Eettistä pohdintaa liikuntapsykologian kentältä

Paneuduin aiheeseen osana liikuntapsykologian perusopintoja ja ajattelin, että jos ajatuksistaan on saanut hyvää palautetta, ne kannattaa jakaa:



Suomen urheilupsykologinen yhdistys paaluttaa keskeisimmät eettiset periaatteet
ihmisoikeuksiin liittyen, joista se ensimmäinen ja mielestäni kaikkein tärkein on:
Asiantuntija kunnioittaa jokaisen ihmisen perusoikeuksia, arvokkuutta ja arvoa sekä
työskentelee näiden kehittymisen edistämiseksi. (Suomen urheilupsykologinen yhdistys:
ammattieettiset suositukset). Tilanne on ongelmallinen, mikäli urheilupsykologi
havaitsee perusoikeuksia tai -arvoa loukkaavaa toimintaa jonkun valmentajavalmennettava
-suhteessa. Miten tällöin toimitaan? Ollaan tilanteessa, jossa ongelma on
perustavaa laatua oleva ja luultavasti jo muitakin ongelmia aiheuttavaa, että
jatkotoimenpiteet ja yhteydenotto seurajohtoon ovat välttämättömiä. Näin silläkin
uhalla, että suhde valmentajaan on entinen. Toki jokin muu taho ehtii usein puuttua
huolestuttaviin kuvioihin ensin ja tilanne voi olla jo eskaloitunut. Näkisin itse, että
tilanteesta huolimatta taitava urheilupsykologi ottaa asian aikailematta puheeksi
valmentajan kanssa sellaisella tavalla, jossa valmentaja ei koe itseään syyllistettävän ja
ajetuksi nurkkaan, vaikka keskusteu päättyisikin riitaan. Psykologiassa ymmärtääkseni on
olemassa konsensusta, että tällä tapaa ihminen voi säilyä vastaanottavaisena myös
kriittiselle dialogille.


Routledgen (2014: 977) teoksen mukaan eettisille asioille annetaan tutkimuskentällä
entistä enemmän painoarvoa. Samassa teoksessa (2014: 978) pidetään tärkeänä, että
valmentaja (myös urheilupsykologi) tunnistaa kulturaaliset rajat ja paikalliset arvot
urheiluseuran toiminnassa. Yhtä olennaista on myös miettiä syy- ja seuraussuhteita
kaikkia eettisiä päätöksiä tehtäessä (2014: 978).


Pätevyydestä keskusteltaessa myös Liikuntatieteellisen Seuran Urheilupsykologian
perusteissa (Matikka & Roos-Salmi 2012) mainitaan, että eettiset- sekä pätevyyteen
liittyvät kysymykset ovat nykypäivänä saaneet suuremman painoarvon kuin ennen.
Konsultointi urheilun kentällä on kaiken kaikkiaan lisääntynyt. Tämä on harjoitteluun
liittyvän datan ja urheilupsykologian arvostuksen lisääntyessä täysin uskottavaa.
Mitä on pätevyys? Urheilupsykologiksi saattavat kutsua itseään monentasoiset
itseoppineet tai -oppimattomat henkilöt, ja esimerkiksi epäeettiset ihmiset voivat
luvata valmentajille, urheilijoille ja liikunnan ammattilaisille enemmän kuin pystyvät
antamaan (Matikka & Roos-Salmi 2012: 27). Tämä syy kannustaa luomaan sertifikaatti- ja
tutkintopohjaista järjestelmää.


