Samalla kun pitkän tauon jälkeen palaan blogin pariin ja ihmettelen surkeaa suomenkieltäni tuossa edellisessä blogitekstissä, niin menköön tähän samaan syssyyn kuluneen vuoden yhteenniputus. Vuosi on siis ollut ensinnäkin outo ja vaikea, mutta kuitenkin jotenkin omalla tavallaan erittäin hieno. Vuosi vuodelta minun tekee vähemmän mieli keskittyä yksityiskohtiin, eikä varmasti tarkoitus olekaan tehdä mitään swot-analyysiä menneestä ja tulevasta.
Väsymys on käsinkosketeltavaa, pimeys ja kylmyys vetävät omalta osaltaan vuoden ennätyksiä. Yleensä tällaisessa tilassa ei synny minkäänmoista blogikirjoitusta. Joulu on ollut ja mennyt, ja jätti jälkeensä hyvän fiiliksen - ei taaskaan tarvinnut murehtia eikä märehtiä oikeastaan mistään. Lapsuudenkodin karuselli tarjoili kaiken, halusin sitten tai en. Kiertelin aatonyön tunteina ympäri pientä maalaiskylääni ja tein pidennetyn kävelyn hautausmaalla. Minua ei niinkään ilahduta oma mahdollisuuteni rauhoittua, vaan se, että toiset rauhoittuvat - että maailma rauhoittuu - ja ehtii ajattelemaan. Sain kelata nostalgisia ajatuksiani rauhassa ja sekin teki kyllä hyvää. Mökkiyö meren rannalla hiljaisuudessa on enemmän kuin oma viehätyksensä - siksihän pohjoinenkin toisinaan vetää puoleensa: kauas melusta, kauas ihmisistä.
Terveys on edelleen (oletettavasti) - check. Talo edelleen - check. Uusi auto - check!
Koska sain vihdoin myös työpaikan alulle, aion käyttää kaikki ylimenevät pennit matkustamiseen, mikä puolestaan on jäänyt parina viime vuotena aivan minimiin vääränsuuntaisen tilivirran vuoksi. Tavoitteena on kerätä kassaa kaukoitään tai jenkkilään suuntautuvalle reissulle. Mutta ei siitä sen enempää, jottei joudu syystä tai toisesta pettymään. :D Maailman näkeminen ja kokeminen nyt vain sattuu olemaan itselleni koko olemisen perusmerkityksiä ihan perustavimman laatuisena.
Urheilukausi on ollut ohi ajat sitten ja erittäin hyvä niin. Talvikausi tuo mahdollisuuden keskittyä aivan muihin lajeihin tai harjoitusmuotoihin, ja niitä kohdallani ovat olleet lähinnä säbä, kuntopiiri, jokkerin ventti ja hiihto. Nuo riittävät minulle mainiosti, ja tottakai aina välillä pitää päästä suunnistamaankin, mutta tekee hyvää unohtaa laji edes talveksi.
Jalkapallon aloittaminen on ikuisuusprojekti joka taitaa sellaiseksi jäädäkin. Onhan se kovaa polville, enkä kaipaa niille yhtään enempää rasitusta.
Jonkinlainen juoksijan polvi on vaivannut oikeaa jalkaa, ja aion käydä jossain vaiheessa fyssarille sitä näyttämässä lähinnä sen mahdollisuuden vuoksi, ettei se olisikaan juoksijan polvi. Syystä että tiedostan hyvin omaavani epäsuhtaisen vartalon, on tällaiset merkit mun kohdallani aina huolestuttavia, mutta tiedän kuinka lämmitellään ja venytellään ja sitä sapluunaa noudatan parhaani mukaan. Kun koskee, juostaan vähemmän ja tehdään jotain muuta enemmän. Äskenkin tulin nostelemasta autonrenkaita punttien korvikkeena! Mihin minä tarvitsenkaan mitään paskaisia, vääntyneitä tankoja, sillä uuden pirssin mukana tuli painavat vanteet! Keskivartalo ja habat tykkää. Olen myös jatkanut heinäkuussa saamiani fyssarin tukilihasharjoituksia - tosin viime viikkoina olen harmikseni löysäillyt, mutta otan sen korkojen kera kyllä takaisin. Niskan ja ylivartalon ryhtiliikkeet ovat mulle äärimmäisen tärkeitä ja vaikka nuo treenit ei tunnu miltään, niin en viitsi niitä tehdä pankkiinkaan. Se ei kuulemma auta.
