Mitä tästä kaikesta on jäänyt käteen?

Aika niputtaa pikaisesti vuosi 2015.

Vuodesta nousevat kaikkein päällimäisinä mieleen aivan ihanat reissut. Siis ensin huhtikuinen autoseikkailu Hollanti-Belgia-akselilla kaverin kanssa, joka oli totaalisesti kokemisen arvoinen rundi. Navigointi ja käytännön asioiden sujuvuus ovat usein yllättävän vaikeita asioita hoitaa oikein, mutta haasteet tuovat pientä värinää reissuun. Alku- ja päätöspisteenä toimi Dam, jota varmaan käytetään reissujen tukikohtana joskus jatkossakin. Tarpeetonta sanoa, että otimme yö- ja päiväelämästä kaiken mahdollisen irti niissä olosuhteissa. Ai niin, Gent oli mukava. Suosittelen. Kuten myös Hertogenbosch.

Kesän paahtaessa kuumimmillaan sitä parastaan (heko heko, mitään kunnon kesää ei ollut) lähdimme vaellusreissulle Norjan Narvikin seudulle ja paluumatkalla Abiskon kansallispuistoon. Ensimmäinen tarjoili huikeita maisemia ja todellista lumisen erämaan hiljaisuutta ja eristyneisyyttä. Elämys jäi odotettua lyhykäisemmäksi koska lumi blokkasi suunnitellun reittimme, mutta minua se ei hirveästi harmittanut. Abiskossa teimme telttayön lisäksi pitkän päiväretken läheisen tunturin päälle ja kiertotietä takaisin: aivan huumaavan upeita näköaloja kaikkialle. Sitten ajeltiin suoraa kyytiä takaisin Pohjanmaalle läpi yön. Sitäkään reissua en hevin unohda. Onneksi Mazda palveli luotettavasti.

Syksyllä kävimme avokin kanssa Islannissa. Erikoinen maa monella tapaa ja oli kyllä elämys nähdä paikallista elämäntyyliä. Reykjavikia ja sitä ympäröivää siluetinkaltaista maisemaa oli upea elämys tiirailla yöllä läheiseltä kukkulalta, sitä en hevin unohda. Itse rakastuin paikallisiin maalämpöuimaloihin. Seltjarnarnessissa oli hyvä sellainen. Kävimme myös keskustan suurimmassa uimalassa. Siellä oli väkeä jo aivan liikaa. Reissun ajan oli kurjat ilmat ja välillä ketutti, hyvä että käytiin silti.

Mitä muuta? Lapsi on kasvanut ja aloitti päiviksessä. Aika mielenkiintoinen vuosi kehityksen kannalta, arkikin on pienin askelin vähän helpottunut. Sitäkin on vaikeaa oikeastaan sanoa. Ei kai se niin kuolemanvaikeaa ollut aluksikaan, siitä itse teki sellaista. Ja näin kirjoittaessani eksyn täysin sivuraiteille.

Urheilullisesti hyvä vuosi, kova peruskunto on ainakin pitänyt, muutama voitto tuli. Kukaan ei delannut, missään. Muuten vietin tavallaan hiljaisen vuoden, mutta halutessa menoakin riitti.

Unohdan varmasti paljon. Vaan jatkakaamme siis kaikesta välittämättä.

PS. Blogi on vieläkin hunningolla. Turha kyllä kirjoittaa väkisin.

-J-