Edelleen ammattieettisissä suosituksissa painotetaan, että asiantuntija pyrkii
kehittämään ammattipätevyyttään ja säilyttämään sen korkealla tasolla. Hän pyrkii
tiedostamaan ammatilliset ja henkilökohtaiset vahvuutensa ja heikkoutensa
pystyäkseen arvioimaan realistisesti pätevyytensä ottaessaan hoitaakseen työtehtäviä …
Asiantuntijan työskentelyn perustana on tiede ja työssä hankittu kokemus. (Suomen
urheilupsykologinen yhdistys: ammattieettiset suositukset). On totta, että psykologin
ammattia saa Suomessa harjoittaa vain laillistettu ammattilainen, mutta psyykkiseksi
valmentajaksi voi itseään kutsua kuka hyvänsä millä hyvänsä tiedoilla. Mentaaliguru voi
olla omassa rajatussa ympäristössään taitava, mutta useissa tapauksissa osaaminen
pohjautuu suppean alueen kokemukseen eikä tutkittuun ja todennettuun tietoon, eikä
varsinkaan suoritettuihin opintoihin tai välttämättä edes kokemukseen kyseisestä lajista,
jolloin lopputuloksen voi määritellä onnenpyörän heilautus.


Valmennussuhde, salassapito ja vaitiolovelvollisuus. Nähdäkseni valmentaja on
valmennusympäristössä ja suhteessa valmennettavaansa luottamuksellisessa asemassa,
ja hänellä on asemassaan tietty määrä valtaa urheilijan arkeen ja elämiseen liittyen.
Valmentajan ei tule vaikeuttaa suojattinsa elämää. Tähän liittyvät läheisesti
vastuukysymykset ja Routledge (2014: 980) muistuttaa urheilupsykologinkin vastuusta:
on asiallista kunnioittaa oikeita ammatillisia rajoja ja ottaa itse vastuu omista
ammatillisista päätöksistään. Usein ihmissuhteiden vuorovaikutuksen kontekstissa
saattaa tapahtua myös jotain epätodennäköistä, kuten Routledgessä (2014: 976)
esimerkin lailla kerrotaan, voi urheilupsykologin ja konsultoitavan välille syntyä
epäammatillinen suhde. Kyseinen tilanne ratkaistiin rajat asettavalla keskustelulla
valmennettavan kanssa. Toisaalta romansseja saa syntyä, mutta toisaalta suhde ei tällöin
enää ole ammatillinen ja loogisesti voisi ehkä päätellä urheilullisten tavoitteiden
merkityksen kokonaiskuvassa himmenevän, kun kyse ei ole enää perinteisestä
valmentaja-valmennettava-suhteesta.


Palatakseni vielä aiempaan, asiantuntijan tulee olla vaiti niistä asioista, jotka hänelle
uskotaan luottamuksellisesti hänen toimiessaan urheilupsykologian asiantuntijana, tai
jotka hän tuolloin muutoin saa tietoonsa … Asiantuntija ei hanki asiakkaasta tietoja
muilta ilman tämän suostumusta. Tällöinkin hän hankkii ainoastaan tehtävän
suorittamisen kannalta välttämättömiä tietoja. (Suomen urheilupsykologinen yhdistys:
ammattieettiset suositukset). Tässä tullaan niihin eettisiin asioihin, joita
yhteiskunnassamme pidetään lähes itsestäänselvyyksinä, mutta joista on asiallista
muistuttaa erityisesti nyt digiaikana. Tieto leviää somessa ja pikaviestimissä kulovalkean
tavoin ja tietoturva ei usein ole sitä, mitä kuvitellaan. Internetissä kaikesta jää aina
jälki johonkin. Seurauksena epäeettisestä toiminnasta voi olla ratkaiseva särö
luottamukseen valmennettavaan tai konsultoitavan urheilijan suuntaan.


