Kuvaamisesta ja juhlista

Luin tuon viimekertaisen joulupostaukseni hassu virne naamalla. :D Kaikkea sitä ihminen keksiikin, kun oikein luovaksi heittäytyy. Joulu on tullut ja mennyt, ja totean vain, että koko festin olemassaolo on ihan hyvä juttu. Tosin tunnelmallisuus loisti tällä kertaa poissaolollaan, enkä oikein ymmärrä, mistä tuo jatkuva kiire ja ylenpalttinen määrä erilaista ohjelmaa juonsi juurensa. Tietysti meillä oli vieras Saksasta (tuttavallisemmin anoppi) ja liittyyhän perinteiseen jouluun ne kaikki pakolliset visertelyt ja hulabaloot. Mikään ei toki ole pakollista.

Tästä vuodesta tuli blogipäivitysten osalta laiskin pitkään aikaan, ja se suututtaa minua. Eikä sillä ole edes väliä että blogilla ei ole juurikaan lukijoita! Inspiraatio on vaan antanut etsiä itseään. Olen ainakin alitajuisesti miettinyt jotain erilaista itseilmaisun välinettä, kuten tarinoiden kirjoittamista. Tunnen vasta nyt saavuttaneeni jonkinlaisen kirjallisen ilmaisun tason, jonka tulokset saattavat kiinnostaa jotakuta muutakin kuin itseäni. Toisaalta, tällä hetkellä #1 itseilmaisun välineeni on valokuvaaminen. Rakastan sitä kuin maksaruttoa!! Toivon, että ensi vuonna saavuttaisin taas valokuvaajana uuden tason. Ainakin tiedossa pitäisi olla rutosti uusia vanhoja maisemia ja ideoita. Olen ajatellut panostaa erityisesti ihmisten kuvaamiseen sekä vaatteet päällä että ilman, mikä toki vaatisi innokkaita vapaaehtoisia. Myös valaistusjärjestelmä pitäisi hankkia.

Ei pidä ympätä liikaa asiaa yhteen päivitykseen. Siispä terveisiä ihan tautisen kylmästä pohjolasta,
-Zeik-

Siis hitto, koko ajan harmaata!

Joulu lähestyy ja maa on lumeton. Joulutunnelmaan en ole päässyt enkä siihen ole panostanutkaan, vaikka uskonkin päänsisäisen tilanteeni parantuvan Jouluaaton lähestyessä. Vuotuiset raivon partaalle saavat ärsytykset toki kuuluvat asiaan, esimerkiksi se armoton markkinointihapatus ja materialismi. Olen myös epäonnistumassa aikeissani tilailla lahjoja verkkokaupoista, koska jostain syystä luovuuteni taso on tällä hetkellä nolla. Minulle sopisi paremmin, että koko bileitä siirrettäisiin parilla kuukaudella keskelle kovimpien kinosten aikaa. Sitten saattaisi kiinnostaa. Ja kinostaa, har har har.

Leudot ilmat mahdollistavat sen, että minua myös kiinnostaa käydä juoksemassa ja kaikki harjoittelu noin muutenkin. Olen ottanut ohjelmaan mukaan tankotreeniä, eli olen 20-35kg painoilla pyrkinyt treenaamaan keskivartaloa ja takareisiä. Samalla käsivarret ovat saaneet hiukan enemmän kinkkua ympärilleen. Suunnistusta silmälläpitäen takareidet ja keskivartalo ovat tällä hetkellä pohkeiden ohella ne oleellisimmat, ja jotain kehitystä on näkyvissä. En tiedä olisiko suunnistusvauhti parantunut, koska viimeinen kisani oli jo Lokakuun puolivälissä, mutta voimaa on tullut. Pientä polviongelmaa myös, joka saattaa johtua liioista painoista (uskokaa pois, nilviäiset) tai väärästä tekniikasta/kuormituksesta noissa punttitreeneissä. Mutta siis pähkinänkuoressa: harjoittelu maistuu, vaikka paskat ilmat panevat kovasti vastaan.

