Omalla ruumiinkuvalla on aika paljon tekemistä sen kanssa, millaisena ihminen näkee kehityspotentiaalinsa. Ruumiinkuvalla tarkoitan yksinkertaistettuna sitä, kuinka urheilullisena itseään pitää ja kuinka paljon huomiota ihminen kiinnittää lihaksistonsa yksityiskohtiin. Hyvä itseluottamus ja mielestäni nimeomaan selkeä kuva siitä, millä tekniikalla on tehokkainta juosta (tai liikkua) ja sitä kohti pyrkiminen voivat olla erinomainen apu kehittymisen polulla.
Mitä se oikeastaan tarkoittaa? Minulle sitä, että syvennyn tarkastelemaan omaa tekniikkaani ja eri lihasteni toimintaa suorituksen aikana. Tiedostan sen täydellisen tekniikan juuri minulle. Keskityn käyttämään niitä lihaksia, joita haluan kehittää. Kaikessa ja koko ajan. Aikani mietiskeltyäni ryhdyn keskittymään pariin suurimpaan heikkouteeni, joita tapauksessani ovat takareisien voimataso ja massa sekä keskivartalo, erityisesti selän seutu, mutta ei vatsalihaksissakaan ole mitään kehumista ollut. Tällä kirjoitushetkellä ne ovat tiukimmassa kunnossa pitkään aikaan.
Myös juoksutekniikkani on saattanut olla polvia kuormittava ja hieman puolelta toiselle viistävä. Olen tietoisesti pyrkinyt juoksemaan jalat suoraan eteenpäin ja tämä toimii rasittamalla keskivartaloani huomattavasti enemmän, eli painon tasaisempaa jakautumista. Juoksun hallinnaksikin sitä kutsutaan. Syvä lihaksistoni on talven jumpparääkin pohjalta paras tähän saakka. Sujuva, eteenpäinvievä juoksu jossa keskivartalo pysyy tiukkana keskellä on vienyt kehitystä eteenpäin aivan takuulla.
Tulokset?? Suunnistaminen tuntuu nautinnolta juuri nyt, koska vauhtia uskaltaa pitää eikä tarvitse pelätä katkeavansa. Rasvaprosentti on luultavasti (minulla ei ole tapana mitata) matalin aikoihin. Paino on vähän tippunut, mikä on loistava asia. Se ei ole tavoitteessa, mutta se on kaukana absoluuttisesta kauheudesta. Tulokset ovat parhaita pariin vuoteen.
Mietin toki, mitä voisin tehdä paremmin jotta polveni ja muut nivelet kestäisivät pidempään. Vähän kuormittava tekniikka, lihashuolto ja alhainen paino ovat tärkeimpien joukossa.
Kaikille meille on selvää, ettei itsensä kehittämiselle urheilun parissa ole varsinaista loppua. Olen pohtinut Crossfit!-tyylisen lajin harrastamista, mikä tukisi edelleen parempaa kehonhallintaa ja varmistaisi lihaskunnon tulevaa kautta ajatellen. Haluan vältellä liikaa painon kasaamista ylävartalon lihaksistoon, joten ohjelmaa joutuisi jotenkin muokata. Ymmärrän että laji on melko vapaata, mutta en ole sivistynein Fitin suhteen. Uusia treeni-ideoita voi toteuttaa muutenkin, sen ei tarvitse olla
Minulla on takapihalla lihastreenini perusrunko, 17 kg tanko, jolla aion käydä taas illan päätteksi paikantamassa lihashallintaa ja miettimässä tekniikkaa. Siihen se on ideaalinen vempain. 12 kilon kahvakuula on välillä mukana. 20-kiloinen on kadonnut kuin Suomen EM-kullat Saharaan. Sitä melko vähän tarvitsinkaan, mutta nyt se olisi jees!
Tulevina päivinä ja viikkoina minua työllistävät urheilupsykologian opinnot. Niistä lisää tuonnempana heti kun keksin jännittävän näkökulman asiaan.
-J-
No comments:
Post a Comment