Urheilupsykologin on teroitettava muistiaan yksityisyyttä koskevissa asioissa, ja kuten
Routledgessa (2014: 980) mainitaan, kuville ja videoille on saatava lupa niissä
esiintyviltä henkilöiltä ja lisäksi kohteena oleville on kerrottava, miten materiaalia
aiotaan käyttää. Kaiken luottamuksen keskiössä on ylipäänsä urheilijan suostumus.
Urheilumaailmassa, kuten muussakin elämässä, törmätään monenlaisiin tilanteisiin.
Urheilupsykologi saattaa esimerkiksi olla valmentajalle tärkein tai ainut konsultoitava
taho silloin, kun valmennettavan kanssa ilmenee suuria ongelmia. Odotukset voivat olla
suuret tilanteessa, jossa urheilupsykologi ei tunne osapuolia lainkaan. Urheilupsykologi
haistelee ilmapiiriä ja keskustelee sekä valmentajan että valmennettavan kanssa, koska
tarinalla on usein kaksi puolta. Metodeja tähän on olemassa erilaisia. Urheilupsykologi
voi myös avata valmentajalle uusia tapoja toimia valmennettaviensa kanssa, ts.
ohjeistaa tätä kokemuksensa perusteella. Mielekästä on myös verkostoitua muiden
urheilupsykologien kanssa, sillä vaikka toimivan tavan edetä voi löytää itsekin, kollegan
mielipide ja vuorovaikutustilanne ylipäänsä avaa todella usein uusia ajatuspolkuja sen
suhteen, miten ongelmaa kannattaa lähestyä.


Ammatilliset suhteet ja julkinen esiintyminen ovat keskiössä. Asiantuntijan on pyrittävä
asiallisuuteen ja tarkkuuteen antaessaan lausuntoja ammattiroolissaan ... Asiantuntija
kunnioittaa kollegoiden pätevyyttä, velvollisuuksia ja vastuuta. (Suomen
urheilupsykologinen yhdistys: ammattieettiset suositukset) Eteen voi tulla tilanne, jossa
urheilupsykologi lipsauttaa median näkökulmasta kiinnostavassa asiassa arkaluonteista
tietoa, antaa aihetta yksityisiä asioita koskevalle spekuloinnille tai antaa
epäammattimaisia lausuntoja. Tämän vuoksi eettiset suositukset kannattaa opetella ja
pitää takaraivossa. Kun on vetänyt itselleen nämä selvät rajat, on vahingon
tapahtuminen paljon epätodennäköisempää.


Kunnioitus on kaiken ammatillisen toiminnan peruskulmakivi, josta Routledge (2014: 980)
erityisesti mainitsee. Sillä tarkoitetaan tässä kokemuksia ja tietoja muista ihmisistä,
mutta myös kulttuurienvälisten erojen huomioonottamista ja ymmärrystä ihmisten
erilaisuudesta sekä tasavertaisesta kohtelusta. Tässä kohtaa teoksessa muistutetaan
pidättäytymästä häirinnästä ja ylipäänsä erilaisista taustoista tulevien epäasiallisesta
kohtelusta.


Tarve ja motivaatio liikuntapsykologian opiskelulle syntyi omista kokemuksista urheilun
parissa. Kun suorittaa ja analysoi omaa harjoittelua, kilpailemista, interaktiota tai mitä
hyvänsä, saa se miettimään kysymyksiä, kuten mitä voisi tehdä harjoittelussa paremmin
tai mistä voisin saada lisää kilpailuetua. Kilpaurheilu on useimmissa lajeissa psyykeelle
vaativaa, jolloin joutuu testaamaan omaa henkistä kapasiteettiaan ja väistämättäkin
tulee miettineeksi, mitä apua psykologia voi tarjota jaksamiseen. Psykologia on siis läsnä
urheilussa koko ajan.

Laiskan kirjoitusvuoden päätesanat(ko?)

Tästä kehkeytyi blogimielessä paastovuosi, koska tavoitteena oli kirjoitella säännöllisesti ja etsiä lukijoita, mutta tämä ei vieläkään realisoitunut. Mutta itse vuosi ei todellakaan ole ollut laiskottelua. Suunnistin paljon ja olin mukana järjestämässä rasteja. Liityin jopa seuran hallitukseen, joten saa nähdä mitä tuleman pitää. Taloa on rempattu pikkuisen ja liikunta-alaa opiskeltu, erityisesti kaikki on kasaantunut nyt viime päiville, tietysti.

