Vuosi 2020 nippuun ja kohti uutta

Mitä tästä vuodesta voi sanoa mitä ei ole vielä sanottu? No, enhän ole kuluvana vuotena kirjoittanut juuri mitään, joten sanottavaa on paljonkin. 

Onneksi korona ei ole näkynyt taloudessani juuri mitenkään, mutta saattaahan se toki näkyä myöhemmin. Helpostusta onkin tuonut se, että töitä ja tekemistä muutenkin on kyllä riittänyt. Luojan kiitos siitä.

Urheilusta tuskin jaksan edes mainita. Mainitsen mielelläni toki sen, että olen ollut timanttisimmassa juoksukunnossa pitkään aikaan, paremmassa kuin ehkä koskaan. Todisteena menestystä paikallisten kinkkurastien pisimmällä radalla! Kun syyskaudella ehdittiin kuitenkin pistää seuran treeneissä lihaskuntoa kovempaan tikkiin, näkyy se myös juoksuradalla. On tuntunut hienolta olla tiukkaa lihasta tyvestä latvaan! Toki SM-kisojen paskominen harmittaa, mutta olivat nekin kuitenkin kokemuksena mukavat sekä se, että ne pystyttiin ylipäänsä järjestämään. 

Nythän kaikki seuratoiminta on taas kokoontumisrajoitusten vuoksi jäädytetty. 

Etsin suunnistukseen erilaista näkökulmaa ja pyrin löytämään toimivia suunnistustekniikoita. Punainen lanka on ollut paremmin näpeissä. Nälkää tuntuu olevan ensi kaudellekin, vaikka usein pelkkä lajin ajattelu ahdistaa. Olen sen tyyppinen kaveri joka nauttii siitä, kun saa unohtaa itselleenkin rakkaan asian totaalisesti muutamaksi kuukaudeksi, ja sitten löytää sen uudestaan. 

Samaten olen löytänyt uudestaan - hieman pidemmän ajan jälkeen - LP-levyt. Ostin kaverilta halvan soittimen ja olen hamstrannut suosikki-LP:tä muutaman kappaleen, joita puolestaan on ihana kuunnella Klipsch The Three -kaiuttimesta, jota olen kai täällä kehunut aikaisemminkin. Pesee mennen tullen kaikki JBL:n ja muiden vastaavat kannettavat viritelmät. Ihana, moniuloittinen ja bassovoittoinen 80-luvun jytke ja tiukka korkeiden äänten erottelu - kyllä todellakin toimii! Long Play-levyjen ääni taas on niin elävää ja akustista, jotenkin lähelle tunkevaa ja intiimiä, vaikkei teknisesti tuotantoarvoina pärjäisikään nykyhifille. Sen olen heti huomannut, että itse levyn laatu ja alkuperäinen tuotantojälki ratkaisevat todella, todella paljon. Onneksi Pontyn, Genesiksen, Shaktin ja muiden levyt ovat tässä suhteessa tähän saakka ihan priimatyötä. Ainoastaan sokkona ostamani Spritin -76 -live on laadultaan ihan kauhea, vaikka musiikki hyvää onkin. 

Toivottavasti 2021:stä jää positiivinen polttomerkki perseposkeeni ja -mme. Sen aika näyttää. Sehän riittää kun olisi työtä ja terveyttä (ja paljon sitä tiukkaa lihasta).

Terveisin, 

Virus sotkemassa kaiken?

Korona. Mystisiä piirteitä omaava uudenlainen virus, joka tarttuu helpommin kuin vahingossa, sulkee baarit, saa käsidesipulloja ja maskipäisiä ihmisiä ilmestymään sinne tänne ja sekoittaa kaikkien elämän. Ellei koko elämää, niin ainakin matkustamisen tämä virus on lyönyt jäihin aika monelta vastuulliselta. Kaikkien tätäkin tekstiä lukevien tietoisuus asiasta on riittävää, eli en ryhdy kertaamaan sitä mitä jo tiedetään. Se on selvää, ettei raportteja ulkomaanmatkoista ole luvassa. Varmuuden vuoksi on hyvin vähän muitakaan matkaraportteja mistä kirjoittaa. 

Suunnistamista korona ei ole vähentänyt, päinvastoin. Kuntorastit olivat keväällä suosionsa huipulla ja kisoja on voitu järjestää läpi syksyn erityisjärjestelyin. Toki kaikki on ollut hyvin poikkeuksellista, mutta se on sivuasia. 

