Samalla kun pitkän tauon jälkeen palaan blogin pariin ja ihmettelen surkeaa suomenkieltäni tuossa edellisessä blogitekstissä, niin menköön tähän samaan syssyyn kuluneen vuoden yhteenniputus. Vuosi on siis ollut ensinnäkin outo ja vaikea, mutta kuitenkin jotenkin omalla tavallaan erittäin hieno. Vuosi vuodelta minun tekee vähemmän mieli keskittyä yksityiskohtiin, eikä varmasti tarkoitus olekaan tehdä mitään swot-analyysiä menneestä ja tulevasta.
Väsymys on käsinkosketeltavaa, pimeys ja kylmyys vetävät omalta osaltaan vuoden ennätyksiä. Yleensä tällaisessa tilassa ei synny minkäänmoista blogikirjoitusta. Joulu on ollut ja mennyt, ja jätti jälkeensä hyvän fiiliksen - ei taaskaan tarvinnut murehtia eikä märehtiä oikeastaan mistään. Lapsuudenkodin karuselli tarjoili kaiken, halusin sitten tai en. Kiertelin aatonyön tunteina ympäri pientä maalaiskylääni ja tein pidennetyn kävelyn hautausmaalla. Minua ei niinkään ilahduta oma mahdollisuuteni rauhoittua, vaan se, että toiset rauhoittuvat - että maailma rauhoittuu - ja ehtii ajattelemaan. Sain kelata nostalgisia ajatuksiani rauhassa ja sekin teki kyllä hyvää. Mökkiyö meren rannalla hiljaisuudessa on enemmän kuin oma viehätyksensä - siksihän pohjoinenkin toisinaan vetää puoleensa: kauas melusta, kauas ihmisistä.
Terveys on edelleen (oletettavasti) - check. Talo edelleen - check. Uusi auto - check!
Koska sain vihdoin myös työpaikan alulle, aion käyttää kaikki ylimenevät pennit matkustamiseen, mikä puolestaan on jäänyt parina viime vuotena aivan minimiin vääränsuuntaisen tilivirran vuoksi. Tavoitteena on kerätä kassaa kaukoitään tai jenkkilään suuntautuvalle reissulle. Mutta ei siitä sen enempää, jottei joudu syystä tai toisesta pettymään. :D Maailman näkeminen ja kokeminen nyt vain sattuu olemaan itselleni koko olemisen perusmerkityksiä ihan perustavimman laatuisena.
Urheilukausi on ollut ohi ajat sitten ja erittäin hyvä niin. Talvikausi tuo mahdollisuuden keskittyä aivan muihin lajeihin tai harjoitusmuotoihin, ja niitä kohdallani ovat olleet lähinnä säbä, kuntopiiri, jokkerin ventti ja hiihto. Nuo riittävät minulle mainiosti, ja tottakai aina välillä pitää päästä suunnistamaankin, mutta tekee hyvää unohtaa laji edes talveksi.
Jalkapallon aloittaminen on ikuisuusprojekti joka taitaa sellaiseksi jäädäkin. Onhan se kovaa polville, enkä kaipaa niille yhtään enempää rasitusta.
Jonkinlainen juoksijan polvi on vaivannut oikeaa jalkaa, ja aion käydä jossain vaiheessa fyssarille sitä näyttämässä lähinnä sen mahdollisuuden vuoksi, ettei se olisikaan juoksijan polvi. Syystä että tiedostan hyvin omaavani epäsuhtaisen vartalon, on tällaiset merkit mun kohdallani aina huolestuttavia, mutta tiedän kuinka lämmitellään ja venytellään ja sitä sapluunaa noudatan parhaani mukaan. Kun koskee, juostaan vähemmän ja tehdään jotain muuta enemmän. Äskenkin tulin nostelemasta autonrenkaita punttien korvikkeena! Mihin minä tarvitsenkaan mitään paskaisia, vääntyneitä tankoja, sillä uuden pirssin mukana tuli painavat vanteet! Keskivartalo ja habat tykkää. Olen myös jatkanut heinäkuussa saamiani fyssarin tukilihasharjoituksia - tosin viime viikkoina olen harmikseni löysäillyt, mutta otan sen korkojen kera kyllä takaisin. Niskan ja ylivartalon ryhtiliikkeet ovat mulle äärimmäisen tärkeitä ja vaikka nuo treenit ei tunnu miltään, niin en viitsi niitä tehdä pankkiinkaan. Se ei kuulemma auta.
Mitäpä tuosta, vaikka tarina taas lähti omille laduilleen. Kohti kovempaa juoksukuntoa ja ennen kaikkea entistä virheettömämpää ja täydellisempää suunnistamista 2020.
-Jarkko-
No comments:
Post a Comment