Vuotta on jäljellä enää muutama hassu päivä. Aatonaattona lähden juoksemaan Uudenvuodenjuoksua Suntin rannoille. Harrastesarjassa, mutta kunnon suoritusta etsien. Maakuntaviestiinkin mieli vähän halajasi. En sitten kuitenkaan lähtenyt karsintoihin eikä kukaan yllättäen kysynyt mukaan, niin turha se on valittaa. Ensi vuonna Nivalassa? Jos henki pihisee, se voisi olla kova juttu.

Chromella voi nyt taitellakin jotain. Tässä siis piirtelemääni maisemaa. Nyt täytyy keskittyä vielä kirjoitteluun ja asioiden finaaliin saattamiseen. Lyödään vielä vuodenvaihteessa pöytään kulunut vuosi ja jotain tavoitteita ensi vuodelle.

Tsau!

Marraskuun kuulumiset

Lueskelin juuri olleeni nopein seuran yösprintti-treeneissä, jotka järjestettiin läheisellä kukkulalla. Tämä saa minut vähän hämilleni. Toisaalta sitä haluaa yleensä olla nopein kaikista, kun kerran kilpailumielellä lähdetään niitä askelia ottamaan. Mutta usein sitten kun voittaa niin huomaa, ettei tämä olekaan mikään yltäkylläinen täyttymyksen tunne, se tunnettu viimeinen palanen onnellisen elämän palapelissä. Joskus se toki tuntuu kivalta. Vielä kivemmalta jos muuten on elämä alavireistä. Joskus vain tyhjältä, ja joskus jopa säälin ja harmittelen hitaampien puolesta. Hahah!

Paras fiilis ei tule nopeimpana olemisesta vaan siitä, kun homma toimii ja tekee omasta mielestään onnistuneen vedon. Ja silloin kun olosuhteet ovat niin hyvät, että tekemisestä todella nauttii. Minä en saa tyydytystä siitä, että olen parempi kuin joku muu.

Itselläni kilpailemisen fokus taitaa siirtyä enemmän uusien maastojen kokemiseen ja seurallisuuteen kuin kuntorasteilla samojen maastojen hinkkaamiseen vuodesta toiseen, niin että on usein etulyöntiasemassa maastoa vähemmän tuntevan urheilijan/kuntoilijan kanssa.

No, se siitä. Tässä on vain yksi laji niiden joukossa, mistä olen kiinnostunut. Eka sählypeli pitkästä aikaa oli mahtavaa vaihtelua. Myös uinti on todella nastaa treeniä koko kropan osalta. Se koko uimalakokemus hierovine kylpyineen, toki. Futista on hauska pelata, vaikka peliseuraa ei hevillä löydykään. Pyöräily ei ole oikein kiinnostanut pätkääkään kylmien tultua, ja aika vähän sitä ennenkin. Maastopyöräily talvella on liian epämukavaa ja kylmää hommaa. Viis siitä, vaikka harkitulla vaatetuksella voisi väistää koko ongelman. Minun kirjoissani parempaa korviketta on helppo löytää. 

Tuskailen vieläkin psykologian opintojen parissa. Muutama kurssi on jäänyt retuperälle, mutta yritän suorittaa vielä jotain. Laiskuus johtaa siihen, että hyvin todennäköisesti jokin noista jää ensi vuodelle. Mutta tulipa käytyä kaikki lähitapaamiset, ja viimeisestä rutistuksesta systeemeihin kirjattiin täydet pisteet.

Loppuvuoden tavoitteena on hengissä pysymisen lisäksi saada varattua loma jostain auringosta. Tuo ensimmäinen tavoite on hieman tärkeämpi. 

-J-

Talvi yllätti jokaisen

Lippujahtikausi alkaa olla täysin paketissa, joten voin suunnata ajatuksia muuallekin. Sain tavoitepalkinnoksi kerraston pyrähtämässä metsässä 31/38 kuntorastikerroista. Kaikkinensa startteja tuli kesän aikana siis jotain 40 ja risat. Nyt on suunnitelmissa kääntyä jumppailun, voimaharjoittelun, sählyn, uinnin ja miksei tietysti talvisten pitkien matkojen puoleen. Kaikenlaista hullua.

