Luin tuon viimekertaisen joulupostaukseni hassu virne naamalla. :D Kaikkea sitä ihminen keksiikin, kun oikein luovaksi heittäytyy. Joulu on tullut ja mennyt, ja totean vain, että koko festin olemassaolo on ihan hyvä juttu. Tosin tunnelmallisuus loisti tällä kertaa poissaolollaan, enkä oikein ymmärrä, mistä tuo jatkuva kiire ja ylenpalttinen määrä erilaista ohjelmaa juonsi juurensa. Tietysti meillä oli vieras Saksasta (tuttavallisemmin anoppi) ja liittyyhän perinteiseen jouluun ne kaikki pakolliset visertelyt ja hulabaloot. Mikään ei toki ole pakollista.
Tästä vuodesta tuli blogipäivitysten osalta laiskin pitkään aikaan, ja se suututtaa minua. Eikä sillä ole edes väliä että blogilla ei ole juurikaan lukijoita! Inspiraatio on vaan antanut etsiä itseään. Olen ainakin alitajuisesti miettinyt jotain erilaista itseilmaisun välinettä, kuten tarinoiden kirjoittamista. Tunnen vasta nyt saavuttaneeni jonkinlaisen kirjallisen ilmaisun tason, jonka tulokset saattavat kiinnostaa jotakuta muutakin kuin itseäni. Toisaalta, tällä hetkellä #1 itseilmaisun välineeni on valokuvaaminen. Rakastan sitä kuin maksaruttoa!! Toivon, että ensi vuonna saavuttaisin taas valokuvaajana uuden tason. Ainakin tiedossa pitäisi olla rutosti uusia vanhoja maisemia ja ideoita. Olen ajatellut panostaa erityisesti ihmisten kuvaamiseen sekä vaatteet päällä että ilman, mikä toki vaatisi innokkaita vapaaehtoisia. Myös valaistusjärjestelmä pitäisi hankkia.
Ei pidä ympätä liikaa asiaa yhteen päivitykseen. Siispä terveisiä ihan tautisen kylmästä pohjolasta,
-Zeik-
No comments:
Post a Comment