Viime aikoina olen pelannut sitä samaa peliä, mitä puolet kiimaisista nuorista pojistakin: kolmisen viikkoa sitten julkaistua Fallout nelosta. Tätä on odotettu, mutta oliko sen arvoista? Pelille on helppoa keksiä paljon plussaa ja paljon miinusta.
Erilaista sälää on valtavasti, aivan liikaa jopa. Pelin kehittyessä teknisesti on tunnelmalla tapana kuolla. Niin nytkin. Voiko tässä olla samaa tunnelmaa, kuin mitä siinä ykkösosassa oli teininä ja mikä sai nykimään innosta ja näkemään unia? No jo henkisen ikäni puolesta ei voi, mutta yritys on kunnioitettava ja armottoman karuun seikkailuun on koukuttauduttu.
Lisää syvällisiä pohdintoja luvassa.


No comments:
Post a Comment