Mitäpä tuosta, vaikka tarina taas lähti omille laduilleen. Kohti kovempaa juoksukuntoa ja ennen kaikkea entistä virheettömämpää ja täydellisempää suunnistamista 2020.
-Jarkko-
Saturday, 28 December 2019
Wednesday, 16 October 2019
Suunnistuskausi on ohi, vuorossa yhteenniputus
Hei sun heiluvilles,
Järkkäsin viime viikolla omalla kohdalla viimeiset kuntorastit ja olo on sellainen, että nyt saa luvan riittää kaikki suunnistusaiheinen härinä. Voihan tämä olla jokin ohimenevä överi, mutta laji on vienyt vähän liikaa keskittymistäni koko kesän, ja kenties identiteettikin on ehtinyt kietoutumaan liiaksi lajin ympärille. Nyt on siis aika vetää lyhyesti nippuun se, mitä uutta tänä kilpailukautena koettiin
1. Kainuun rastiviikko
Lähdin hätäpäissäni kokeilemaan suunnistusta kauempana kotikonnuiltani, ja jo matkaa tuli tehtyä matkahuollon bussilla läpi maiden ja mantujen. Majoituin kolmeksi yöksi sohvalle ja osallistuin yhteen viralliseen osakilpailuun H35-sarjassa, yhteen avoimeen lähtöön ja välipäivänä kävin sprinttaamassa (A/13 tms). Nesteöveröinnin ja nimenomaan magnesiumin liikakäytön vuoksi mikään ei sitten kisassa imeytynyt, ja tuloksena kävelyksi päätynyt farssi. Tuskin koskaan on suoritus ollut henkisesti niin raskas kuin tuossa toisen päivän vedossa. Paleli vain, väsytti ja harmitti, koska maasto olisi sopinut mulle. Suunnistus oli surkeaa myös avoimen päivän A-radalla, joskin kroppa oli jo 50% kunnossa ja hommasta jäi vähän parempi mieli. Tämän reissun parasta antia oli itse Vuokatti, jonka treenimahdollisuuksien määrän olin täysin unohtanut. Hieno urheilijoiden mekka, eritoten varmasti juuri kesällä. Ilman rahaa ei kannata tulla.
2. Sprintin SM
Olin ylpeä siitä, että sain vihdoin lähdettyä kokeilemaan menoa SM-tasolla, vaikka sen vuoksi jouduin matkustamaan Forssaan saakka, missä en ollut aiemmin käynyt. Reissu meni kuitenkin mukavasti perheen kanssa autoillessa. Karsinta oli kohtuu helppo näin jälkikäteen arvioiden ja lisäksi sain lähteä matkaan aikalailla Suomen naisten kärjen kanssa samalla hetkellä. Ihan turhaa jarruttelua tuli ja pari järjenvastaista nukahdusta, mutta ihan hyvä suoritus sijalle 22. Vaikka ajasta olisi voinut lohkaista lähes minuutin, ei se olisi sijoitusta paljon nostanut. Finaali menikin sitten aivan reisille, sillä sekosin puolivälissä suunnassa, eikä minulla ollut kompassia. Juoksin hätäpäissäni sinne tänne sen vittuunnuksen vallassa, mikä SM-kisoissa epäonnistuminen aiheuttaa. Tästä tuli lähinnä se oppimiskokemus. Sitä oppia onkin syytä ottaa mukaan ensi vuoden SM-kisoihin ihan toden teolla. Ei voi tehdä parempaa suoritusta kuin mihin omat, harjoituksen kautta tulleet rahkeet, riittävät.
3. Ratamestarointia
Pidin kahdet kuntorastit menestyksellä ja olin apuna seuran kansallisten kisojen järjestelyissä. Ratamestarointi kiinnostaa eniten, ja viime vuosina tekemäni radat alkavat näyttää amatöörimäisiltä. Se on kehityksen merkki se! Tarkoitus on panostaa tälle osastolle ja päästä ratamestaroimaan isompiakin kisoja.
4. Am-kisat
Kesän saldona on 2 kultamitalia (partio ja erikoispitkä), yksi pronssi (pitkä) ja yksi hylkäys (yö) ja 6. sija (sprintti). Erityisesti sprintti meni lahjakkasti vihkoon unettoman yön ja treenin puutteen vuoksi. Mitalit on aina kivoja konkreettisia todisteita, että jotain on saavutettu. Joku pitää rihkamana, koska suurimassa osassa sarjoja niitä on liian helppo saavuttaa.