Juon tässä pullon upeaa Speedway Stouttia, jota olen pantannut komerossa jo puolisen vuotta. Namuahan tämä on - nimesin oluen jo aikaisemmin kaikkien aikojen suosikikseni. Tämä orastava olutharrastus on muuten kuivahtanut. Eipä vaan nappaa hirveästi koskaan olla päissään. ;)

Adjöö!

I found this poem to be in parallel with my thoughts

The Day I Die by Krista Lukas

will be a Saturday or a Tuesday, maybe.
A day with a weather forecast,
a high and a low. There will be news:
a scandal, a disaster, some good
deed. The mail will come. People
will walk their dogs.

The day I die will be a certain
day, a square on a calendar page
to be flipped up and pinned
at the end of the month. It may be August
or November; school will be out or in;
somebody will have to catch a plane.

There will be messages, bills to pay,
things left undone. It will be a day
like today, or tomorrow—a date
I might note with a reminder, an appointment,
or nothing at all.

Tapahtumia varmaan

Elämä on taas, ollakseni sarkastinen, tipauttanut eteeni kaikenlaista jännittävää ja ihanaa. Viikonloppuna mentiin välillä pylly edellä ja ylösalaisinkin, mutta super-seura pitää pään vedenpinnan yläpuolella. Oon tässä havahtunut siihen, että vaikka toki haluan muuttaa sopivassa välissä pois tästä kaupungista kokemaan uutta, olisi se vaikeaa pelkästään muutaman kaverin takia. Juuri nyt todella kaukainen ajatus.

Saksa & Hollanti

Vietimme äskettäin viikon verran aikaa Saksassa avokkini ja pikku-bööniksen kanssa. Kivaa oli... liian kauniisti ilmaistuna tosi vaihtelevasti. Mun ei taida tarvita lähtee tuonne vierailulle hyvin pitkään aikaan. :)

Itse halusin pitkästä aikaa lomailla ihan aidosti, joten kävin parin päivän pikavisiitillä Hollannissa, josta muutama räpsy alla. Reissussa oli kyllä hauskaa. Mauskis.

Merkkipäivästä

Mä vietän nyt, 33-vee muumioksi muututtuani, hyvin pienieleistä syntymäpäivää. Vaan tässä sitä kuitenkin ollaan matemaattisen virallisesti taas vuoden lähempänä tuomiopäivää.

Tavallisen lapsenvahti-aamuvuoron jälkeen hain päivällä meille pizzat, jotka syötiin ja juotiin viinin kanssa. :D Ulos lähteminen ei houkuta koska siellä on vain harmaata loskaa.

Onneksi Saksan ja Hollannin reissuihin on aikaa enää reilu viikko. Se ajatus auttaa jaksamaan.

Ajatus synkän syysyön keskeltä

Olen ollut hyvissä fiiliksissä, en kirjoita valittaakseni. Minulla on paljon syitä olla onnellinen siitä tilanteesta, missä olen ja niistä ihmisistä, joita tunnen. Kuitenkin tunnen mokailevani niin usein, laukovani typeriä asioita, empiväni juuri tärkeinä hetkinä.

 ~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

*insert a poem here*

Nuorttin vaellus 12.-15.9.2014

Vaelsimme siis menneenä viikonloppuna lävitse Savukosken kuntaan kuuluvan Nuorttin retkeilyreitin. Reitti on rengasreitti joka seuraa Venäjän puolelle laskevaa Nuorttijokea ensin sen eteläpuolta, käyden aivan raja-alueella, jonka jälkeen palataan takaisin joen pohjoispuolta. Reitti kulki pääasiassa kanjonien päällä, eksyen välillä pitkäksi aikaa pois joenvarresta.

Koska ajomatkaa täältä Kokkolan lakeuksilta itse tapahtuma-areenalle on pitkästi, vietimme ensimmäisen yön Kemijärvellä Mestarin Krouvissa. Kemijärveen ei jäänyt paljoa aikaa tutustua, koska saavuimme illalla ja lähdimme aikaisin aamulla jatkamaan reissua, mutta kaiken näkemäni perusteella paikka vaikutti viihtyisältä. Käytiin kaverin kanssa iltakävelyllä katselemassa keskustaa.

