Venom-laudan. Hinta houkutti ostamaan, mutta aika näyttäköön kuinka pahasti tuohon rakastun ja onko se oikeastaan sitä, mitä etsin. Olisin voinut pistää pari kolme kertaa enemmänkin rahaa menemään, vaan menköön asiat näin. Eipä tuossa lompakko juuri kevene lainkaan. Tarkoitus olisi siis päästä luomaan erikoisia taidemusiikkipläjäyksiä ja vielä saada ne SinäTuubiinkin asti muiden kuunneltavaksi. Kuvia sitten kun syntsa saapuu, ja klippejä myös jos jotain kuunneltavaa syntyy.

Suunnistin eilen mondayrasteilla A-radan toiseksi. Taitaa olla paras sijoitukseni koskaan, mutta eipä tuo yllättänyt. Tunnen aina pääseväni parhaaseen kuntoon vasta loppusyksystä kun on pitkä treenikesä alla. Nytkin on tullut muutama hyvä suoritus, vaikka kaikista löytää aina perustellusti naputtamista. Eilenkin unohdin leimata viimeisellä rastilla koska maaliin oli niin kiire. Armolliset järjestäjät olivat tämän erheen korjanneet tietokantaansa niin, ettei virhettä ikäänkuin tapahtunut. Mokailu ärsyttää aina: suunnistus on siitä hankala laji henkisesti, että melkein aina jää pureskeltavaa. Usein sitä jää muillakin, ja vähiten virheitä tehnyt on vahvoilla. Saanko nobelin kerrottuani näistä urheilutieteen läpimurroista?

Olkoot sepustukseni siinä.

OMG, so he's really a lawnmower?!

Tässä taas istun rappeutuvalla tietokonetuolillani ja pyörittelen mensselillä aivojeni c-kasettia mietiskellen päivän tapahtumia. Tästä päivästä jäi ihan hyvä maku. Töissä on ollut aika leppoista ja hommatkin suhteellisen monipuolisia, tosin en erinäisistä syystä viitsi sepustaa niistä sen tarkemmin tässä plokissa. Yritän ottaa hommat rennosti ja pyrkiä mahdollisimman hyvään työnjälkeen. Nytkin on meneillään yksi ikuisuuden kestävä opusprojekti, jonka kehitystyöstä povaan aika työlästä ja kinkkistä savottaa. Päivä kerrallaan, ja yritetään vaan pitää kiinni ryöpaikasta. Tähän asti olen viihtynyt loistavasti, vaikka en olekaan yhtään vakuuttunut, että haluaisin tehdä tällaista työtä hamaan tulevaisuuteen.

Kävin 9 kilsan lenkillä, juoksu maittoi, eikä tuntunut juuri missään. Jostain syystä lopetin kuitenkin siihen. Nyt kun kerran olen pakotettu aamuisin heräämään ihmisten aikoihin, on sillä varmaan vaikutusta treeni-intoon ja -määrään. Sitten täytyy lisätä keittoon vielä kylmenevät ilmat, ja tässä täytyy tosissaan pohtia talveksi jotain korvaavaa harjoittelua. En usko että jaksan uudestaan innostua uimisesta, vaikka sitäkin voi välillä kokeilla. Ehkä pitäisi vilkuilla kuntosalien suuntaan, tai sitten pistää hiihtäen. Tai ehkä aloitan baletin?

Matkakuume nostaa karvaista, epäsiistiä ja kakkapalleroista kinttuaan. Mihinkähän sitä seuraavaksi lähtisi strollailemaan, ja ennenkaikkea m-m-milloin? Lomista ei ole hajuakaan, eipä sillä että niitä kuuluisi vielä ollakaan. Pitäisiköhän alkaa kehittämään sairasloma-juonia. Tosin en muista, olenko koskaan edes ollut "saikulla". No, paskat siitä! Ehkä lopetan tähän, koska juttujen taso alkaa lähestyä Baikal-järven pohjaa. Tschau!

Perusbloggailua

Onkohan mun tarkoituksena karkoittaa lukijat jo tämän otsikon voimalla? Onnistuisin varmasti täydellisesti, niin epäkiinnostava tuollainen otsikko on... olettaen siis, että tällä blogilla ylipäänsä olisi lukijoita. Vaan eipä taida juurikaan olla.

Tänään on ollut ihan mukava päivä. Tällaisia pitäisi sattua kohdalleni useamminkin. Töissä on ollut aika rentoa; puuhailen samojen projektien parissa ja jotain uuttakin mahtuu jokaiseen päivään. Onhan se sanomattakin selvää, että aamu-unisena ihmisenä nämä aikaiset aamut raastavat sieluni vereslihalle ja ahdistuskäyräni kohoaa katosta läpi. Jossain vaiheessa päivää olo alkaa helpottamaan, kun vaan siihen asti jaksaa. Pakkohan sinne pääkallopaikalle on raahata perseensä joka aamu vaikka huulta purren.