5. Jukola
Kangasalla meni ihan hyvin joukkueena: sijoitus, kuten aiemmin kerrottu, oli 360. Oma suoritus oli todella hyvä 10 kilometriin asti ja sainkin kiinni kakkosjoukkueen viestinviejää eron ollessa pienimmillään karvan yli 10 minuuttia, sitten pitkällä välillä paketti hajosi ja itseluottamus loppui. Lopussa olisi pitänyt vain suunnistaa ihan oikeasti ja rauhassa. Henk. koht. aika noin sijalla 600. Mieleen jäi kiva kisakeskus, päivän helle, kylmä yö, tunnelmaa teltassa, pitkä bussimatka ja loppuviimein ihan hyvä jälkifiilis hyvästä joukkuesijoituksesta. Mutta missään nimessä joukkuekisa varsinaisessa merkityksessä tapahtuma ei meidän kohdallamme ollut.
Jatko?
Jatkan seuraan treeneissä ja yritän ylläpitää parempaa kuntoa muuttamalla jotain harjoittelussa, sillä kynnys lähteä pakkasjuoksuille läpi talven vaikuttaa laskeneen aika hemmetisti. Siirrän siis fokuksen täysin pois suunnistuksesta fyysiseen harjoitteluun ja voimantuoton parantamiseen. Tietysti ikääntyessä on tärkeintä tuntea, että voi juosta jatkossakin ilman, että liika lihas tekee menosta tönkköä tai että se polville liian kovaa.
Mikä on sitten lajimotivaation laita taas keväällä, sitä emme murehdi. Olkoon mikä on, kenties joku muu laji vetää puoleensa enemmän. Pääasia on liikunnallinen elämäntapa, terveys ja asiaankuuluvan tiedon tankkaaminen.
Näillä puheilla jatkamme itse kukin veren, hien ja tuskan maailmassa euforiaa ja täyttymystä etsien! Vai eikö? Laita kommenttia.
-J-
Järkkäsin viime viikolla omalla kohdalla viimeiset kuntorastit ja olo on sellainen, että nyt saa luvan riittää kaikki suunnistusaiheinen härinä. Voihan tämä olla jokin ohimenevä överi, mutta laji on vienyt vähän liikaa keskittymistäni koko kesän, ja kenties identiteettikin on ehtinyt kietoutumaan liiaksi lajin ympärille. Nyt on siis aika vetää lyhyesti nippuun se, mitä uutta tänä kilpailukautena koettiin
1. Kainuun rastiviikko
Lähdin hätäpäissäni kokeilemaan suunnistusta kauempana kotikonnuiltani, ja jo matkaa tuli tehtyä matkahuollon bussilla läpi maiden ja mantujen. Majoituin kolmeksi yöksi sohvalle ja osallistuin yhteen viralliseen osakilpailuun H35-sarjassa, yhteen avoimeen lähtöön ja välipäivänä kävin sprinttaamassa (A/13 tms). Nesteöveröinnin ja nimenomaan magnesiumin liikakäytön vuoksi mikään ei sitten kisassa imeytynyt, ja tuloksena kävelyksi päätynyt farssi. Tuskin koskaan on suoritus ollut henkisesti niin raskas kuin tuossa toisen päivän vedossa. Paleli vain, väsytti ja harmitti, koska maasto olisi sopinut mulle. Suunnistus oli surkeaa myös avoimen päivän A-radalla, joskin kroppa oli jo 50% kunnossa ja hommasta jäi vähän parempi mieli. Tämän reissun parasta antia oli itse Vuokatti, jonka treenimahdollisuuksien määrän olin täysin unohtanut. Hieno urheilijoiden mekka, eritoten varmasti juuri kesällä. Ilman rahaa ei kannata tulla.