Joku lukko päänsisässä on avautunut ja suunnistamisesta on tullut helpompaa. Oli maasto mikä hyvänsä, pysyn paremmin kartalla kiinni ja olen oppinut lukemaan uudenlaisia vinkkejä metsässä. Yhteen asiaan tämä ei kuitenkaan päde: sprinttiin. Aivot eivät pysyneet mukana Salon SM-sprintissä, josta kuitenkin 19. sija tuomisina. Sekoilu oli taas aivan järkyttävää, mutta kun nyt sain sijoituksen, niin ensi kerralla voi paahtaa täysillä riskejä ottaen, ainakin sillä oletuksella, että sprinttiin vielä osallistun. Nyt pasmat sekoitti oletus hylsystä kesken matkan, jota ei kuitenkaan tullut. Olen ehdottomasti kuitenkin pitkien matkojen erityismies, joten taidan keskittyä jatkossa enemmän niihin. Aluemestaruuskisoista tänä kesänä tuomisina värisuora 1-1-1, josta viimeisin, GIF:n erikoispitkä, toi kultaa. Kisa oli helppo ja aivan mahtava kokemus, joka muistutti taas, kuinka hienoa laji voi parhaimmillaan olla. Sitä se onkin kun saa yksin taivaltaa sumuisessa multakorpimaastossa, keskittyä nauttimiseen ja tehdä ihan oman juoksunsa. Tietysti on niin, että maasto ja vaikeustaso yhdessä oman suoritustason kanssa määrittää aika pitkälle sen, millainen kokemus mistäkin kisasta muodostuu. Kaikissa on oma viehätyksensä. 

Myös SM-viestiin Pöytyän Yläneellä tuli osallistuttua, olkookin että vain kuntosarjassa SK Pohjantähden riveissä. Aloittaja keskeytti ja jatkajaa ei löytynyt, mutta maasto oli aivan upeaa koko sen 3 kilometrin verran, mitä sitä nautintoa riitti. Mielestäni meillä on myös koko suomen hienoin seuraviiri, joka oli näkyvästi esillä myös TV-lähetyksissä. Ainoastaan fontin vaihtaisin modernimpaan, jos saisin sen suunnitella uusiksi. Tykkään kyllä myös puuhastella graafisen suunnittelun parissa eritoten kun tekemisiään saa julkiseksi kaikkien nähtäville! Joten mitäpä niitä häpeämään.

Koska blogipostauksessa kannattaa keskittyä vain yhteen asiaan, en ryhdy tässä jauhamaan mistään muusta. 

Liikunnan iloa! 

Jarkko

 

Kesän hätinöitä

Aika on viisastuttanut koronapandemiankin suhteen. Virus jyllää rajuna maailmalla, mutta Suomessa tilanne on kiitettävästi hallinnassa niin, että ollaan voitu purkaa rajoituksia ja palailla tavalliseen arkeen, vaikkakaan toki talous ei tule olemaan normaaleissa jengoissa tällaisen jälkeen.

Viikon kesäloma lusittiin loppuun menneellä viikolla, ja sen ajalle sattui kesän toistaiseksi ainoat ja kovimmat helteet. En vastustellut, sillä oli mahtavaa viettää aikaa Vattajan eeppisillä rannoilla, siedettävissä olosuhteissa. Siellä tosiaan illat pitkälti menivätkin, mutta tein myös Rovaniemen reissun. Tästä yhden yön tutkimusmatkasta jäi mieleen äänekkäät hyttyset, motelliyö, ankara kuumuus, univaje, loppumattomat tietyöt ja tuo niin ihana autoni, Mazda. Kaiken se vaan kestää, huollat miten huollat. <3 Aion myydä sen, mutta haikein mielin.

Nythän on menossa viileämpi ja sateisempi matalapaineinen jakso kesää, mutta tämäkin tuli todella tarpeeseen, joten valitukset suoraan roskikseen. Parasta on normaalin hellivät lämpötilat ja tuuli helpottamassa oloa.

Suunnistus harrastuksena heräilee henkiin, mutta kilpailla ehtii syksylläkin, ainakin jollei koronan toista aaltoa nähdä. Olen ottanut lajiin etäisyyttää kyllästymisen vuoksi, mutta viikolla kisailtu aluemestaruus-partio muistutti taas, kuinka mukavaa tämä juoksentelu saattoikaan olla. Kalenterista löytyy varmasti muutama keihäänkärki-kilpailu, joihin tähdätä. SM-sprintti taitaa olla varma vaelluskohde nyt kun sen makuun on kerran päässyt. Muista SM-tason kisoista en tiedä, mutta ainakin sprinttiä ja pitkää matkaa tulee kalenteriin ruksittua. Aluemestaruudetkin ovat nyt nykytiedon perusteella miellyttävimmissä maastoissa kuin missä ne yleensä ovat, joten bueno! Kunto tuntuu erittäin hyvältä. Koetan harjoittella määrien sijaan fixusti ja vaihtelevasti. Täytyy koputtaa puuta, kun olen pysynyt terveenä.