On tässä ehtinyt Skyrimiakin pelata, mutta pelimaailmaan syventyminen on vaikeutunut, kun olen huomannut vilkuilevani kelloa liian usein. Ennen ei kiinnostanut yhtään mitä se tiuku repi, nyt on sellainen veemäinen olo päällä, että pitäisi käyttää vähäinen vapaa-aika jotenkin paremmin hyödykseen. Kuulostaa seiraalta, mutta niin se on.

Siispä lopetan tämänkin blogin tähän. Siis kun tuntuu, että voisin käyttää aikani paljon paremmin.

Herrankristus, mitä tekstiä.

Daze

Kaikkien päivitysten ei tarvitse olla erityisen pitkä sepustuksia. Joskus pitkän ja loogisen blogipäivityksen aikaansaaminen on täysin mahdotonta. Uskotteko? Toivottavasti en järkytä ihmiskuntaa tällä vasta paljastamallani uudella tiedolla.

Totta puhuakseni olen vain liian väsynyt pelaamaan, katselemaan telkkua (nukahtaisin oitis) tai duunaamaan mitään muutakaan. Eikä minulla oikeastaan ole tännekään mitään asiaa. Pitäisikö keksiä jotain ihan väkisin, jotta sais joksikin päiväksi syytä lukea näitä vanhoja sepustuksia? Kirjoittaminen vaan on terapeuttista.

Toissapäivänä posti toi pari uutta kirjaa *gulps* luettavakseni. Siitä onkin aikaa, kun olen lukenut mitään kirjaa loppuun, jotes katsotaan miten näiden kanssa käy. Toinen on noin 500-sivuinen järkäle, Mr.Nice -nimisen herran elämänkerta englanniksi. Päässeepä samalla petraamaan englannin sanastoaan. Toinen on jokin näkökulman vaihtoon liittyvä psykan alan opus joten katsotaan, mitä siitä saa irti. Olen aina ollut kiinnostunut psykologiasta, mutten saa aikaiseksi tosissani etsiä kirjallisuutta.

Taidan ottaa toisen 'kulauksen' ja valmistautua sitten henkisesti nukkumaan. Ehkä jopa joskus näkisin kiihkeitä, absurdeja ja värikkäitä unia! Koska kukapa tietää, mitä sontaa huominen raahaa mukanaan eteiseen.

I'm a man wearing a black gangsta cap

Löysin vanhan rakkauteni uudestaan - siis erään paksun, mustan hiihtopipon! Tämä yksilö on paljon parempi kuin kaikki muut pipot jo pelkästään siitä syystä, että se näyttää niin hyvältä päässäni. On se myös mukava päässä. Helppo keino suoristaa hiuksensa parempien välineiden puutteessa.

Aloitin töissä ensimmäisessä oman alani (mikä se sitten onkaan, en ainakaan vielä tiedä) pestissa. Alkupäivin aikana on ilmassa ollut jännitystä ja ahdistusta, mutta ensimmäinen viikko on ollut itse asiassa varsin mukava. Niinhän se on melkein kaikkialla. Jonain päivänä ahdistaa, jotkut päivät taas ovat erittäinkin mukavia. Ja suurin osa on sekoitus molempia, sekä kaikkia harmaan - ja miksei vihreänkin - sävyjä. Päivä kerrallaan katsellaan mitä tuleman pitää, ainakin haastetta tähän harjoitteluun tulee löytymään, mikäli sellaista kaipaan.

Nina tuli ostaneeksi uuden objektiivin, joka oli muistaakseni mittakaavaa 40-300mm, eli melkoisen pitkä teleobjektiivi on kyseessä. Pitäisi testata kyseistä hirmua tulevana viikonloppuna, tai milloin nyt vain kunnolla ehtiikään. Sisätiloissa tuo ei ole kovin hyödyllinen, ja ulkona on tarjolla vain pilvistä sontaa. Himoitsen itse suuresti Panasonicin 20mm linssiä, mutta luultavasti metsästän parasta hintaa ikuisuuksiin asti. Ko. linssiä ei ymmärtääkseni juuri nyt valmisteta, ja harvenevien myyntimäärien hinnat liikkuvat aika korkealla. Siitä huolimatta ostan vielä joskus tuon linssin, ja seuraavaksi joko uutta 4/3-kameraa katselemaan, tai sitten jotain kunnon telelinssiä.

Eilen oli am-yörastien harjoitusjuoksut, ja huomenna lupasin mennä huseeraamaan kisapaikalle toimitsijaksi. Joskus pitäisi vain kieltäytyä, perskeles! Toisaalta en ole paljon seuran talkootyössä koskaan ollut mukana, joten voisihan sitä joskus kantaa pari senttiänsä yhteiseen kassaan. Sohva tuntuis nyt huomista ajatelleen viisaammalta vaihtoehdolta. Maaaang-Erg!

Huomasin muuten, että melkein joka merkinnässäni on jotain asiaa ahdistuksesta? Ei mikään yllätys mulle, mutta tuskin hyvääkään lupaava merkki. ;-) 


NP: Harmonium - Comme un Fou & Other excellent tunes by this band
       Yngwie M. - Trilogy op.3 with New Japan
       G3 - Rawkin' In The Free World

Shakin' on a friday night

Tässä istun ja ajattelin kirjoittaa blogitekstin vailla mitään ihmeellisempää punaista lankaa. Pitäisikö sanoa "taas"...?

