Päivä on ollut fyysisesti kurittavan raskas, mutta sitä saa mitä tilaa. Palasin alkuillasta 18,6 kilsan lenkiltä joka kesti 2 tuntia ja 4 minuuttia, ja tässä vaiheessa polvet alkavat niskuroimaan eli antamaan periksi. Olen varma että huomenna kaduttaa, mutta näilläki on roolinsa harjoittelussa ja koska en ennen ole viitsinyt, nyt on aika silloin tällöin kiskaista pidempää kierrosta harjoittelun lomaan. Tai no, en edes ole vielä ilmoittautunut millekään puolimaralle ja se voi yhtä hyvin jäädä tekemättä.
Ei ollut tarkoitus puhua jostain juoksemisesta, mutta nyt en ajatellut muusta puhuakaan. No, elämä pikkuisen kanssa on välillä tuskaa, välillä kivaa. Siinä ei ole mitään uutisen aihetta. Ja pääsiäinen tosiaan tuli ja meni tässä samalla. Tervetullutta laiskottelua sekin, vaikka oikeastaan me mentiin ja rymyttiin ihan sukkana sinne ja tänne.
Adieu,
-J-
No comments:
Post a Comment