Niska ja hartiat ovat olleet jumissa muutaman päivän aika helvetin kivuliaalla tavalla. Nyt olen saanut oloni lähes normaaliksi monenlaisilla särkylääkkeillä, mutta huomisestapa ei tiedä. Muuten juoksukunto oli ihan huipussaan kalkkiviivoille saakka ja treeni on pitänyt muut vaivat poissa. Kiitos taas liikunnalle! Kyllä veri, hiki ja kärsimys hoitavat asiat järjestykseen.

Mietin jonkin näppärän auton ostoa, koska en jaksa laittaa wanhaa rouvaa enää kuntoon. Autojen plarailu on aivan mukavaa ajanvietettä. Kuitenkin joku näppärän näköinen kosla on kiva omistaa, niin pääse harrastuksiin milloin haluaa ja mihin vain. Mazdat ja Citroenit miellyttävät omaa kukkaroa eniten.

Auto ei nyt ole kuitenkaan tärkeimpiä juttuja. Pärjää sitä yhdelläkin. Enemmän on mielessä liikunnan työvaihtoehdot ja muut keskeneräiset asiat. Vähän on punainen lanka suunnitelmien teossa taas maton alla.

Kolmas aikavaras on Red Dead Redemption II. On hienoa immersoida itsensä 1800-luvun lopun lännenmaailmaan, jossa viski, heinä, hirttämiset, paljas pinta ja revolverit pitävät jöötä. Teema on itse asiassa tuon kyseisen maailman luhistuminen ja sen korvautuminen teollisella yhteiskunnalla, mutta aivan sama, peli on tarinavetoinen ja komea ilmestys.

Ja sitten on se arki...

-J-

Yöllistä bloggausta

Käsissäni on johdatus psyykkiseen valmennukseen -kurssin kaksi perusteosta. Täytyy siis hoitaa kurssityö valmiiksi lähipäivinä. Toinen näistä kirjoista, ja arvattavasti se englanninkielinen, Routledgeksi nimetty, on vähän päälle 1000-sivuinen. Puhutaan varmasti siis sivukaupalla hiusten halkomisesta pienintä yksityiskohtaa myöten. Toki minun ei tarvitse lukea yhtään mitään kannesta kanteen, vaan käyttää kirjaa lähdeteoksena mistä poimia painoa puheilleni.

Tämä viikonloppu meni treenien osalta vihkoon, mutta huomenna pääsee taas rasteille vetämään pisintä lenkkiä, eli pitämään hyvää juoksukuntoa yllä. Vähän harmittaa kilpailuiden vähäisyys, mutta minulle riittää motivaatiota ylläpitäväksi voimaksi myös kuntorastit. Itse tavoite on kyllä vain ja pelkästään rautainen fyysinen kunto ja sen suoma terveys, ja siitä kyllä on helppo repiä motivaatiotakin.

Olen nostellut taas varovasti punttia pihalla. Varovasti siksi, että olen näiden seurauksena pariin otteeseen joutunut ajamaan autolla ensiapuun tautisten niskakipujen vuoksi. Viimeisimmästä keissistä taitaa olla kuitenkin jo kolme vuotta. Kehonpaino on minulle riittänyt, mutta nyt tekisi mieli tuntea enemmän lihasta kropassaan. Tunteehan sitä, mutta enemmän on aina enemmän. Parinkymmenkiloinen tanko+painot ja 12 kg (!!) kahvakuula muodostavat rungon. Painot ovat liian pienet ja tykkään lisätä treeniin vaihtelua ja lisämaustetta antamaan painetta myös hengityselimistölle, eli hyvä treeni voisi olla vaikka seuraava:

Kyykyt ja tempaus  3 x 5-10, hengähdystauko 30 sek
Jalkapalloilua seinää vasten, syke ylös
Lyhyt käsien pyörittely ja venyttely, syke alas
Kyykyt  3 x 10-15
Lämmittely ja "jumien korjaus"
Kyykyt 3 x 10-15
Pikana jalkapalloilua yms
... jatka kunnes hapottaa tosissaan ...