Hyvin todennäköisesti kuorsaan jo tunnin sisällä tästä hetkestä, mutta annetaan palaa tästä huolimatta. Pidetään asiat pakostakin yksinkertaisina. Wha?! Aivan, niin! Minua aina riivaavat tunteeni repivät minua taas kahteen aivan eri suuntaan: toisaalta oloni on hyvin levollinen, toisaalta hermostunut maantaina alkavan työn johdosta. Saas nähdä minkälainen farssi tästäkin rupeamasta kehkeytyy. Turhapa tuosta on hermoilla, koska ei ole mitään tietoa tulevista tehtävistä ja elämä jatkuu joka tapauksessa, kävi kuinka kävi.

Noin muuten olen vain nauttinut omasta luppoajastani. Toki välillä tuleepi käytyä maalla auttamassa erilaisissa askareissa, ja toki hoitamassa samalla omia asioita. Sekin päättyy nyt joksikin aikaa.

Minulta on jossain määrin mennyt maku lemppariharrastukseeni suunnistuxeen. Tai sellaista ärsyttävää motivaation hapuilua on esiintynyt. Ehkä en ole saanut keskittymistä aina täysillä päälle kisoissa. Kilpailenko liikaa vai liian vähän? Tuskin kumpaakaan, minulta vain uupuu tällä hetkellä kunnianhimoa. Tuntuu, ettei ole mitään väliä sillä, kuinka kilpailut sujuvat, siis ne ihan oikeat kilpailut. Rasteilla homma on sujunut jokseenkin ok, mutta tietysti se kyrsii, ettei koskaan tule sitä virheetöntä suoritusta. No, useimmiten A-radoilla sitä ei tule, mutta joskus sen pitäisi tulla jotta ei oikein ala raastamaan.

Mitähän tuota aikuisena alkaisi tekemään?

Lopetan tähän. Miau!!

Väsyneen miehen lurituksia

Luulin jaksavani kirjoittaa tänne jotain tähdellistä, mutta luuloni osoittautui vääräksi. Varsin usein väsy alkaa painamaan juuri tähän aikaan yöstä, vaikka pitäisihän tässä muutenkin jo painua petiin. Nokkelat sanaleikit ja suuret tarinat jääköön tuonnemmaksi.

Olen aika turtana. Tänään oli ihan hyvä päivä: nautittiin kaverin kanssa oluesta ja eksoottisten pizzamausteiden voimasta. Pientä draamaa, laiskottelua, shoppailua, pelailua... siinäpäs se yhteen niputettuna. Pitäisikin olla tämä blogi käsillä aina kun jotain syvällisempää pulpahtaa mieleen; seuraavassa hetkessä kuningasajatus on jo mennyt.

En korjaa kirjoitusvirheitäni enkä huonoja lauserakenteita. Ei jaksa. Huomenna lähdetään pariksi päivää maalle oikeiden töiden pariin. Jippii, olen niin innoissani.

Kesä on lopuillaan

... ja kello tikittää tauluun harmillisen myöhäisiä lukemia. Aika kuluu kuin siivillä Skyrimia pelatessa. No, en aikonutkaan kirjoittaa tänne tällä kertaa mitään mutta tuli tunne, että on pakko, kun tässä on ollut niin tuhottoman pitkä tauko sitten sen kuuluisan viime kerran.

Nykyään mua jännittää, joskus ahdistaakin. Suurimman osan ajasta olen ihan tyytyväinen. Kesä on ollut aika mukava, en tosin aio tässä alkaa rustaamaan mitään kronologista listaa tärkeimmistä tapahtumista.

Kirjoitan enemmän joskus lähiaikoina. Ainakin yritän. Nyt vintti pimeäksi. Huomenna tulee kuitenkin ihan riittämiin huonoja uutisia. No, jos sitä pärjäisi edes rasteilla.

Lähtölaukaus kesään

Keksinpäs laimean otsikon tälle rustaukselle, joka muuten jää lyhyehköksi. Kello lähenee puolta kolmea aamuyöllä, ja koska olen pystynyt pitämään normaalista unirytmistä kiinni aikasta hyvin, ajattelin nyt toistaiseksi jatkaa samaa rataa.

Alkoi haukotuttamaan, mon.

Yritän etsiä sopivan hintaisia lentolippuja Euroopan ytimeen, mutta vähän myöhässä taas ollaan. Nina päätti pukstata matkan Saksaa päin tuossa kuun lopulla, mutta itselläni ajankohta on vähän ongelmallinen olosuhteiden vuoksi. Jospa tässä vielä jotain tulee varattua. Ja jos ei, niin rahaa ainakin säästyy sitten seuraavaan reissuun. Oli sen kohde sitten mikä oli, mutta jokin helvetin hieno se kuitenkin on.