Saavuimme lauantaina Savukosken Nuorttille noin klo 12:30 ja hetken varusteiden kanssa taisteltuamme astelimme portista sisään reitille. Sää suosi ensimmäisenä päivänä, kuten oikeastaan koko reissun ajan: ei satanut pisaraakaan (ehkä muutama kuviteltu pisara tosin), aurinko paistoi varsin runsaasti ja tuuli jonkin verran. Toinen päivä lieni pilvisin kaikista. Joka tapauksessa ensimmäisen päivän reitti seurasi jokea varsin läheltä, joten pysähdyimme usein ottamaan kuvia tai ruokailemaan joen varteen. Reitillä riitti nousua ja laskua enkä ainakaan itse pannut pahakseni sitä, että lihakset saivat painaa hulluna duunia. :D Uusi rinkka oli alkumatkasta huonosti säädetty, mutta se ei matkan edistyessä enää juuri vaivannut.

Yöksi ehdimme Saihon mökille, jonne tosin oli ennen meitä ehtinyt 3 hengen seurue Rovaniemeltä. Päätettiin kuitenkin teltan pystyttämisen sijasta nukkua mökin lattialla. Saapumisvaiheessa olikin jo niin pimeää, että kaikenlaiset huoltohommat jäivät tekemättä. Pistettiin nuotio kasaan, fiilisteltiin hetken ja painoin sitten nukkumaan taas yhden rikkonaisen yön. Ekan päivän saldo oli 18 km.

Toisena päivänä tuli nukuttua hieman pommiin. Pääsimme lopulta matkaan vasta joskus klo 11 aikoihin. Matka alkoi sillan ylityksellä aivan Venäjän rajan tuntumassa, jonka jälkeen vuorossa oli yksi geografisesti kovimmista nousuista, jonka kovuutta lievensivät varta vasten rakennetut portaat. Reitti jatkui nopeakulkuista jänkää pitkin eksyen varsin kauas joelta. Pysähdyttiin pian laavulla syömään, jonka jälkeen laskeuduttiin hitaasti taas lähemmäs jokea. Välissä oli pari kaunista puroa, joista piti saada kuvia, ja näkyvyyttä piisasi välillä varsin pitkälle - oltiin varmaankin reitin korkeimmalla kohdalla. Toisenakaan päivänä ei hirveästi pysähdelty aloillemme ennen kuin sitten joen varrella, jossa kohtasimme muutaman hengen kalaseurueen Imatralta - joille myös maistui miestä vahvempi. Syötiin, vitsailtiin ja tunnelmoitiin. Tässä vaiheessa aloin päästä aitoon Lapin tunnelmaan! Hieman viinaksia vastaanottaneina jatkoimme matkaa Kumman autiopirtille, jonne kuitenkin olivat ehtineet pitkään edellämme kävellyt pariskunta Torniosta. Mukavia tyyppejä, mutta koska ilta ei ollut vielä koittanut ja virtaa riitti, päätimme käydä katsastamassa Hirvasojan autiotuvan tilanteen. Tästä reissusta tuli lenkkiin 4 kilometriä lisää. Tupa oli vallattu, mutta päädyimme viettämään yön tuvan erillissaunassa. Ihan kiva vaihtoehto mielestäni, vaikka romanttisempi laavukin oltaisiin voitu etsiä, mutta siinä vaiheessa pimeys loi jo yllemme kysymysmerkkejä.