Olen miettinyt, että liikuntapsykologia on ehkä tärkein inspiraationlähde muutamaan vuoteen, minkä tielleni olen valinnut. Ehkä tässä innostuu vielä hakemaan liikuntatieteelliseen keväällä. Joku konkreettinen hyöty näistä perusopinnoista täytyy valjastaa käyttöön.

Näihin ajatuksiin,
J

Juoksun tehon kehittäminen itsetuntemuksen avulla

Omalla ruumiinkuvalla on aika paljon tekemistä sen kanssa, millaisena ihminen näkee kehityspotentiaalinsa. Ruumiinkuvalla tarkoitan yksinkertaistettuna sitä, kuinka urheilullisena itseään pitää ja kuinka paljon huomiota ihminen kiinnittää lihaksistonsa yksityiskohtiin. Hyvä itseluottamus ja mielestäni nimeomaan selkeä kuva siitä, millä tekniikalla on tehokkainta juosta (tai liikkua) ja sitä kohti pyrkiminen voivat olla erinomainen apu kehittymisen polulla. 

Mitä se oikeastaan tarkoittaa? Minulle sitä, että syvennyn tarkastelemaan omaa tekniikkaani ja eri lihasteni toimintaa suorituksen aikana. Tiedostan sen täydellisen tekniikan juuri minulle. Keskityn käyttämään niitä lihaksia, joita haluan kehittää. Kaikessa ja koko ajan. Aikani mietiskeltyäni ryhdyn keskittymään pariin suurimpaan heikkouteeni, joita tapauksessani ovat takareisien voimataso ja massa sekä keskivartalo, erityisesti selän seutu, mutta ei vatsalihaksissakaan ole mitään kehumista ollut. Tällä kirjoitushetkellä ne ovat tiukimmassa kunnossa pitkään aikaan.

Myös juoksutekniikkani on saattanut olla polvia kuormittava ja hieman puolelta toiselle viistävä. Olen tietoisesti pyrkinyt juoksemaan jalat suoraan eteenpäin ja tämä toimii rasittamalla keskivartaloani huomattavasti enemmän, eli painon tasaisempaa jakautumista. Juoksun hallinnaksikin sitä kutsutaan. Syvä lihaksistoni on talven jumpparääkin pohjalta paras tähän saakka. Sujuva, eteenpäinvievä juoksu jossa keskivartalo pysyy tiukkana keskellä on vienyt kehitystä eteenpäin aivan takuulla.

Tulokset?? Suunnistaminen tuntuu nautinnolta juuri nyt, koska vauhtia uskaltaa pitää eikä tarvitse pelätä katkeavansa. Rasvaprosentti on luultavasti (minulla ei ole tapana mitata) matalin aikoihin. Paino on vähän tippunut, mikä on loistava asia. Se ei ole tavoitteessa, mutta se on kaukana absoluuttisesta kauheudesta. Tulokset ovat parhaita pariin vuoteen.

Mietin toki, mitä voisin tehdä paremmin jotta polveni ja muut nivelet kestäisivät pidempään. Vähän kuormittava tekniikka, lihashuolto ja alhainen paino ovat tärkeimpien joukossa.