Jukolaan on aikaa enää muutama hassu yö. Kadutus on jo hiipinyt ajatuksiin. Tuleva kilpailumaasto ei oikein herätä luottamusta. Pienipiirteistä kallio-suo-sekamelskaa, jossa pitäisi suunnistaa kärsivällisesti. Jos tästä jotenkin kunnialla selviän, niin antaapa olla viimeinen kerta kun tuohon ruljanssiin lähden. Mukavampi katsella muiden kärsimystä televisiosta. :)

Päivittelen lisää sitten kun olen energisempi ja kun on oikeasti jotain kerrottavaa.

~J. Van Graaf~

Hauskaa mutta harmaata

Täällä istun yksikseni kun en muutakaan voi.

Kaikenlaista pikkutekemistä olisi, kunhan jaksaisi tarttua hommiin. Parvekkeelle täytyy askarrella verkko estämään kissojen kasvientuhoamisintohimot. Tosin olen vieläkin epävarma, tuleeko tuollainen paikallaan seisova verkkosysteemi onnistumaan. Samalla voisi yrittää valmistaa muutaman pikkuverkon. Hiustenleikkuukin on venähtänyt, vaikka sen olisi joutanut hoitaa jo paljon aikaisemmin. Nyyh, nyyh! Herättelen itseäni kahvilla, mutta olen kovin hidas heräämään. Ainakin aivoni tarvitsevat useamman tunnin todella käynnistyäkseen.

Huomenna on City Run, 7km. Juoksin eilen tunnin mäkisessä maastossa sateen ryydittäessä menoa. Muutenkin on tullut harjoiteltua ihan hyvin ja säännöllisesti. Tietysti treenimääriä voisi lisätäkin, jos onnistuisin jostain kaivamaan lisämotivaatioita. Mutta palatakseni KCR:n, tarkoitus on vain mennä juoksemaan se. Juoksu tuntuu erikoisella tavalla vähän raskaalta joten viime vuoden aikaan tuskin yllän, eikä tämä edes ole mikään kauden päätavoite koska en ole puhdas juoksija. Tietyllä tavalla massajuoksut on vaan mukavia tapahtumia ja yleensä jäävät kyllä mieleen.

Ilmat alkavat tästä pikkuhiljaa lämpenemään, no, ainakin sopii toivoa. Tällä hetkellä menossa on lyhyt sadekausi. :D Tällainen sää saa Kokkolan näyttämään entistä ankeammalta. Täytyy vaan koettaa pitää kaksoisleuka ylhäällä.

Bienvenue, or something,
J.

Lowkey

Väsyttää julmetusti ja energiat on loppu.

Tämä on pitkästä aikaa ensimmäinen krapulaksi kutsuttava olotila josta olen kärsinyt. Eilen tuli vietettyä ensimmäinen yö uudella mökillä! Mentiin paikalle N:n kanssa, ja K saapuili hieman myöhemmin. Siinä tuli juotua monenmoista hyvää ja heikompaa olutta. Telkkua katsottiin ahkerasti, koska kukaan ei hoksannut tuoda mukanaan kaiuttimia tietokoneeseen. No, se niistä yksityiskohdista. Katsoimme leffan Martyrs, joka oli ihan taitavasti toteutettu suoli- ja verenpurskautusorgia. Sopi yhteen myöhäisen yön ja eristäytyneen sijainnin kanssa. Aamulla oli mukavaa herätä kauniiseen aurinkoiseen säähän, kun illalla taivas oli tarjonnut vain sadetta ja sumua. Nyt päivän aikana tämä voimaton olotila on vain jotenkin tullut selkeämmin esiin, kun aamulla oli selvästi pirteämpi olo.

Piti pelata Skyrimia, mutta se on tuskien takana kun edes pää ei pysy suorassa.

Muuten on ihan kivaa. Ihan kaiken suhteen. Joo-o.

Sweet dreams are made of fantasy

Tulin tuossa aamulla nähneeksi todella kaunista unta. Nykyään edes harvemmin näen unia, saatikka että ne olisivat millään tavalla mieleenpainuvia tai mieluisia. Tai sitten unohdan oleelliset yksityiskohdat sillä sekunnilla kun herään, tms.

Unen ensimmäisessä osassa näyttämönä toimi meidän elosuoja, tai jonkinlainen luovasti muokattu, jättiläismäinen kopio siitä. Muistan porukoiden saapuneen jostain Euroopasta A. Elephantsin kanssa. Tämä oli ensimmäinen "mitvit" hetki! Kasvoiltaan hän ei tosin muistuttanut A:ta kovinkaan läheisesti, ja tuntui suhtautuvaan meikään välinpitämättömästi. Haha! Jossain vaiheessa sain tarpeekseni ja pysäytin hänet kysyäkseni, kuinka helkatissa Kanadalainen facebook-kaverini oli yhtäkkiä löytänyt tiensä meidän talollemme. A kertoi tulleensa Eurooppaan etsimään töitä ja jotenkin vaan hypänneensä Suomen-koneeseen. Loogista, kuten unet usein ovat.

Meitä ei päästetty samaan sänkyyn (??). Mikä varmaankin repi minua suuresti.