2. Sprintin SM
Olin ylpeä siitä, että sain vihdoin lähdettyä kokeilemaan menoa SM-tasolla, vaikka sen vuoksi jouduin matkustamaan Forssaan saakka, missä en ollut aiemmin käynyt. Reissu meni kuitenkin mukavasti perheen kanssa autoillessa. Karsinta oli kohtuu helppo näin jälkikäteen arvioiden ja lisäksi sain lähteä matkaan aikalailla Suomen naisten kärjen kanssa samalla hetkellä. Ihan turhaa jarruttelua tuli ja pari järjenvastaista nukahdusta, mutta ihan hyvä suoritus sijalle 22. Vaikka ajasta olisi voinut lohkaista lähes minuutin, ei se olisi sijoitusta paljon nostanut. Finaali menikin sitten aivan reisille, sillä sekosin puolivälissä suunnassa, eikä minulla ollut kompassia. Juoksin hätäpäissäni sinne tänne sen vittuunnuksen vallassa, mikä SM-kisoissa epäonnistuminen aiheuttaa. Tästä tuli lähinnä se oppimiskokemus. Sitä oppia onkin syytä ottaa mukaan ensi vuoden SM-kisoihin ihan toden teolla. Ei voi tehdä parempaa suoritusta kuin mihin omat, harjoituksen kautta tulleet rahkeet, riittävät.
3. Ratamestarointia
Pidin kahdet kuntorastit menestyksellä ja olin apuna seuran kansallisten kisojen järjestelyissä. Ratamestarointi kiinnostaa eniten, ja viime vuosina tekemäni radat alkavat näyttää amatöörimäisiltä. Se on kehityksen merkki se! Tarkoitus on panostaa tälle osastolle ja päästä ratamestaroimaan isompiakin kisoja.
4. Am-kisat
Kesän saldona on 2 kultamitalia (partio ja erikoispitkä), yksi pronssi (pitkä) ja yksi hylkäys (yö) ja 6. sija (sprintti). Erityisesti sprintti meni lahjakkasti vihkoon unettoman yön ja treenin puutteen vuoksi. Mitalit on aina kivoja konkreettisia todisteita, että jotain on saavutettu. Joku pitää rihkamana, koska suurimassa osassa sarjoja niitä on liian helppo saavuttaa.
5. Jukola
Kangasalla meni ihan hyvin joukkueena: sijoitus, kuten aiemmin kerrottu, oli 360. Oma suoritus oli todella hyvä 10 kilometriin asti ja sainkin kiinni kakkosjoukkueen viestinviejää eron ollessa pienimmillään karvan yli 10 minuuttia, sitten pitkällä välillä paketti hajosi ja itseluottamus loppui. Lopussa olisi pitänyt vain suunnistaa ihan oikeasti ja rauhassa. Henk. koht. aika noin sijalla 600. Mieleen jäi kiva kisakeskus, päivän helle, kylmä yö, tunnelmaa teltassa, pitkä bussimatka ja loppuviimein ihan hyvä jälkifiilis hyvästä joukkuesijoituksesta. Mutta missään nimessä joukkuekisa varsinaisessa merkityksessä tapahtuma ei meidän kohdallamme ollut.
Jatko?
Jatkan seuraan treeneissä ja yritän ylläpitää parempaa kuntoa muuttamalla jotain harjoittelussa, sillä kynnys lähteä pakkasjuoksuille läpi talven vaikuttaa laskeneen aika hemmetisti. Siirrän siis fokuksen täysin pois suunnistuksesta fyysiseen harjoitteluun ja voimantuoton parantamiseen. Tietysti ikääntyessä on tärkeintä tuntea, että voi juosta jatkossakin ilman, että liika lihas tekee menosta tönkköä tai että se polville liian kovaa.
Mikä on sitten lajimotivaation laita taas keväällä, sitä emme murehdi. Olkoon mikä on, kenties joku muu laji vetää puoleensa enemmän. Pääasia on liikunnallinen elämäntapa, terveys ja asiaankuuluvan tiedon tankkaaminen.
Näillä puheilla jatkamme itse kukin veren, hien ja tuskan maailmassa euforiaa ja täyttymystä etsien! Vai eikö? Laita kommenttia.
-J-
Friday, 20 September 2019
Urheilullista syksyä
Huomenna siirrämme fyysisen presenssimme kohti paljon parjattua Forssaa, jossa en olekaan koskaan käynyt. Tämäkin kerta saattaa jäädä viimeiseksi, mutta tokkopa se on suurikaan vahinko, koska kyseessä on Forssa. Tällä kertaa kyse on SM-sprinteistä. Yritän lähteä meininkiin mukaan ilman isoja paineita. Tietysti kisatilanteessa tehdään paras tehtävillä oleva suoritus!
Muuten olisi paljonkin kerrottavaa, mm. Norjan matkasta ja sisäilmahaasteista, mutta ajattelin jo pian pujotella unille.