Kolmantena päivänä herättiin ennen klo 7:00 ja lähdettiin etsimään laavua, jossa ruokailtaisiin. Sellainen löytyi muutaman kilometrin päästä rannasta - tarvitsi tosin palata jonkin matkaa reitiltä takaisin. Syötiin pois rinkkaa painaneita säilykkeitä ja surkeaa porokeittoa, jossa ei ollut mitään poroa nimeksikään. Loppumatka meni varsin joutuisasti, ja mukavia maisemiakin vielä näkyi. Lopuksi ylitettiin joki jalkapatikalla Kärekeojan tuvan kohdalta - joki, joka siis ylitetään vaijeri apuna tai sauvoin - miten nyt kukin tahtoo. Ylitys jännitti koko loppumatkan, mutta se ei lopulta ollutkaan niin kamala. Tai siis oli se kamala, mutta pakottava kipu kesti vain hetken aikaan. Pohja oli todella liukas, mutta virta ei hirveästi vaikeuttanut ylitystä. Ylitin joen ensin ja siitä selvittyäni hyppäsin hurmiossa lämmittelemään koipiani ja tunkien lämpösukat jalkaani. Kaveri seurasi perästä samalla, kun napsin kuvia. Ylitys oli kieltämättä jännä kokemus, mutta hauskaa oli myös palata autolle noin 45 kilometrin urakan jälkeen tasan 2 vuorokautta lähdön jälkeen. Nuortti on kiva vaellusreitti - ehkäpä sitä joskus innostuu kävelemään reitin vaikka toisinpäin uudestaan. :) Vaan enpä usko tuohon itsekään.

-J-

Levoton mieli

Näin on näreet. En tiedä kuinka suuri vaikutus eilisellä viisurienpoisto-operaatiolla on tähän olotilaan, mutta lienee silläkin osansa. Naamani on nimittäin turvonnut muistuttamaan erehdyttävästi Don Corleonen roolihahmoa Kummisetä 1:ssä. Se ei haittaa, koska Brando on maailman kovin mies. Lisäksi kivut ovat pysyneet tiessään, mitä nyt leuka ei oikein aukea ammolleen ja syöminen on tuskaista. Liikunnan harrastamisen se on kuitenkin tähän saakka estänyt, vaan ei estä enää huomenna. Tänään olin aamusta iltapäivään saakka kuin se kuuluisa peffalle ammuttu karhu. Tuli sitten kuitenkin hiukan rauhoituttua luontokävelyllä. 

Mazda on ollut ihana auto, eritoten, kun tällä hetkellä kaasutellaan ilmaisella benziinillä. Se on vaan IHQ.

Uuden auton päivä!

No kuulkaas kyllä, näin on käynyt. Yhdeksän vuotta kestänyt suhde Opelin kanssa päättyi viime perjantaina, enkä ole vielä juurikaan asiaa surrut. Uusi tykki on Mazda6 Sports Wagon vuosimallia 2004, väriltään nordic green. Alla kuva lähes vastaavasta ajokista.

Mielestäni tyylikäs paketti sekä sisältä että ulkoa. Auto myös lähti mielestäni hyvään hintaan, tosin wanha Opel ei ollut laisinkaan kovaa valuuttaa vaihtoautona. Ennustan minun ja Mazdani välille pitkää suhdetta, kunhan kuski vaan pysyy elävien kirjoissa.

Kesää puskee ja hiki lentää

Valtavan pitkä aika on ehtinyt kulua siitä, kun viimeksi inspis iski ja sai mut skriivaamaan tänne jotain tähdellistä. Saksa on juuri voittanut jalkapallon MM-kultaa (valitettavasti) Argentiinaa vastaan, joka mielestäni esitti viihdyttävämpää peliä finaalissa. Päätin kuitenkin jo ennen finaalikierroksia, että suhtaudun näihin ratkaisupeleihän vähemmän tunteella, eikä nää lopputulemat saa minua millään lailla suunniltani. :D

Elämä tuntuu juuri tällä hetkellä, jossei nyt erityisen kurjalta, niin silti vastatuuleen soutamiselta. Ensinnäkin meneillään on kunnon helleaalto, ja toisekseen elo lapsen kanssa käy samalla voimille. Tätähän tää välillä on - hyvin erilainen suvi tämä on taas ollut edellisiin verrattuna. Eniten mua tosiaan rassaa tämä kuuma ja kostea kämppä, joka sentään öisin on tähän asti vähän viilentynyt. En oikeasti tiedä, kuinka monta satkua saisi lyödä tiskiin jotta tänne saisi jonkin oikeasti viilentävän divaissin. Luotan vaan aina siihen, että nää menee suht nopeesti ohi eikä viileempiin ilmoihin mee enää kauaa. Lämmintähän täällä toki on vain lyhyen aikaa vuodesta, mutta ei siitä tarvitse vastentahtoisesti nauttia - minä rakastan sitä, kun on himpun alle 20 astetta mittarissa. Ja nythän näköjään yötkin jo hiukan pimenevät.

