Oikeastaan klikkasin itseni tänne vain siksi, että tunsin pistoksen unohdettuani päivittää plokiani. Ai niin, ja tahdon että tästä tulee aktiivisin vuoteni Bloggerissa tähän asti.
"His perception has... changed."
Istun taas Ouluntien bunkkerissa ja kirjoitan tätä tekstiä vihreän valon kajastaessa. Nothing... nothing ever changes. Tällä hetkellä haluaisin kovasti muuttaa kauaksi pois. Haaveilun sijasta ajattelin lähiaikoina tehdä asialle jotain. Samalla olen kuitenkin tyytyväinen tilanteeseeni. Tai oikeasti en ole, mutta osa minusta on, aivan ehdottomasti.
Suunnistus on alkanut sujumaan vähän paremmin, ts. olen alkanut löytämään juoksuvauhtia ja vähän uskoa omiin taitoihini. Kovin kunto tuntuu tulevan esiin vasta loppukaudesta, vuosi toisensa jälkeen. Ehkä on tullut kilpailtua ihan liikaa ja sitä kautta väsymys on päässyt huomaamatta iskemään... monesti kisoja on kaksikin viikossa, ja 30+ taitaa olla jo tässä vaiheessa? Nyt olen pidellyt pidempiä kisataukoja; on ihan turha lähteä mukaan jokaiseen ralliin. Itse suoritukseen tahtoo vieläkin tulla niitä ääliömäisiä virheitä, mutta sitähän suunnistus on. Kokonaan virheettömät kisat ovat harvinaisuuksia aika monelle. Kesä on kuitenkin ollut ihan hyvä kokemuksellisesti; Jukolan viestin neitsyys meni kesällä ja sen päälle kisailtiin parit alueviestit. Loppukesän nouseva kuntokäyrä vähän lämmittää. On siis tapahtunut edistystä, ja 50% kauden tavoitteista on saavutettu. ;)
Lähdin mukaan työkkärin akateemisten urasuunnittelun kurssille. Tapaamisia on kerta-pari viikossa, joten aikaa tuo ei kyllä mitenkään runsaasti vie. Arjen täytettä. Eipä sillä, että omat työnhakutaidot olisivat ehdoitta loistavalla tasolla. Ilmeisesti ne eivät ole lähelläkään täydellistä.
Olenpahan tavannut mukavia ihmisiäkin, nuuh nuuh. Johan tässä ehti olla 3kk poissa hyörimästä yliopiston käytävillä.
Olkoot loppuvuosi meille kaikille terveellinen. Jotenkin epäilen, ettei ole.
No comments:
Post a Comment