Uni siirtyi mystiseen (ja jälleen valtavan kokoiseen) linnoitukseen vuoren tai kukkuloiden päällä, jonne pääsin vain kohtalaisen vauhdikasta, ilmassa kulkevaa rautatietä pitkin. Lähtötasanne muistutti Budan linnan pihaa. Muistan lukeneeni kartasta linnoituksen nimen olevan Gdana. Perillä odotti suuri, monikerroksinen hotellin tyyppinen linna. Muistan kekkaloineeni hotellin käytäviä ja kerroksia ihmisia tarkkaillen. Yhdessä kerroksessa oli lauma alastomia naisia makoilemassa jossain solariumin tapaisessa, joka kuitenkin taisi olla saunan eteinen. Kaikki olivat tietenkin kauniita kuin kedon ruusut. Yhdessä vaiheessa iskin A:n nukkumaan viereeni jollekin ylähirrelle, ja tunsin olevani taivaassa muista huoneessa pörräävistä ihmisistä huolimatta.

Lopulta erinäisten vaiheiden jälkeen linnasta pois päästäksemme meidän tuli, jälleen loogisesti, kulkea jonkinlaisen testiradan läpi. Tämä rata oli ahdas käytävä, joka kulki jossain linnan/hotlan kellarikerroksessa. Aikaa mitattiin ja minua seurasi joku helvetin ärsyttävä jenkkiporukka, joka ahdisti vain lisää. Ensimmäisessä tehtävässä, joka myös jäi ainoakseni ennen unen katkeamista, piti ampua makaronin paksuisia nuolia jousella ja pyrkiä kaatamaan kaukana seisovia keiloja. Kaadoinkin ensimmäisellä yrittämällä noin puolet keiloista, vaikka nuoli lähti aivan ihme asennossa ties minnepäin. Toiset eivät ilmeisesti onnistuneet, koska minua pyydettiin maksamaan 40e epäonnistumisesta tai ottamaan joku aikasakko.

Ja sitten ZIP... a cruel awakening to reality.

Tämä oli nyt tällainen sinänsä typerä uniloki, mutta miksipä näitä ei kirjoittaisi ylös. Unet on mielenkiintoista settiä, ja olisi hyödyllistä yrittää saada selville jotain traumoja ynnä muita näiden perustella. Tuskinpa tuo unten analysointi kuitenkaan on kovin luotettavaa tiedettä, mut loputtoman mielenkiintoista kyllä. ;-)

So long, faggots
Your "J20"

making the ends meet & tying em up

.....

Otin pitkästä aikaa muutaman oluen, ja jo parin tölkin kumoaminen tuntui aika vahvasti. Toleranssi on aika olematon, mutta niinhän se on aina majaillut siellä ns. keskiarvon alapuolella. Minen ole koskaan tintannut päiväkausia oikein tosissaan, eikä noita juhannusbileitä oikeen voida tähän laskea mukaan. Mutta ze siitä. Tein kuitenkin olut-tilauksen meinbeershopiin, elämäni ensimmäisen - ja ehkä ainoan. :D

Pitkävedot meni tänään käsille, mutta pelaaminen jatkuu niin kauan kunnes räjäytän potin. Ha haaa!! Lätkää ja Formulaa olen pääasiassa aina pelannut.

Sen verran tällä kertaa. Yrittäkääpä löytää tästä se jokin connective tissue.

Unkarin reissu on historiaa

Kuuntelen ELP:n Karn Evil 9 -teosta ensimmäistä kertaa kokonaisuudessaan elämäni aikana, ja päätin rustata muutaman sanasen Budapestin lomasta. Musiikki on valtavaa urkujen ja pianon tykitystä, joka saa aivot hyrräämään täysillä. Ei kuitenkaan luovan tekstinoksennuksen osaalueella.

Budapest menee päänsisäisen kaupunkirankingini kakkospaikalle, heti Amin alapuolelle. Se on paljon se! Arkkitehtuaalisesti kaunis, ystävällinen, varsin edullinen, laaja, mielenkiintoinen: kuvailisin kaupunkia näillä termeillä. Neljän päivän reissun aikana ei ehtinyt nähdä kaikkea sitä, mihin mielenkiintoa olisi riittänyt. Niin sanotut itsestäänselvimmät nähtävyydet onnistuttiin kuitenkin helposti käymään läpi. Suosikkipositioni kartalla oli Budan linna kokonaisuudessaan yhdessä ns. Fisherman's Bastionin kanssa. Tunnelma oli kohdallaan, varsinkin yöaikaan. Tämän tunnelman luomisessa auttoi erinomainen sää; päivisin oli useimmiten poutaista ja lämmintä aivan aikaisinta aamua lukuunottamatta, öisin meitä mulkoili tähtitaivas eivätkä lämmöt tipahtaneet mitenkään liian alas. Valaistus täällä oli hoidettu viimeisen päälle mestarillisesti. Sen tajuaa sanomattakin että näköala oli huikea, enkä tässä nyt turhaan heittele ylisanoja ilmoille.

Hotelli oli hintaisekseen loistava (Golden Park), ehkei se ihan neljää tähteään ole ansainnut, mutta ei voi valittaa mistään. Sijainti on aivan metroaseman vieressä, hintaan kuului hyvä monipuolinen aamiainen ja saimme ihan mukavan tilava huoneenkin katunäkymällä. Mukava sänky ja kylpyamme kruunasivat kokonaisuuden. Unkarin hinnat kyllä miellyttävät. Suomessa saisi pulittaa saman yhden yön pikavisiitistä.