Olen osallistunut maastopyöräkisaan (XCO), lomittanut, ajellut paljon maalla ja rannoilla, myös perheen kanssa ollaan istuskeltu eka kertaa biitsillä. Lisäksi olen saanut uuden ihanan ystävän, joka saa mut aina hymyilemään ja hyvälle tuulelle. :) Mistään muusta en nyt jaksa avautua. Täytyyhän siitäkin olla jo iloinen, ettei lähipiirissä ole tapahtunut mitään surullista.

-J-

Kylmän kevään kuulumisia

Aikomus ei ole puhua pukahdella säästä - se on viime kevääseen verrattuna ollut ihan tavallisen viileää. Tuntuu ihan lämpimän talven jatkeelta. Välillä on ollut jokunen parin päivän lämmin jakso, jolloin ihmiset ovat kiskoneet t-paidat ja lyhyet farkut ylleen, pettyäkseen taas pahasti.

Perjantaina on taas City Run. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että saa olla viimeinen kerta minulle, jos edes tähänkään koettelemukseen jaksaa osallistua. Ehkä maantiejuoksut eivät ole sitten pätkääkään mun juttuni, tai ehkä tämä on jokin ohimenevä vaihe, kun ei vaan nappaa. Matkana on tuplat eli 14 km, enkä ennusta ihan puistokävelyä tuosta urakasta. Kaikesta huolimatta minulle on muodostunut jonkinlaiseksi pakkomielteeksi juosta joskus edes se puolimara, joten kaipa tämä käy treenistä. Juoksin eräs päivä pisimmän lenkkini pitkään aikaan (18,6 km) ja paikat olivat jonkin aikaa hajalla, vaikken pitänyt kovin rivakkaa vauhtia. No, tuolloin tankkaus ei ollut ihan viimeisen päälle mietitty, kaukana siitä. Kisapäivälle on luvattu viileää keliä, joka nyt on tietysti parempi, kuin armoton helle. Aika hassua muuten, että viime vuonna suunnilleen samaan aikaan oli 20 astetta lämpimämpää.

Lastenhoidon aamuvuoro on, jos mahdollista, selvästi jotain mystistä "normaalia" työssäkäyntiä rankempaa. Erityisesti henkisesti rankempaa, koska onhan vastuu suurempi. Ehkä se ongelma on toisaalta aikainen herääminen, toisaalta pienen lapsen jatkuva viihdyttäminen, he kun eivät jaksa viihdyttää itseään kovin kauaa. Toisaalta on ruikuttamista valittaa muutaman tunnin rupeamasta, mutta kyllähän se jatkuva häslääminen ja murehtiminen pistää väsyttämään. Loppupäivän ohjelmaksi usein riittääkin vain kauppareissu ja makoileminen tai muuta vastaavaa perustylsää kauraa.

-J-

Huhtikuu, dawgs

Päivä on ollut fyysisesti kurittavan raskas, mutta sitä saa mitä tilaa. Palasin alkuillasta 18,6 kilsan lenkiltä joka kesti 2 tuntia ja 4 minuuttia, ja tässä vaiheessa polvet alkavat niskuroimaan eli antamaan periksi. Olen varma että huomenna kaduttaa, mutta näilläki on roolinsa harjoittelussa ja koska en ennen ole viitsinyt, nyt on aika silloin tällöin kiskaista pidempää kierrosta harjoittelun lomaan. Tai no, en edes ole vielä ilmoittautunut millekään puolimaralle ja se voi yhtä hyvin jäädä tekemättä.