Kaikille meille on selvää, ettei itsensä kehittämiselle urheilun parissa ole varsinaista loppua. Olen pohtinut Crossfit!-tyylisen lajin harrastamista, mikä tukisi edelleen parempaa kehonhallintaa ja varmistaisi lihaskunnon tulevaa kautta ajatellen. Haluan vältellä liikaa painon kasaamista ylävartalon lihaksistoon, joten ohjelmaa joutuisi jotenkin muokata. Ymmärrän että laji on melko vapaata, mutta en ole sivistynein Fitin suhteen. Uusia treeni-ideoita voi toteuttaa muutenkin, sen ei tarvitse olla

Minulla on takapihalla lihastreenini perusrunko, 17 kg tanko, jolla aion käydä taas illan päätteksi paikantamassa lihashallintaa ja miettimässä tekniikkaa. Siihen se on ideaalinen vempain. 12 kilon kahvakuula on välillä mukana. 20-kiloinen on kadonnut kuin Suomen EM-kullat Saharaan. Sitä melko vähän tarvitsinkaan, mutta nyt se olisi jees!

Tulevina päivinä ja viikkoina minua työllistävät urheilupsykologian opinnot. Niistä lisää tuonnempana heti kun keksin jännittävän näkökulman asiaan.

-J-

Syksy tulee

Palasin hetkeksi aikaa lukemaan blogissa aikaisemmin kirjoittamaani. Kerroin, että oli tarkoitus juosta Kokkola City Run ja Helsingin puolimara. Ensimmäisen näistä toteutin, vaikka en ollut vielä tuntia ennen lähtölaukausta lähdössä kisaan lainkaan. Vauhti oli tasaista kilpparia noin 4:40 minuuttia kilometriä kohden, mutta se tosiaan oli tasaista ja jaksoin kiriä kympin aika hyvin maaliin. Aika oli 46:23 tai jotain vastaavaa.

Jälkimmäinen reissu kannatti jättää tekemättä, koska olisin saanut reissulla noron, ja vieläpä jossain Helsingissä. Nyt sairastin sen eräällä toisella kohtauksella maustettuna sairaalassa ihan täällä kotikaupungissa. Ei siis konkretiaa tällä kertaa. Saa nähdä, toteutuuko kolmanteen ilmoittautumiseen liittyvä tapahtuma, joka sattuisi eteen elämän rautatiellä jo reilun kuukauden kuluttua.

En tässä edes ajatellut puhua juoksemisesta, se vaan pömpsähti ulos. Juokseminen on toki mahtavaa, varsinkin maanteiden ulkopuolella villinä kauriina poluilla ja niiden ulkopuolella. <3

Olen haaveillut parina iltana reissusta ruskan keskelle jonnekin erämökkiin pariksi yöksi. Mukaan luovuus ja läppäri. Olen todennut reissun vähän kalliiksi nyt kun rahareikiä on katossa, lattiassa, seinissä, kylppärissä ja välipohjassa. Toinen todennäköinen skenaario on lautailureissu Lappiin ensilumien aikaan. En ole muistaakseni sellaista koskaan toteuttanut, joten se voisi olla paikallaan.

Mutta ei aina pitäisi mennä rahan ehdoilla, jos joku asia on itselle riittävän tärkeä. Matkaan hemmetti vaan jos tili sallii!

Pitäisi käyttää enemmän aikaa tavoitteiden miettimiseen ja toteuttamiseen. Katselen joitain blogeja ja hieman vihreää väriä valahtaa poskipäille. Toiset toteuttavat, toiset puhuvat. Toki aina ensin yleensä puhutaan ja vasta sitten toteutetaan.

Ensi kerralla kerron näkemyksiäni Midi-sekvensseristä. Tilasin moisen Artuarialta, odottelen sen saapuvan lähipäivinä kuumana sykkiviin kätösiini. Hah...

-J-

Syyspaljastuksia

Tervehdys, blogi.

Olen kirjoittanut blogiini tänä vuonna tasan kerran, enkä lunttaamatta muistaisi, mitä sekään kirjoitus sisälsi. Vähiin on käynyt tarve kirjoittaa julkisesti mitään erityistä.

Urheilun saralla kaikki on sikäli mahtavasti, että olen pysynyt terveenä ja tällä hetkellä juoksun ja suunnistuksen fiilis on aika hyvin kohdallaan. Jopa niin, että uskalsin ilmoittautua SM-sprintille. Tätä täytyy kyllä vielä pohtia. Joka tapauksessa elintavoista huolimatta harjoittelu maistuu ja se on ehkä järkevöitynyt. En ole Jukolaa erityisemmin (kartta muuten alla) kisaillut tänä aikana kun blogi on ollut päivittämättä. On ollut kansalliset sprintit Kannuksessa, siinä se.

