Mitä tästä vuodesta voi sanoa mitä ei ole vielä sanottu? No, enhän ole kuluvana vuotena kirjoittanut juuri mitään, joten sanottavaa on paljonkin.
Onneksi korona ei ole näkynyt taloudessani juuri mitenkään, mutta saattaahan se toki näkyä myöhemmin. Helpostusta onkin tuonut se, että töitä ja tekemistä muutenkin on kyllä riittänyt. Luojan kiitos siitä.
Urheilusta tuskin jaksan edes mainita. Mainitsen mielelläni toki sen, että olen ollut timanttisimmassa juoksukunnossa pitkään aikaan, paremmassa kuin ehkä koskaan. Todisteena menestystä paikallisten kinkkurastien pisimmällä radalla! Kun syyskaudella ehdittiin kuitenkin pistää seuran treeneissä lihaskuntoa kovempaan tikkiin, näkyy se myös juoksuradalla. On tuntunut hienolta olla tiukkaa lihasta tyvestä latvaan! Toki SM-kisojen paskominen harmittaa, mutta olivat nekin kuitenkin kokemuksena mukavat sekä se, että ne pystyttiin ylipäänsä järjestämään.
Nythän kaikki seuratoiminta on taas kokoontumisrajoitusten vuoksi jäädytetty.
Etsin suunnistukseen erilaista näkökulmaa ja pyrin löytämään toimivia suunnistustekniikoita. Punainen lanka on ollut paremmin näpeissä. Nälkää tuntuu olevan ensi kaudellekin, vaikka usein pelkkä lajin ajattelu ahdistaa. Olen sen tyyppinen kaveri joka nauttii siitä, kun saa unohtaa itselleenkin rakkaan asian totaalisesti muutamaksi kuukaudeksi, ja sitten löytää sen uudestaan.
Samaten olen löytänyt uudestaan - hieman pidemmän ajan jälkeen - LP-levyt. Ostin kaverilta halvan soittimen ja olen hamstrannut suosikki-LP:tä muutaman kappaleen, joita puolestaan on ihana kuunnella Klipsch The Three -kaiuttimesta, jota olen kai täällä kehunut aikaisemminkin. Pesee mennen tullen kaikki JBL:n ja muiden vastaavat kannettavat viritelmät. Ihana, moniuloittinen ja bassovoittoinen 80-luvun jytke ja tiukka korkeiden äänten erottelu - kyllä todellakin toimii! Long Play-levyjen ääni taas on niin elävää ja akustista, jotenkin lähelle tunkevaa ja intiimiä, vaikkei teknisesti tuotantoarvoina pärjäisikään nykyhifille. Sen olen heti huomannut, että itse levyn laatu ja alkuperäinen tuotantojälki ratkaisevat todella, todella paljon. Onneksi Pontyn, Genesiksen, Shaktin ja muiden levyt ovat tässä suhteessa tähän saakka ihan priimatyötä. Ainoastaan sokkona ostamani Spritin -76 -live on laadultaan ihan kauhea, vaikka musiikki hyvää onkin.
Toivottavasti 2021:stä jää positiivinen polttomerkki perseposkeeni ja -mme. Sen aika näyttää. Sehän riittää kun olisi työtä ja terveyttä (ja paljon sitä tiukkaa lihasta).
Terveisin,
No comments:
Post a Comment