Ei ollut tarkoitus puhua jostain juoksemisesta, mutta nyt en ajatellut muusta puhuakaan. No, elämä pikkuisen kanssa on välillä tuskaa, välillä kivaa. Siinä ei ole mitään uutisen aihetta. Ja pääsiäinen tosiaan tuli ja meni tässä samalla. Tervetullutta laiskottelua sekin, vaikka oikeastaan me mentiin ja rymyttiin ihan sukkana sinne ja tänne.

Adieu,
-J-

Jebou

Aloin ajankulukseni kunnostamaan vanhaa ja räihnäistä puutarhapöytää jonka äskettäin saimme Ninan kaverilta. Sisäinen taivaanrannanmaalarini halusi päästä taas kokeilemaan taitojaan ja onpa edellisestä pensseilystä kulunutkin jo iäisyys. Vaaleanruskeasta rumiluksesta tulee siis tylsän valkoinen, mutta sen pitäisi sopia parvekkeen muutoin vaaleaan tyyliin. No, ei siitä keltaistakaan viitsinyt tehdä. Tässä pöytäraukka ekan käsittelyn jäljltä.

Ilmojen lämmetessä ja teiden sulaessa olen suunnannut Opelin nokkaa yhä useammin Ohtakariin/Vattajalle - alla oleva räpsy siis tietenkin sieltä. Nyt mökillämmekin alkaa jo viihtymään paremmin kuin vielä keskitalvella. Sinne pitäisi löytää aikaa pidempää oleskelua varten. Vähiä yhteisiä lomapäiviä ei viitsi "tuhlata" mökkeilyyn lähimaastossa - ei ainakaan vielä tässä vaiheessa vuotta, toki myöhemmin kesällä. Alueella on aloitettu uuden mökin rakennustyöt, joka vieläpä sijoittuu melkein seinänaapuriksemme. Työmaameteliä siis tiedossa luultavasti koko kesäksi.

Matkustelurintamalla on kaikenlaista jännää suunnitteilla, mutta ei mitään ei olla kyetty lyömään vielä lukkoon. Pikkuveijarimme saa kuitenkin passinsa jo tulevalla viikolla, joten saluunan ovet ovat siltä osin auki. Mielessä on mm. Saksa, Norja ja Espanja. Matkakuume on hirmuinen, mutta arki taaperon kanssa ulkomailla sisältää omat murheensa, joten läheskään jokainen potentiaalinen kohde ei edes houkuta. Odotan kovasti sitä päivää kun lylleröinen oppi seisomaan omilla jaloillaan. =)

Lajiharjoittelu on mennyt taas lähes pelkästään juoksuksi ja olenkin vaihtelun vuoksi käynyt parissa suunnistuskisoissa. Ekoilta maastorasteilta tuli B-sarjan voitto, sinänsä ihan merkityksetön tulos tosin, ja eilen torpedoin itse menestysmahdollisuuteni Indoor sprint -sisäsuunnistuksessa. Voi sanoa että oli ihan kivaa, mutta aivot eivät olleet menossa mukana. Olen kyllä täällä aikaisemminkin paasannut siitä, että sisä- ja ulkosuunnistuksesta ei voi puhua samana päivänä, kulunutta kielikuvaa lainatakseni. Tuloksena jotakuinkin sija 15/24.

Pitää vetää selkäranka suoraksi ja ryhdistäytyä kirjoittamaan säännöllisemmin, muuten jää uudet enkat tekemättä. :)

Taivaanrannan maalari, osa 4

Inspiraatio blogin päivittämiseen on ollut, kuten murskaavan ilmeisesti voitte todeta, hukassa. Ei täällä meillä kuitenkaan mitään mullistavaa ole sattunut. Inspis on blogin sijaan ollut mm. musisoinnissa ja meninkin ostamaan pitkästä aikaa sähkiksen (kuve alla), mallinimeltään Kramer Pacer Classic. Soittimia on tunnetusti aina riskaabelia tilata kokeilematta niitä ensin, mutta nyt uhkapeli kannatti. Hintaisekseen kiva soittaa ja yllättävän hyvät mikit, enkä törsännyt liikaa kahisevaa tähän, mitä nyt efekti/studiolaite on postissa matkalla tännepäin... motivaatio soittaa lopahtaa aika pikavauhtia jos käytössä ei ole minkäänlaisia efektejä. En ole lisäksi jaksanut/kyennyt ratkaisemaan Venomia kiusaavaa lagiongelmaa, minkä oletan tuon Pod Studion ratkaisevan. Toivottavasti myös Venom menee tuohon laitokseen kiinni.

