Aika on viisastuttanut koronapandemiankin suhteen. Virus jyllää rajuna maailmalla, mutta Suomessa tilanne on kiitettävästi hallinnassa niin, että ollaan voitu purkaa rajoituksia ja palailla tavalliseen arkeen, vaikkakaan toki talous ei tule olemaan normaaleissa jengoissa tällaisen jälkeen.
Viikon kesäloma lusittiin loppuun menneellä viikolla, ja sen ajalle sattui kesän toistaiseksi ainoat ja kovimmat helteet. En vastustellut, sillä oli mahtavaa viettää aikaa Vattajan eeppisillä rannoilla, siedettävissä olosuhteissa. Siellä tosiaan illat pitkälti menivätkin, mutta tein myös Rovaniemen reissun. Tästä yhden yön tutkimusmatkasta jäi mieleen äänekkäät hyttyset, motelliyö, ankara kuumuus, univaje, loppumattomat tietyöt ja tuo niin ihana autoni, Mazda. Kaiken se vaan kestää, huollat miten huollat. <3 Aion myydä sen, mutta haikein mielin.
Nythän on menossa viileämpi ja sateisempi matalapaineinen jakso kesää, mutta tämäkin tuli todella tarpeeseen, joten valitukset suoraan roskikseen. Parasta on normaalin hellivät lämpötilat ja tuuli helpottamassa oloa.
Suunnistus harrastuksena heräilee henkiin, mutta kilpailla ehtii syksylläkin, ainakin jollei koronan toista aaltoa nähdä. Olen ottanut lajiin etäisyyttää kyllästymisen vuoksi, mutta viikolla kisailtu aluemestaruus-partio muistutti taas, kuinka mukavaa tämä juoksentelu saattoikaan olla. Kalenterista löytyy varmasti muutama keihäänkärki-kilpailu, joihin tähdätä. SM-sprintti taitaa olla varma vaelluskohde nyt kun sen makuun on kerran päässyt. Muista SM-tason kisoista en tiedä, mutta ainakin sprinttiä ja pitkää matkaa tulee kalenteriin ruksittua. Aluemestaruudetkin ovat nyt nykytiedon perusteella miellyttävimmissä maastoissa kuin missä ne yleensä ovat, joten bueno! Kunto tuntuu erittäin hyvältä. Koetan harjoittella määrien sijaan fixusti ja vaihtelevasti. Täytyy koputtaa puuta, kun olen pysynyt terveenä.
No comments:
Post a Comment