Reissu meni aika pitkälti ihan selvinpäin. Muutama kalja tuli juotua tölkistä, ja viimeisenä iltana maistelimme myös unkarilaista valkoviiniä, jota nyt sattui irtoamaan halvalla (450 Ft) paikallisesta lähimarketista. Mitään muuta en edes yrittänyt ostaa.

Varmasti palaan joskus Budapestiin, jos vaan elämästä selvitään siihen vielä tuntemattomaan päivämäärään asti hengissä.

Biisi loppui, väsyttää, aivot alkavat sammuttaa valoja lohkoistansa. Tähän on paras lopettaa. Sitäpaitsi tunnen oloni tyytyväiseksi.

Pian reissuun

Katotaan miten kavereiden käy. Itsehän en ole ollut kunnon lomalla useampaan vuoteen, jos Saksanmatkoja ei lasketa - ja eihän niitä lasketa. Lontoon ja Italian reissuista on aivan tolkuttomasti aikaa.

Tarkoitus on tsekata kauppahalli, unkarilainen ruoka (eli ainakin pari ravintolaa), käydä kylpylässä ja muuten vain palloilla ympäri kaupunkia katsastaen päänähtävyydet ja Margotin saari. Olueen en luultavasti jaksa panostaa, tietty kännit voi yhtenä iltana kiskaista.

Kaupunkimatkusteluhan on sitä, että jalat on tuuskana joka ilta.

Koetetaan nyt kuitenkin ensin päästä perille ja löytää hotellille. Siinäkin voi olla jo navigoimista kerrakseen. Hotelli on nimeltään Golden Park (****), ja valitsin sen ainoastaan hinnan vuoksi aamiaisineen. Kyseessä ei varmasti ole ihan neljän tähden hotellin tasoinen elämys. Nooh, annetaan sen yllättää.

Onwards towards the dreams.

Budapestiin!

Arvottuamme päiväkausia lähes aamusta iltaan seuraavaa matkakohdettamme, päädyimme Milanon, Barcelonan ja Teneriffan sijasta Budapestiin. Vaikka kohde ei ole kummallekaan mikään unelmien täyttymys, on se ihan uusi maa/kaupunki eikä lyhyt matkustusikkuna antanut juuri muulle periksi sopivaan hintaan. Eiköhän sielläkin ole nähtävää neljäksi päiväksi. ^.^

Noin muuten tänään kävin maalla tekemässä vähän pikkuduunia. Vein porukoiden uuden vanhan television mökille ja pistin sen kuntoon. Toimii, ei ole liian suuri ja kuva on hyvä; ei valittamista. Navetassa tietysti piti käydä ja illemmalla yritin hieman korjata naapurin läppärin ja printterin välistä tietoliikenneongelmaa.

Jees, helvetin mukava päästä ulkomaille parin vuoden breikin jälkeen (Norjaa ei lasketa!).

Arkista peeloilua

Tässä istuskelen mutustellen Sirkus-aakkosia kun en muutakaan voi.

Seuraa tärkeätä arkista asiaa. :)

Sain ripustettua viime kesänä ostetun Ikea-seinätason keittiön seinälle. Kylläpä se kesti. Tuli kuitenkin ostettua Classilta pussillinen vääränkokoisia ruuveja, koska mielikuvissani kiinnityslauta oli paljon paksumpi kuin todellisuudessa.

Aika käy joskus päivisin aavistuksen pitkäksi. Onhan minulla kuitenkin mielenkiintoisia pelejä kesken, ja aina voi käydä lenkillä. Vapaa-aika on kuitenkin kaikki kaikessa ihmisen elämässä. Marjat on ehdottomasti näin.

Tilasin porukoiden yläkertaan telkun, ja alan menettää kärsivällisyyteni verkkokaupan hitauteen, vaikka menossa on vasta toinen arkipäivä tilauksesta. :) Kokeilin tällä kertaa 32-tuumaista Philipsia.

Noin urheilurintamalla kevät tekee vauhdilla tuloaan ja pitäisi alkaa tekemään reilusti enemmän juoksulenkkiä. Viime viikolla heitin ensimmäisen lenkin pitkään aikaan, vasta tämän talven toisen. Hiihtämistä kertyi tänä talvena vain joku 30 kilometriä. Oli tosin mukavaa hiihdellä luonnon keskelle vedettyjä latuja. Voi kun koko talvi olisi yhtä aurinkopaistetta ja pikkupakkasta tai nollakeliä. Nuo pakkaset vaan latistavat motivaatiota lähteä minnekään sivakoimaan: eihän siitä samalla tavalla nauti.

Aloitan pitämään harjoittelumääristä kirjaa webbisaitin avulla vaikkakin nähtäväksi jää, kauanko sitä jaksaa orjallisesti päivittää.

En jaksa selittää muuta. Haen Ninan SoTe-opistolta, ja sitten mussutetaan lasagnea. Siihen päälle vähän lenkkiä jossakin, kai.