Tänään unten jälkeen tehdään meidän pienen smurffiperheen ensimmäinen nk. lomareissu. Mennään pariksi yöksi Iso-Syötteelle. Oikeastaan minua ei edelleenkään kiinnosta kamalasti matkustelu Suomessa, mutta jos unohtaa kaikki odotukset ja lähtee avoimin mielin reissuun, niin saattaahan tästä jäädä hyviäkin asioita tassuun, homie! Syötteen valitsin vain siksi, ettei se ole hirveän kaukana... tämä detalji tietysti lapsen vuoksi. Matkasta tuskin siltikään tulee mitään auvoista nautintoa. Perille suunnitellen olevani helkatin laiska, käyväni pitkällä hiihtolenkillä ja ehkä jopa lautailemassa.

Hox! Musasta vielä: Tässä linkki Soundcloud-profiiliini. Siellä on toistaseksi vasta yksi kokeiluluonteinen biisi. Lisää tippuu sitten, kun saan studioelektroniikan toimimaan täydellisesti.

Hox ja makeita unia jokaiselle,
-J-

Kuulumisia

Sup, yo? Mitä arkeen kuuluu? No, jos perataan ne tärkeimmät ensin: esikoisemme täyttää 3kk ja kaikki on pääpiirteittäin kunnossa. Uusi hajanainen uni- ja päivärytmi on raskasta (erityisesti mammalle), mutta sellaista se arki nyt on; ei tullut yllärinä. Vaavi on säästynyt kaikilta tartunnoilta ja ensimmäiset rokotuksetkin ovat sujuneet hyvin. Niin kauan kuin kurjuuksilta vältytään, en minä ainakaan ala angstailemaan mistään. Ja arki vauvan kanssahan on ihanaa ja erilaista kuin mihin olen tottunut.

Muutoin kylläkin valittelen äärettömän lumettomasta ja hajuttomasta talvesta. Ei sillä että kylmää kaipaisin (en kaipaa sen enempää kylmiä kuin lämpimiäkään), mutta lumettomuus ja jäättömyys vaivaa. Näyttää jopa pahasti siltä, että tänä talvena en pääse harrastamaan lainkaan leijalautailua. Jäätä on juuri ja juuri riittävästi, mutta paksuus on vähän epävarmaa ja lämpimät ilmat sulattavat jatkuvasti lisää lauttoja. Jos näin tosiaan käy, leija lähtee myyntiin, ja ostan tilalle kesäsurffailuun soveltuvan pumpattavan leijan. Olisihan se aika koomista, että pääsin ajelemaan tuolla Montanan patjalla tasan kerran jäällä. Iso nälkä siitä tietysti jäi... silti: tämä on raivostuttavaa! Ei näin pitkiä taukoja ihminen vaan kestä, on pakko päästä kesälläkin varjon vietäväksi! :)

Musarintamalta sen verralti, että olen tehnyt yhden biisin Soundcloudiin ja lisäksi takeltelevia pohjia pariin muuhun, jospa niistä saa joskus kokonaisia biisejä joita kehtaa ladata julkisesti kuunneltavaksi. Linkittelen biisejä tänne myöhemmin. Olen kaipaillut jo jonkin aikaa sähkistä jolla soittaa rytmiraitoja taustalle, siispä menin tilaamaan Kramer Pacer Classic -merkkisen kitaran, väriltään punaisen. Siinä on koivuotelauta ja ensimmäinen vibrakampi, mitä kitaroissani on ollut. Lisäksi ostin jalustan Venomille. Näiden korvaamiseksi myyn varakameramme Samyang-kalansilmälinssin, vaikka rahallisesti ei todellakaan tarvitsisi näin tehdä. Oikeasti muuten kova lasi, mutta jäänyt vaan liian vähälle käytölle 7D:n hankkimisen jälkeen.