Norjan matkasta ainakin tarkoitus tehdä vielä oma reissupostaus tänne kuvineen, sitä ennen minun on kuitenkin saatava lukijapohjaa. Mitäs hemmetin järkeä on kirjoitella kaikkea vain itselleen.
Ekat todella kylmät yöt ja ilmat ovat saapuneet. Viime yönä pujotteli rakeita katolle. Se siitä saisongista.
-J-
Muuten olisi paljonkin kerrottavaa, mm. Norjan matkasta ja sisäilmahaasteista, mutta ajattelin jo pian pujotella unille.
Norjan matkasta ainakin tarkoitus tehdä vielä oma reissupostaus tänne kuvineen, sitä ennen minun on kuitenkin saatava lukijapohjaa. Mitäs hemmetin järkeä on kirjoitella kaikkea vain itselleen.
Ekat todella kylmät yöt ja ilmat ovat saapuneet. Viime yönä pujotteli rakeita katolle. Se siitä saisongista.
-J-
Wednesday, 19 June 2019
Kangasala-Jukola -19
Pitkästä aikaa päivitystä!
Kokkolan sattumanvaraisista miehistä koottu 3-joukkue suunnisti hienosti sijalle 360/1900+. Tämä lämmitti ajatellessani omia pieniä koukkujani osuuden loppupuolella, vaikka toisaalta mono oli hyvin syönnillään ja fyysisesti tuntui todella hyvältä alusta lähtien. Unettomalla yöllä tai oikeastaan puolellatoista unettomalla yöllä ei ollutkaan paljon vaikutusta.
En nyt aio analysoida suoritusta sen kummemmin vaan totean sen sijaan, että kilpailu itsessään meni aikaisempien Jukoloiden keskinäisellä listalla kärkikolmikkoon. Majoitus oli pitkäheinäisellä peltoalueella, mikä oli loistava asia, koska metsämajoitus on aivan perseestä. Paljon väkeä, oheistouhuilua ja sää suosi aika tavalla hyvin. Yöllä tosin oli raastavan kylmä, jonka vuoksi seurasinkin viestiä pitkään seurateltassa pikkuteltassa nukkumisen sijaan, sillä kylmässä hytiseminen ei tuntunut houkuttelevalta. Jo aamulla kahdeksan jälkeen oli lähes helteistä auringon porottaessa, joten vähän hikinen osuus oli, mutta nappailin juomarasteilta aina urheilujuoman ja veden.
Maasto oli melkein kokonaan nopeakulkuista, mikä juoksijana sopi minulle hyvin. Varsinkin alkupuolella sai luukuttaa ihan huolella, vaikka toki reitillä oli hitaita hakkuuaukeita ja sitten loppupuolella myös pusikoita, joissa koitti vain taistella eteenpäin. Oma suoritus meni vähän reisilli 15-16 pitkällä välillä, jossa kaarsin liian aikaisin alarinteeseen ja sain aika lailla yksin etsiä suuntaa seuraavaan isoon rinteeseen. Siinä jäin liian pitkäksi aikaa arpomaan tummanvihreälle alueelle. Toki koko suorituksen tausta-ajatuksena oli se, etten halunnut ryssiä hyvää sijoitusta vaan vedin varman päälle kun piti vetää varman päälle.
Seuraavien Jukolan viestien maasto näyttää paljon mielenkiintoisemmalta. Rovaniemellä on isoja vaaroja ja selkeitä maastonmuotoja. Joten tähdätään sinne sitä hirmujuoksua! Mynämäki nyt on sitten pelkkää kalliota, mutta turha kuikuilla parin vuoden päähän.
Nyt jatkamaan palautumisprosessia tästä koitoksesta.
Wednesday, 10 April 2019
Kesän kynnyksellä (vitsi)
No niin, en ole kirjoitellut mitään pitkiin aikohin, sillä koko blogin olemassaolo tuppaa unohtumaan.
Ulkona maata peittää vetinen kerros lunta, ja näin huhtikuun puoltaväliä lähestyttäessä sitä tietysti toivoisi ilmojen olevan keväisempiä. No, tämän päivän sprinttitreenit menivät hyvin, mutta oli niin kylmä tuuli että oikein tunsi olevansa tampio. Ilmat ovat siis täyttä sontaa, mutta ennuste lupailee aurinkoisia kelejä pitkäksi aikaa, joten jospa se iloksi muuttuisi.
