Saatiin sitten kaikki Sopranosten jaksot katottua. Oikeastaan koko kesä siinä taisi mennäkin. Yleensä katsottiin 2 jaksoa illassa, joten eipä mitenkään kummallista tuolla tahdilla notta se vähän kestikin. Sarjan lopetus jäi vähän jäytämään; toisaalta en pidä liian tulkinnanvaraisista loppuratkaisuista, toisaalta tuollainen lopetus saa ihmisen ajattelemaan mm. aikaisempia tapahtumia ja eri skenaarioita. Täytyy lukea lisää spekulaatioita asiasta.
Näin sivuhuomautuksena huomautan teille, rakkaat lukijat, että tämän kesän puutarhaproggis onnistui harvinaisen hyvin. Vaikka perunoita ei näytä tulevankaan määrällisesti kauhean paljon, ne tuntuvat olevan laadukkaita. :) Siis eräs positiivinen seikka muiden sellaisten seassa.
Lankkuja on maalattu, nurmikkoa leikattu ja metsissä ajeltu. Ei mitään draamapitoista kerrottavaa siis, ja ihan hyvä niin. Tai ehkä en vain halua kirjoittaa asioista tänne?
Mielentilani tahtoo vaihdella seesteisyyttä rakastavasta... jotain villiä draamaa kaipaavaksi. Siis seikkailua, jotain ihan uutta joka heittäisi arjen ns. vinksin vonksin! Mikä ei ole mitenkään originaalia, mutta täyttä totta. Ristus saatana selvennän vielä, siihen voi tietysti itsekin vaikuttaa.
Menenkin tämän jauhannan sijaan kuuntelemaan uusinta pehmoaddioktiotani, Harmoniumia.
No comments:
Post a Comment