Muuten elämä on ollut melko jännittävää ja pitkästä aikaa nautinnollista tulipätsikuuman kesän jäljiltä. Samassa osoitteessa asun, mutta maailmasta on tullut vähän mielenkiintoisempi ja kenties rauhallisempi täällä lintukodossa. Aloitin myös urheilupsykan opiskelun ja ollaan nähty samanhenkisiä ihmisiä meetingeissä.

En halua, että maailmastani tulee liian turvallinen, haluan ennen kaikkea pitää särmäni! :)

No mutta, alla Jukolan gps-käyräni. Harmittavan hölmöjä virheitä tuli.

Kropan kuulumisia

Olenko kirjoittanut blogiini vielä mitään tänä vuonna? Nähtävästi en.

Vuosi alkoi mahtavasti uuden omakotitalon hankinnalla (tämä siis viime vuoden puolella tapahtunutta) ja yleisesti hyvällä rahatilanteella, kunnes työt loppuivat kuin seinään. Nyt uutta nousua rakennellessa (tuntuu itse asiassa hölmöltä ilmaista asia näin) on kyllä edelleen kivaa, mutta totaalinen epävarmuus vähän rassaa aivojen tasapainoa.

Tervetuloa avautumiseni pariin.

No, se ei varsinaisesti liity harjoitteluun. Kunto on hyvä ja sitä on edesauttanut Jokkerin Ventti-treenit kerran viikossa tai parissa, oma aktiivisuus ja uudelleen löytynyt uintiharrastus! Juostua on tullut sen verran mitä nyt hirmupakkasissa viitsii. Tätä kirjoittaessani maan ylle on pesiytynyt ihmeellinen pakkasvakuumi, eivätkä ennusteet nyt näytä yhtään lupaavalta. Aurinko on unohtanut meidät. Joka tapauksessa juoksun ollessa epämiellyttävää täytyy tilalle löytää muuta mielekästä sisäliikuntaa. Hiihto on maistunut, mutta kilometrejä on tällä haavaa noin 60. Harrastajiin verrattuna todella vähän. Työt tietysti söivät treeni-intoa talvella, kun kelit olivat kohdillaan. Lunta on aivan hemmetisti ja lisää tulee silloin tällöin. Jäät merellä puskevat varmaan pian Ruotsiin asti.

Kaiken kaikkiaan on mukava tuntea olevansa hyvässä tikissä, vaikka tavoite on olla aina vielä paremmassa tikissä. Juoksukunnon kehittäminen vie varmaan taas aikansa ja painoa on pakko laskea jos mielii tehdä ennätyksiä, mutta tätä kirjoitettaessa olen ilmoittautunut paikallisen toukokuisen City Runin lisäksi Helsinki Half Marathonille 9. kesäkuuta ja Amsterdamin puolimaratonille muistaakseni 21.10. Nämä on tarkoitettu motivaattoreiksi, jotta jaksaisin pitää hyvää juoksukuntoa yllä. Mielestäni kannattaakin pitää kun polvet ovat vielä kunnossa ja kropasta on mahdollista puristaa jotain ulos.

Ostin myös suksien voiteluvälineet kuumennusraudasta kunnon voiteisiin. Muutamat parit on tullut jo voideltua, kokeilemaan en ole lähtenyt koska en ole pakkasten ystävä. Tilasin myös uuden lumilaudan, joka on parhaillaan matkalla Saksasta tännepäin. Toivottavasti ostin itselleni sopivan. Älyttömän määrän tunteja tuohonkin pähkäilyyn sai kulumaan.

Nyt taas talviolympialaisia seuraamaan. Palataan asiaan kuvien kera,

Jarkko