Alkuvuoden projektina oli seuralehden taittaminen ja juttujen kokoaminen kuvineen. Lopputulos näytti digitaalisessa muodossa aivan mahtavalta, mutta sanomapaperille painettuna joidenkin kuvien osalta aivan hemmetin perseilevältä. Tämä on vituttanut (kansankielinen ilmaisu sallittakoon) aika runsaasti, vaikka toisaalta nakkaan tässä vaiheessa paskat koko asiasta. Turha jäädä rypemään kurjuuteen. Kun materiaali tulee ziljoonassa eri muodossa, on hyvin vaikeaa editoida jotain .jpg -formaatteja hyvään painomuotoon. Kuitenkin urakka oli helvetillinen enkä panisi pahakseni jos joku muu onneton ottaisi tuon 28-sivuisen läpyskän vastuulleen jatkossa.
Saapa nyt nähdä mikä painoarvo koko lajille siunaantuu tänä kesänä, sillä pitäisi nähdä paljon enemmän vaivaa työllistymisen edistämiseen.
Olo on ollut pari päivää fyysisesti aika surkea, enkä oikein tiedä mistä se johtuu. Terve tässä pitäisi olla, sillä kovissa urheilusuorituksissa en tunne mitään eroa edeltävään aikaan. Toki kahvia menee pannullinen päivässä (olen vaihtanut pikakahviin) ja se ei varmasti tee hyvää vatsalaukulle. Muuten väsyttää kuin vierasta sikaa.
Meillä oli perheen kesken myös hieno muutaman päivän pituinen Ylläksen-loma, jolloin tuli hiihdettyä aivan mukavia määriä joka päivä, myös porukoiden kanssa. Ilmat ovat tässä vaiheessa vuotta aivan parhaimmillaan. Kierrettiin Aakenustunturi ja seuraavana päivänä Leviä kohti samasta kohteesta. Olin kahtena päivänä myös lumilautailemassa, mikä on minulle todella rakasta. En tiedä mitään parempaa vaatteet päällä suoritettavaa kuin puuterilumella lautailu, mistä ei kylläkään paljon päässyt tällä lomalla nauttimaan rinteiden ollessa jäisiä, mutta yhtä kaikki mahtavaa laskea Suomen ykköskohteessa! Mökkikin oli aivan luksusta. Yläkerran parvella olisi ollut tilaa ja omat sängyt viidelle, mutta sain nauttia siitä yksin.
Tällaista tällä kertaa. Nyt vaan odottelemaan niitä lumien poistumisia ja toivoa todellakin sopii, että jotain hyvää sattuisi välillä kohdalleni.
Jarkko
Ulkona maata peittää vetinen kerros lunta, ja näin huhtikuun puoltaväliä lähestyttäessä sitä tietysti toivoisi ilmojen olevan keväisempiä. No, tämän päivän sprinttitreenit menivät hyvin, mutta oli niin kylmä tuuli että oikein tunsi olevansa tampio. Ilmat ovat siis täyttä sontaa, mutta ennuste lupailee aurinkoisia kelejä pitkäksi aikaa, joten jospa se iloksi muuttuisi.
Alkuvuoden projektina oli seuralehden taittaminen ja juttujen kokoaminen kuvineen. Lopputulos näytti digitaalisessa muodossa aivan mahtavalta, mutta sanomapaperille painettuna joidenkin kuvien osalta aivan hemmetin perseilevältä. Tämä on vituttanut (kansankielinen ilmaisu sallittakoon) aika runsaasti, vaikka toisaalta nakkaan tässä vaiheessa paskat koko asiasta. Turha jäädä rypemään kurjuuteen. Kun materiaali tulee ziljoonassa eri muodossa, on hyvin vaikeaa editoida jotain .jpg -formaatteja hyvään painomuotoon. Kuitenkin urakka oli helvetillinen enkä panisi pahakseni jos joku muu onneton ottaisi tuon 28-sivuisen läpyskän vastuulleen jatkossa.
Saapa nyt nähdä mikä painoarvo koko lajille siunaantuu tänä kesänä, sillä pitäisi nähdä paljon enemmän vaivaa työllistymisen edistämiseen.
Olo on ollut pari päivää fyysisesti aika surkea, enkä oikein tiedä mistä se johtuu. Terve tässä pitäisi olla, sillä kovissa urheilusuorituksissa en tunne mitään eroa edeltävään aikaan. Toki kahvia menee pannullinen päivässä (olen vaihtanut pikakahviin) ja se ei varmasti tee hyvää vatsalaukulle. Muuten väsyttää kuin vierasta sikaa.