Korona

Kiinan lahja maailmalle, Covid-19, lähestyy myös fyysisesti niin, että kaikki urheilu suurin piirtein koko maailmassa on laitettu jäihin. Se samalla ottaa runsain mitoin pattiin, mutta samalla helpottaa elämää. Minunkaan ei tarvitse olla suunnittelemassa ratoja eikä raijaamassa tavaraa kisoissa, sillä kaikki on peruttu, todennäköisesti toukokuun loppuun saakka. Voihan käydä niinkin, että perutaan kaikki koko kesältä. Myöskään seuran lehteä ei paineta vielä maailman aikoihin; sekin helpottaa huomattavasti stressiä.

Itse jatkan tietenkin juoksun parissa pitkiä pk- ja joskus vk-lenkkejä vedellen. Normaalia arkea ei voi lopettaa yhtäkkiä vain niin, että linnoittautuu kotiinsa. Välillä sitten teen voima- ja kestovoimatreeniä oman autotallin kuntosalilla, jota voisi kuvailla räkäisten punk-vuosien terminologialla. Pääasia, että pääsee harjoittelemaan; omaehtoisesta harjoittelemisestahan on kokemusta vuosikymmenen verran. Nythän tosiaankin tämä maailmanlaajuinen pandemia on vain lusittava läpi ja toivottava, ettei nalli satu oman lähipiirin kohdalle. Varmasti on vaikea ennustaa, mitä kaikkea tullaan vielä näkemään. En ole hirveän huolissani. Tällä hetkellä todennettuja tartuntoja se 250. Sen verran huolettomasti olen muidan mukana kauppoja kierrellyt, että ties vaikka olisi itsekin jo viruksen levittäjä. :D

Hiihtotalvi on ollut tunnetusti surkea ja jää sellaisena historiaan. Toki kilometrejä olisi eri asenteella kertynyt siitä huolimatta, mutta nyt lukema taisi jäädä alle 50. Kolmena viime vuotena olen päässyt 230-300 km haitariin kuitenkin.

Myös NUTS-Karhunkierros, SM-keskimatka, KCR ja moni muu urheilutapahtuma on siirretty tai tullaan kenties peruuttamaan. Toisaalta, jos ne saadaan lopulta järjestettyä syksyllä, on kokemus vain mukavalla tavalla uudenlainen.

Mars taistelua päin!

-J-

Hän on tullut takaisin

Vuosikymmen on alkanut uuden työn merkeissä ja on todellakin keskityttävä lähinnä siihen, jotta saa kassavarantoa ja mielialaa nostetuksi. Suunnitelmissa on parikin matkaa, mutta niistä enemmän tuonnempana sitten, kunhan realisoituvat joskus. Tiedossa on kiinnostavaa reissua, mikäli grande catastrofe ei pyyhkäise taas naaman yli ruskeansävyisellä pastellipaperillaan.

Juoksukunto on hyvä, mistä todisteena kärkisijoja talvikorttelirasteilla ja uusittu Ykspihlajan herruus suvereenilla esityksellä. On erittäin hyvin tiedossa, että kun mennään metsään ja juostaan taas tosissaan repsahtavat erot aivan kärkijannuihin entisenlaiseksi, mutta uskon löytäneeni lisää aivokapasiteettia ja suunnistustaitoa tulevan suven koitoksiin. Ainakin taitopuoleen on syytä panostaa, jos jostain vielä lisäsekunteja on otettavissa.

Suunnistus on mielen päällä lähinnä hallitusvastuun ja tästä seuraavien jatkuvien muistutusten vuoksi. Onhan taas edessä myös seuralehden taittaminen, mistä voi kehkeytyäkin taas stressaava, mutta mielenkiintoinen episodi itsessään. Kävi miten kävi, teen uudella tyylillä ja uudella tavalla.

En itseasiassa aio edes kuvaa tänne lisukkeeksi postata, sillä tarkoitus on herätellä blogia henkiin. Postaan kuitenkin tuohon alle sketsityyppistä piirtelyä. Erittäin rentouttavaa puuhaa.

Nyt unille tai piru korjaa ja muiluttaa rujosti!