Siinäkä muka kaikki? Ei hitossa, mutta kirjoittelen liikunnasta myöhemmin ihan oman postauksensa. Olen alkanut miettimään intervallitreenien hyödyllisyyttä, kun moista tulin kerran kokeilleeksi.

Oluita: Westvleteren 12

Tykkään joskus juoda harvinaisempia erikoisoluita maailmalta, vaikka en muuten juuri alkomaholia käytäkään. Tilaan siis joskus ulkomailta korillisen erikoisempia oluita, joita tänne jään keskelle ei tuoda. Alkossa on oma valikoimansa, mutta en halua tukea sen lafkan törkeästi verotettuja hintoja. Minusta vain harva Alkon tuote on oikeasti hintansa väärti.

Maailman parhaaksi olueksi tituleerattu Westvleterenin Abt 12 kaatuu vihdoin giganttiseen viiniklasiini. Aikamoista moukkamaisuutta siis heti alkuun, juoda nyt tätä punaviinilasista. Tuoksu on huumaava sekä kaikkinensa mielenkiintoinen, omalaatuinen ja tasapainoinen sekoitus. Isoja kuplia ja vahvan makuista olutta, alkon maistaan vasta kun ööli ehtii kurkkuun saakka. Varauduin pettymykseen, mutta eihän tämä moinen ollut! Erilaista kuin odotin, mutta loistavaa. Jopa ihan hyvää vastinetta 9 € maksaneelle pikkupullolle.

Canvasta

Vuoden ekan päivityksen rustaaminen on siis kestänyt näin pitkään. Aloitanpa heti vaikka tuolla menneen kesän Euroopan reissua summaavalla canvaksella, jonka tilasin äskettäin huonettani komistamaan. Alla näkyvä teos roikkuu siis tästä päivästä lähtien lipastoni päällä. Kooltaan se on 30x50 cm, eli aika pieni. Jos jatkossa tilailen näitä, niin koko saisi olla kertaluokkaa suurempi. Vaan eihän se haittaa, että on seinillä erikokoisia tauluja, kunhan ne osaa sijoitella taitavasti. Lisäksi hintaa tuli postareineen vain 33€, päätin vielä säästää muutaman euron kasaamalla teoksen itse. Tämä nyt oli kuitenkin ensimmäinen canvas-tauluni ja vaikka olen lopputulokseen ihan tyytyväinen, olisi sommitteluun voinut käyttää enemmän aikaa kuin sen vaivaisen tunnin. Tauluun tuli lisäksi värikylläisyyttä ja tummuutta lisäävä efekti, joka ei alla olevassa kuvassa näy, koska en jaksa ottaa taulusta valokuvaa. :) Lopputulos on selvästi tummempi kuin mitä tuossa kuvassa.

Mutta se koristeista. Kävimme eilen ensimmäistä kertaa pariin vuoteen uimahallilla. Uinti maistui ihan hyvälle, vaikka energiavarastot ehtyivät ikävästi kesken puuhastelun kun en tajunnut ottaa mitään sokerista mukaan, ja nälkäkin yllätti. 1200 metriä meni silti taistelemalla. Minulla ei ole kyllä minkäänlaisia uimarin lahjoja (johtuu kenties ruumiinrakenteesta) enkä usko, että alan käymään uudestaan säännöllisesti uimassa, mutta kaikki vaihtelu on positiivista. Ensi viikolla tarkoitus on menettää salineityys, mutta katsotaan nyt, toteutuuko tuo. Noin muutoin olen harjoittelut ihan terveenä, mutta määrällisesti aika vähän (2-4h viikossa). Ilmojen kylmetessä kuntopyörä on osoittanut hyödyllisyytensä, myös jonkin verran painojen nostelua kuuluu ohjelmaan. Pitää vielä löytää jostakin ne lisäpainot tuohon tankoon.

Liian sekasortoisen päivityksen välttämiseksi suljen sanan säiläni tähän. Now, fuck off!

-J-