Meillä oli perheen kesken myös hieno muutaman päivän pituinen Ylläksen-loma, jolloin tuli hiihdettyä aivan mukavia määriä joka päivä, myös porukoiden kanssa. Ilmat ovat tässä vaiheessa vuotta aivan parhaimmillaan. Kierrettiin Aakenustunturi ja seuraavana päivänä Leviä kohti samasta kohteesta. Olin kahtena päivänä myös lumilautailemassa, mikä on minulle todella rakasta. En tiedä mitään parempaa vaatteet päällä suoritettavaa kuin puuterilumella lautailu, mistä ei kylläkään paljon päässyt tällä lomalla nauttimaan rinteiden ollessa jäisiä, mutta yhtä kaikki mahtavaa laskea Suomen ykköskohteessa! Mökkikin oli aivan luksusta. Yläkerran parvella olisi ollut tilaa ja omat sängyt viidelle, mutta sain nauttia siitä yksin.
Tällaista tällä kertaa. Nyt vaan odottelemaan niitä lumien poistumisia ja toivoa todellakin sopii, että jotain hyvää sattuisi välillä kohdalleni.
Jarkko
Sunday, 10 February 2019
Treeniviikko 5 ja muita tarinoita
Harjoittelun puolesta viikko on ollut vähän ankea, sillä kovat pakkaset jatkuivat tällä viikolla ja päättyivät vasta toissapäivänä tätä kirjoitettaessa. Minähän en tunnetusti paljon ulkoliikunta harrasta kovilla pakkasilla, joten viikko näyttää tällaiselta
MA: Kevyttä punttien nostelua
TI: Uimavuoro, 1 km, noin 1 h
KE: -
TO: Kuntopiiri 50 min, pyöräily paikalle
PE: -
LA: Perinteisen hiihtoa 20 km + sähly
SU: yet to live this day
Tänään kävin ensimmäisellä pertsan hiihtolenkillä ja sain kokea pitovoiteiden jäätymisen pohjaan, mikä teki etenimisen 20 kilometrin jälkeen ihan mahdottomaksi. Jo toisella kympin kierroksella piti vähän kopistaa ja raapia, mutta jäätyneelle pohjalle et mahda mitään, sillä plussalla oltiin jo ja uutta lunta satoi. Eipä siinä, kiva hiihtää koko lenkki vuorohiihtoa. Illalla sitten seuran sählyvuorolla vielä tiukka rypistys. Vaihtopenkkiä ei tarvinnut kenenkään katsella.
Talvella on mulle tarpeeksi monenlaista tekemistä tarjolla, ettei tarvitse käpertyä surkuttelemaan kylmiä ilmoja ja tsäänssien puutetta. Seuran sprinttitreenit ovat välillä tosi jees ajantäytettä ja kivaa kilpailua. Uimahalli on suosikkipaikkojani, tai ainakin uiminen lajina on urheiljan kehoa hyväilevä. Juoksemassa voi käydä kotiovelta silloin kun huvittaa. Eniten odotan kuitenkin lumien sulamista ja rastikauden alkua, vaikka ennen sitä on tietysti pakko päästä lautailemaan ja varmaan hiihtämäänkin Lappiin (menisin kauemmas, mutta rahat eivät riitä). Juosta siis ehtii takuulla tarpeeksi kesälläkin, joten mitä sitä rehkimään lumessa joka toinen päivä.
Fokus harjoittelussa tulevalle kaudelle on voimantuotossa ja tukilihaksissa ylipäänsä. Sitä lihasmassaa nyt vaan pitää tulla, varsinkin COREn kohdalle keskivartalon molemmin puolin. Sieltä sitä jaksamista ja vauhtia on vielä mahdollista ottaa.
Toistaiseksi jatkan tällä sapluunalla, ja jos elämä jotain uutta suuntaa heittää, otan sen ilolla vastaan. Juuri nyt olisi nastaa esimerkiksi nyt vaikka olla oikeasti kova suunnistaja ja leireillä Portugalissa samaan aikaan kun suomalaiset kollegat juoksevat täällä vaakasuorassa räntäsateessa naama irvessä. ;)
Mun pitää alkaa promoamaan tätä blogia aivan aidosti.
-J-
Subscribe to:
Comments (Atom)