Kaipaa treeniä

... mutta treenaamisen sijaan hän makoilee sängyllä kirjoittamassa siitä tänne blögiin.

... sitä en voi kieltää että painoni tippuu edelleen: aamulla tsekkasin uusiksi ennätyslukemikseni 69,5 kg. Alle 70 kilon en olekaan tipahtanut sitten yläastevuosieni. Mutta mitäs tuosta enää stressaamaan, pahin syöksykierre on jo taittunut, ja viime viikko on ollut huomattavasti helpompi kuin yksikään mokoma tähän saakka sitten joulukuun. Eritoten juuri tänään on tuntunut hyvältä. Masentavaa sinänsä olla tilanteessa, jossa yksikin "normaali" terve päivä saa olon tuntumaan jopa juhlallisen mukavalta.

Mitä harjoitteluun tulee, yritän kovasti skarpata. Tavoitteena on tietysti olla viime kesää kovemmassa kunnossa ja menestyä kisoissa, tosin se ei tule toteutumaan alkukauden osalta vatsaongelmien vuoksi. Kipeinä päivinä ei vaan ole energiaa heilua kuulien kanssa, polkea kuntopyörää tai käydä ulkosalla juoksemassa (ne kolme asiaa joista harjoitteluni melkein yksinomaa koostuu). Olen tuumaillut että viikkotreenitunteja saisi tulla 6-9h, jotta kehitystä tapahtuu... nyt todellisuus on jotain kovin surullisen 3-4h kieppeillä. Tästä tietysti skarpataan, kunhan joskus tervehdyn ja kevät saa aidosti innostumaan harjoittelusta.

Viimeisinä työpäivinäni sairaalassa olen etuoikeutettu fillaroimaan työmatkat edestakas; matka tosin on niin lyhyt, ettei siinä kunto kohoa juuri miksikään. Aikomus on lisätä pyöräilytreeniä rutkasti kuivaksi jääneeseen viime kesään verrattuna. Pyöräni on aika wanha, poliisien huutakaupasta noukittu Scott, joka tarvitsisi uudet renkaat ja leveämmän penkin. Kyseessä ei kuiteskaan ole varsinainen maastopyörä, vaan tuollainen ihan ok hybridi, mutta tahtoisin nimenomaan puhtaan maastopyörän. Täytyy alkaa tsiigailemaan. Moisella voisi kokeilla pyöräsuunnistusta, tällä nykyisellä annan vain kaikille muille tasoitusta.

Kokkola City Run on kiva massajuoksutapahtuma ja se olisi edessä vajaan kuukauden päästä. Vaikka tarkoitus on harjoitella kovaa, jo nyt voi sanoa etten usko pystyväni parantamaan viimevuotisesta 57. sijasta. 7 kilometriä on sinänsä aika lyhyt matka, mutta jos aikoo saavuttaa hyvän ajan, se juostaan alusta saakka varsin kovaa. No, menee miten menee. Tavoitteenani on juosta se puolimara (tai kaksi) tänä kesänä. En vain ole vielä päättänyt tapahtumaa...

Kahvakuula on kiva olla olemassa ja se on käypää treeniä silloin, kun mikään muu ei huvita, mutta tuntuu että on kuitenkin pakko tehdä jotain. Tosin kieltämättä erilaiset lihastreenit hyödyttäisivät minua. Olenkin panostanut keskivartalotreeniin takareisien ohessa, tai siis noista liikkeistä uskon olevan jotain iloa. Haban kasvatus ei kiinnosta, lihasta ei saa tulla liikaa jotta se alkaisi haitata kestävyysominaisuuksia. Lisäksi jalkatreeniä minun ei sen kummemmin kannata tehdä. Pelkkä juoksu ja muu vastaava rasittaa jalkoja ihan riittävästi.

Maanantairastit ovat alkaneet, ja porukoilla varmaan siintää jo mielessä Jukolan viesti @ Jämsä. Sinne on tietysti aikomus itsekin lähteä, mutta missään rapakunnossa en lähde. Siinä on urheilutapahtuma, jota on oikeasti tunnelmallista seurata läpi yön myös television välityksellä, kiitos modernin GPS-tekniikan. :D Ehkä sitä kuitenkin kokee tunnelman ennemmin paikan päällä.

Tästähän tulikin ihan pelkkä urheilulöpinä.