Katselen tässä huvittuneena ja pöllämystyneenä arkistoista muutaman vuoden takaisia suunnistustuloksiani. Yhtäkkiä muistin, että enhän mie ole panostanut tähän harrastukseen kuin 2-3 vuotta sellaisella treenivolalla, että jotain lapsosille kerrottavaa voisi jäädä. Sitä ennen taisin vain luottaa erehtymättömiin navigointitaitoihini, tuloksena toisinaan vartin tappio kärkeen jossain lauantaihölkkäsarjassa. :( Aika rapakunnossa sitä on maanantaipummeleilla käyty, ja touhusta on vieläpä kovin vähän muistikuvia olemassa.
Maaston hahmotuksen ja kartanluvun on täytynyt olla kovin puutteellista. Niitä puutteita on vieläkin, mutta onneksi rutiininomainen jankkaaminen joskus palkitaan. Tänäkin suvena on siunaantunut 4 parhaan A-sarjan voittoa, kun viime suvena ketsuppipullo aukesi ja niitä kertyi 2. Vaikka viikkorastien kohdalla kyse ei monelle olekaan totiseta kilpailemisesta, on siinä yksi tason ja kehityksen mittari ja kaippa näitä tulosliuskoja muutkin hiukan katselevat.
Treenaaminen ja elintavat järkevöityvät, tulokset paranevat. Väsynyt kliseehän kuuluu, että jokainen aloittaa jostakin.
No comments:
Post a Comment