Fuckin' A!

Möksällä

Vielä ehdittiin korkata uusi sauna niinsanotun talviajan vallitessa. Mukavahan se! Hikeä pukkaa, mutta kovin kuumaksi ei sitä vielä laitettu. Säätöohjaus on kätevä.

Katselen Hyviä, Pahoja ja Rumia. 

Oli mukava päivä. Tarkempaan selontekoon en nyt vaan pysty.

Lumen ja auringon taistelu

Tulin päiväksi Lohtajan lakeisiin, hiljaisiin, herranpelkoa herättäviin maisemiin. Mökille tuodaan tänään kunnon kalustepaketti, eli pöytää tuoleineen, sohva ja pari patjaa parvelle. Tän jälkeen ei oikeastaan mikään enää estä yöpymästä paikassa. Vessaa ei ole, mutta se ei haittaa. Ilmeisesti saunaankin on asennettu viimeiset sähköhärpäkkeet. Jotain pikkujuttuja puuttuu sieltä täältä.

Fiilis on ihan hyvä; ulkona on lämmintä ja aurinkokin vähän pilkahtelee. Lumi saa kyytiä oikein pirun kädestä. Olen tässä katsellut jotakin uutta linssiä E-PL1 kameraani. Joku laadukas pannukakkulinssi kiinnostaisi, esim. Panasonicin 14mm ja 20mm voisivat olla napakoita valintoja kuvanlaatua parantamaan. Myös kalansilmälinssi olisi mielenkiintoinen lisä. Peruslinssin voisi sitten myydä ja hankkia joskus myöhemmin kunnon zoom-linssin. Toisaalta, en ole tänä vuonna kameraa juuri edes käyttänyt, mutta kesäisin ja lomamatkoilla kameraa tulee tietty käytettyä huomattavasti useammin. Ja ja, das stimmt!!

Nyt kun on taas enemmän vapaa-aikaa, olen edennyt Skyrimissakin kohti pääjuonen loppunäytöstä. Mahtava peli, ja muutamassa päivässä varmasti juonen osalta pelattu läpi, mutta loppuun asti mennään mikä hyvänsä tehtävä eteen tuleekin.

Blogin ulkoasua pitäisi uudistaa, tämä fontti ei täysin toimi ja värimaailmakin on vain vähän sinne päin, mitä mielessäni olen kuvitellut. Ajattelin heittää mustaa teemaa kehiin. Ja tämä on sitten tärkeä asia!

Kaverilla -M- menee äärimmäisen huonosti. Samoja vanhoja juttuja. Stressaava tilanne sinällään yhdelle jos toisellekin.

Kevättä rinnassa ja muuallakin

Pitkä aika on taas kulunut sitten viime blogikirjoituksen. Tämä kirjoitusten väsääminen tuntuu toisinaan pakkopullan kaltaiselta touhulta, joten eipä sitä väkisin kannata puristella sanoja ulos, vaikka olen sellaista myös täällä touhunnut.

Kevät! Aurinko paistaa kovempaa ja korkeammalta kuin tähän asti. Nollan molemmin puolin pyöritään päivänä jos toisenakin. Pari +5 päivää sateineen sulatti lunta varsin nopeasti, ja ainakin kotitilalla lumen alta on ehtinyt paljastumaan jo reippaasti vihreää nurmea. Tätä meidän kiinteistön pihaa nyt ei viitsi katsella edes keskikesällä, mutta tällä hetkellä pihalla on kelirikkoinen meininki - ja auton jousitukset kiittää.

Olen tammikuun alusta asti painanut hommia kotitilalla isännän jouduttua teholle ja sieltä parin kuukauden sairaslomalle. Ukko on juuri palannut kevyesti töihin, mutta hommia on vielä jatkossakin, joskin uskoisin että vähemmän. Välillä on ollut todella rankkaa, ja välillä silti ihan mielenkiintoistakin. Ainakin pitkästä aikaa olen päässyt vähän tienaamaan, joten tässä on tullut mietittyä myäs kohteita rahankäytölle. Olemme ajatelleet tehdä pari ulkomaanmatkaa kesän aikana ja loppurahat investoin mahdollisesti skootteriin tai crossiin! Rakastan ajeleskelua ympäriinsä kesäisinä päivinä jonkun pirteän moposen kyydissä!! Ja onhan minulla tuo täysin toimiva Monkey edelleen, mutta ei sem kohdalla mukavuudesta eikä vauhdin hurmasta voi kyllä puhua, eikä se ole kilvissäkään.

Ostin myös ekan älypuhelimeni joka on mallia Samsung Galaxy Ace. En ole koskaan ajatellut investoida kovin paljon rahaa puhelimeen, jota en kuitenkaan käytä kovin ahkerasti. Älypuhelin on hieman eri juttu, koska sillä on muitakin käyttötarkoituksia kuin vain puheleminen ja tekstaaminen. Kännyssä on hyvä 5 Mpx kamera, joka on ollut ahkerassa käytössä ja jolla napattuja kuvia kehtaa kyllä jakaa netissäkin. Tekstaaminen on sujuvaa ja Android 2.3 on muutenkin aika pitkälle kehitetty linux-pohjainen käyttis. Myös iPhonen olisi voinut ostaa, mutta hinta ratkaisi kun löysin uuden Acen tarjouksesta hintaan 150€! Puhelinten suhteen en kyllä ole mikään teknonörtti, joten tuon enempää tuskin olisin investoinutkaan. Tyytyväinen olen paria puhelimen pikku miinusta lukuunottamatta.

