Lowkey

Väsyttää julmetusti ja energiat on loppu.

Tämä on pitkästä aikaa ensimmäinen krapulaksi kutsuttava olotila josta olen kärsinyt. Eilen tuli vietettyä ensimmäinen yö uudella mökillä! Mentiin paikalle N:n kanssa, ja K saapuili hieman myöhemmin. Siinä tuli juotua monenmoista hyvää ja heikompaa olutta. Telkkua katsottiin ahkerasti, koska kukaan ei hoksannut tuoda mukanaan kaiuttimia tietokoneeseen. No, se niistä yksityiskohdista. Katsoimme leffan Martyrs, joka oli ihan taitavasti toteutettu suoli- ja verenpurskautusorgia. Sopi yhteen myöhäisen yön ja eristäytyneen sijainnin kanssa. Aamulla oli mukavaa herätä kauniiseen aurinkoiseen säähän, kun illalla taivas oli tarjonnut vain sadetta ja sumua. Nyt päivän aikana tämä voimaton olotila on vain jotenkin tullut selkeämmin esiin, kun aamulla oli selvästi pirteämpi olo.

Piti pelata Skyrimia, mutta se on tuskien takana kun edes pää ei pysy suorassa.

Muuten on ihan kivaa. Ihan kaiken suhteen. Joo-o.

Sweet dreams are made of fantasy

Tulin tuossa aamulla nähneeksi todella kaunista unta. Nykyään edes harvemmin näen unia, saatikka että ne olisivat millään tavalla mieleenpainuvia tai mieluisia. Tai sitten unohdan oleelliset yksityiskohdat sillä sekunnilla kun herään, tms.

Unen ensimmäisessä osassa näyttämönä toimi meidän elosuoja, tai jonkinlainen luovasti muokattu, jättiläismäinen kopio siitä. Muistan porukoiden saapuneen jostain Euroopasta A. Elephantsin kanssa. Tämä oli ensimmäinen "mitvit" hetki! Kasvoiltaan hän ei tosin muistuttanut A:ta kovinkaan läheisesti, ja tuntui suhtautuvaan meikään välinpitämättömästi. Haha! Jossain vaiheessa sain tarpeekseni ja pysäytin hänet kysyäkseni, kuinka helkatissa Kanadalainen facebook-kaverini oli yhtäkkiä löytänyt tiensä meidän talollemme. A kertoi tulleensa Eurooppaan etsimään töitä ja jotenkin vaan hypänneensä Suomen-koneeseen. Loogista, kuten unet usein ovat.

Meitä ei päästetty samaan sänkyyn (??). Mikä varmaankin repi minua suuresti.

Uni siirtyi mystiseen (ja jälleen valtavan kokoiseen) linnoitukseen vuoren tai kukkuloiden päällä, jonne pääsin vain kohtalaisen vauhdikasta, ilmassa kulkevaa rautatietä pitkin. Lähtötasanne muistutti Budan linnan pihaa. Muistan lukeneeni kartasta linnoituksen nimen olevan Gdana. Perillä odotti suuri, monikerroksinen hotellin tyyppinen linna. Muistan kekkaloineeni hotellin käytäviä ja kerroksia ihmisia tarkkaillen. Yhdessä kerroksessa oli lauma alastomia naisia makoilemassa jossain solariumin tapaisessa, joka kuitenkin taisi olla saunan eteinen. Kaikki olivat tietenkin kauniita kuin kedon ruusut. Yhdessä vaiheessa iskin A:n nukkumaan viereeni jollekin ylähirrelle, ja tunsin olevani taivaassa muista huoneessa pörräävistä ihmisistä huolimatta.

Lopulta erinäisten vaiheiden jälkeen linnasta pois päästäksemme meidän tuli, jälleen loogisesti, kulkea jonkinlaisen testiradan läpi. Tämä rata oli ahdas käytävä, joka kulki jossain linnan/hotlan kellarikerroksessa. Aikaa mitattiin ja minua seurasi joku helvetin ärsyttävä jenkkiporukka, joka ahdisti vain lisää. Ensimmäisessä tehtävässä, joka myös jäi ainoakseni ennen unen katkeamista, piti ampua makaronin paksuisia nuolia jousella ja pyrkiä kaatamaan kaukana seisovia keiloja. Kaadoinkin ensimmäisellä yrittämällä noin puolet keiloista, vaikka nuoli lähti aivan ihme asennossa ties minnepäin. Toiset eivät ilmeisesti onnistuneet, koska minua pyydettiin maksamaan 40e epäonnistumisesta tai ottamaan joku aikasakko.

Ja sitten ZIP... a cruel awakening to reality.

Tämä oli nyt tällainen sinänsä typerä uniloki, mutta miksipä näitä ei kirjoittaisi ylös. Unet on mielenkiintoista settiä, ja olisi hyödyllistä yrittää saada selville jotain traumoja ynnä muita näiden perustella. Tuskinpa tuo unten analysointi kuitenkaan on kovin luotettavaa tiedettä, mut loputtoman mielenkiintoista kyllä. ;-)

So long, faggots
Your "J20"

making the ends meet & tying em up

.....

