Uutta pyörää tulossa

Vietin puolet kallisarvoisesta vapaapäivästäni pähkäillen sitä, minkä maastopyörän ostaisin. Ideana on, että siirtäisin treenin painopistettä enemmän satulan päälle. Nykyinen vaatimaton ratsuni, Scott-merkkinen hybridi, ei sovellu siihen eikä paljon mihinkään muuhunkaan. Kyseinen tusinapyörä on muutenkin elinkaarensa loppupäässä ja vaatisi työlaistä tai kallista remppaa - ei vain maksa vaivaa. Toki maastopyöräily, a.k.a. polkujen samoilu pystymetsässä aurinkoisena kesäpäivänä, kiehtoo minua muutenkin. Kun yhtäkkiä satuin vielä saamaan hieman tukea kunnon pyörän ostoon, niin päätin painaa punaista nappulaa.

Lopulta päädyin tuliterään Radon Team 7.0 -pyörään. Hintaa tälle komistukselle kertyi sellainen noin 800 ecua. Väriksi valikoitui valkoinen/lime - olisin ennemmin ottanut esimerkiksi mustan, mutta vain tätä värikombinaatiota oli tällä haavaa tarjolla. Varastothan tuolla Bike Discountissa ovat ehtineet tyhjentyä talven ja kevään mittaan kun ihmiset paniikissa varustautuvat pyöräilykauteen. Valinta merkin suhteen oli oikeastaan helppo: tässä pyörässä on täysin lyömätön eri osien laatu hintaluokassaan. Harkitsin myös vakavasti samanmerkkistä 29-tuumaista jättiläistä ja olisin varmasti siihen päätynytkin, mutta saatavilla oli taas liian pieniä runkokokoja! En silti ole lainkaan pettynyt, vaan täällä odotellaan innoissaan millainen peli sieltä saapuu.

Arvostelua on tulossa sitten aikanaan. Ensin pitäisi saada oma perse kuntoon ennen kuin kunnollinen harjoittelu edes onnistuu. Kävin lauantaina normaalivauhtisella lenkillä ja sain yllätyksekseni huomata, että energiat loppuivat aivan täysin reilun puolen tunnin juoksun jälkeen! Sydän hakkasi ja heikotti tosissaan. Jotain imeytymisongelmia siellä täytyy olla. Hain juotavaa, annoin sen hetken aikaa imeytyä ja vedin sinnikkäästi lopputreenin erilaisia ketteryysharjoituksia. Pitäisi kai olla siitäkin iloinen, että pystyy ylipäänsä jonkin verran treenaamaan sitä leikkausta odotellessa.

Masentavaa, I'm telling you.