Mitäs muuta? Seikkailuni Skyrimissa on edelleen kesken työnteosta johtuen, mutta tällä hetkellä edetään aika railakasta vauhtia ja jos vapaapäiviä löytyy, niin eiköhän pääjuoni ole pian pulkassa. Tasolla 39 mennään tällä hetkellä. Pidän pelistä kyllä niin paljon, jotta jatkan pelaamista hamaan tappiin asti tai aloitan kokonaan uuden pelin.

Siinä oli varmasti tarpeeksi vuodatusta yhdeksi päiväksi. Yritän kirjoitella paljon useammin, sillä onhan tämä mukavaa silloin kun aivot eivät ole ihan nollilla.

Theuz Hamtaakh,
J.

Olluppi tällasia päiviä

XXX.

Olen siis ollut vähän lomalla K-cavessa ja palannut hetkeksi entiseen, syntiseen elämäntyyliini. Äsken hieman jo pelailin Skyrimia erittäin pitkän breikin jälkeen. Vannon, että tästä tulee ensimmäinen TES, jonka pelaan läpi. Vetelen kyllä tämän läpi vaikka sitten sairaalan letkuissa viimeisillä voimillani.

Ollaan Ninan kanssa vakavasti harkittu Japanin reissua. Suunnittelu on meneillään ja sopivaa aikaa hieman vaikeaa löytää. Maa on mielenkiintoinen, joskin ehkä enemmän haluaisin puhtaalle luontoreissulle.

Siinä sinulle, rakas lukija, tiivistetysti päivän uutisteemat.

Pitkä, kylmä ja hiljainen talvi

Kirjoitustauon syynä on se, että jouduin oikeisiin töihin. Pitkää päivää pukkaa ja inspiraatio jonkun plokin kirjoittamista kohtaan on olematonta. Taistelen vain väsymystä vastaan, viihdytän välillä itseäni ja sit siirryn eteenpäin päivä kerrallaan.

Olin jo eilen aika väsynyt ja varautunut vain laiskottelemaan, mutta siinä yön mittaan ilmaantui ohjelmaa. Kavereita ja kaverin kavereita tuli käymään kun olin juuri heittäytymässä nukkumaan, tuli siinä sit käytyä myös ajelulla. Päivällä heräsin puolenpäivän jälkeen; tuntui siltä, että univelka on selätetty, mutta jonkinlainen yleisväsymys painaa hartioilla vielä toistaiseksi. Toivottavasti ei tule hälytystä tilalle...

Mieleni tekisi kertoa yksityiskohtaisemmin viime aikojen tapahtumista, mutta en nyt ole lainkaan oikeassa mielentilassa. En myöskään näe, kenelle niitä edes kertoisin. Väsynyt taiteilijansielu, ynnä muuta tekosyypaskaa...

Loppukoon jäätävät kelit mahdollisimman nopeasti. Vihaan tällaista pakastinelämää.

Uusvuos

Päivitykset jäivät aika vähiin tässä loppuvuonna, mutta päivityslaskija nollataan ja touhustelu alkaa näin alusta.

Vuoden vaihtumisen kunniaksi - tai mistä syystä hyvänsä - istuttiin K:n kämpillä noin puolen vuorokauden mittainen rupeama, johon sisältyi runsaasti erikoisoluiden epäsofistikoitunutta litkimistä, markettioluitten raakalaismaista kumoamista kurkusta alas, mutta ennen kaikkea hyvää patééta puolukkahillolla, kuivattuja tomaatteja naminami-kastikkeessa ja valkosipulinkynsiä... ai ai kun ne vei kielen mennessään!! [/klisettä...] Välissä käytiin kunnon tuiskeessa katsomassa torin ilutulitusta, joka oli varmaan ihan hieno. Parasta ilotulituksessa ei aina ole ne itse valoefektit, vaan se munia ravisteleva jysäys! Tietysti tietyn strutsin piti osallistua näihinkin bileisiin, mutta sellaista se joskus on.

Säästyin jälleen kerran merkittävältä rapulalta. Silti kannatti ottaa tämä päivä ihan rennosti paljon mehua litkien.

Ninan äiti on paikalla vielä keskiviikkoon asti. Olen itse nukuskellut patjalla tuossa lattialla, mikä sopii minulle ihan hyvin, koska tällöin voin nörtteillä yöt tässä dataillen ja muuta hauskaa harrastaen. Olen vakaasti sitä mieltä, ettei tämä vierailu ole ollut niin kamala kuin uskalsin odottaa.

Toivottavasti tästä vuodesta selvitään suurimmitta kommelluksitta. Sitä todellakin sopii toivoa.