Otin pitkästä aikaa muutaman oluen, ja jo parin tölkin kumoaminen tuntui aika vahvasti. Toleranssi on aika olematon, mutta niinhän se on aina majaillut siellä ns. keskiarvon alapuolella. Minen ole koskaan tintannut päiväkausia oikein tosissaan, eikä noita juhannusbileitä oikeen voida tähän laskea mukaan. Mutta ze siitä. Tein kuitenkin olut-tilauksen meinbeershopiin, elämäni ensimmäisen - ja ehkä ainoan. :D

Pitkävedot meni tänään käsille, mutta pelaaminen jatkuu niin kauan kunnes räjäytän potin. Ha haaa!! Lätkää ja Formulaa olen pääasiassa aina pelannut.

Sen verran tällä kertaa. Yrittäkääpä löytää tästä se jokin connective tissue.

Unkarin reissu on historiaa

Kuuntelen ELP:n Karn Evil 9 -teosta ensimmäistä kertaa kokonaisuudessaan elämäni aikana, ja päätin rustata muutaman sanasen Budapestin lomasta. Musiikki on valtavaa urkujen ja pianon tykitystä, joka saa aivot hyrräämään täysillä. Ei kuitenkaan luovan tekstinoksennuksen osaalueella.

Budapest menee päänsisäisen kaupunkirankingini kakkospaikalle, heti Amin alapuolelle. Se on paljon se! Arkkitehtuaalisesti kaunis, ystävällinen, varsin edullinen, laaja, mielenkiintoinen: kuvailisin kaupunkia näillä termeillä. Neljän päivän reissun aikana ei ehtinyt nähdä kaikkea sitä, mihin mielenkiintoa olisi riittänyt. Niin sanotut itsestäänselvimmät nähtävyydet onnistuttiin kuitenkin helposti käymään läpi. Suosikkipositioni kartalla oli Budan linna kokonaisuudessaan yhdessä ns. Fisherman's Bastionin kanssa. Tunnelma oli kohdallaan, varsinkin yöaikaan. Tämän tunnelman luomisessa auttoi erinomainen sää; päivisin oli useimmiten poutaista ja lämmintä aivan aikaisinta aamua lukuunottamatta, öisin meitä mulkoili tähtitaivas eivätkä lämmöt tipahtaneet mitenkään liian alas. Valaistus täällä oli hoidettu viimeisen päälle mestarillisesti. Sen tajuaa sanomattakin että näköala oli huikea, enkä tässä nyt turhaan heittele ylisanoja ilmoille.

Hotelli oli hintaisekseen loistava (Golden Park), ehkei se ihan neljää tähteään ole ansainnut, mutta ei voi valittaa mistään. Sijainti on aivan metroaseman vieressä, hintaan kuului hyvä monipuolinen aamiainen ja saimme ihan mukavan tilava huoneenkin katunäkymällä. Mukava sänky ja kylpyamme kruunasivat kokonaisuuden. Unkarin hinnat kyllä miellyttävät. Suomessa saisi pulittaa saman yhden yön pikavisiitistä.

Reissu meni aika pitkälti ihan selvinpäin. Muutama kalja tuli juotua tölkistä, ja viimeisenä iltana maistelimme myös unkarilaista valkoviiniä, jota nyt sattui irtoamaan halvalla (450 Ft) paikallisesta lähimarketista. Mitään muuta en edes yrittänyt ostaa.

Varmasti palaan joskus Budapestiin, jos vaan elämästä selvitään siihen vielä tuntemattomaan päivämäärään asti hengissä.

Biisi loppui, väsyttää, aivot alkavat sammuttaa valoja lohkoistansa. Tähän on paras lopettaa. Sitäpaitsi tunnen oloni tyytyväiseksi.

Pian reissuun

Katotaan miten kavereiden käy. Itsehän en ole ollut kunnon lomalla useampaan vuoteen, jos Saksanmatkoja ei lasketa - ja eihän niitä lasketa. Lontoon ja Italian reissuista on aivan tolkuttomasti aikaa.

Tarkoitus on tsekata kauppahalli, unkarilainen ruoka (eli ainakin pari ravintolaa), käydä kylpylässä ja muuten vain palloilla ympäri kaupunkia katsastaen päänähtävyydet ja Margotin saari. Olueen en luultavasti jaksa panostaa, tietty kännit voi yhtenä iltana kiskaista.

Kaupunkimatkusteluhan on sitä, että jalat on tuuskana joka ilta.

Koetetaan nyt kuitenkin ensin päästä perille ja löytää hotellille. Siinäkin voi olla jo navigoimista kerrakseen. Hotelli on nimeltään Golden Park (****), ja valitsin sen ainoastaan hinnan vuoksi aamiaisineen. Kyseessä ei varmasti ole ihan neljän tähden hotellin tasoinen elämys. Nooh, annetaan sen yllättää.

Onwards towards the dreams.