You're only as good as your last envelope

Saatiin sitten kaikki Sopranosten jaksot katottua. Oikeastaan koko kesä siinä taisi mennäkin. Yleensä katsottiin 2 jaksoa illassa, joten eipä mitenkään kummallista tuolla tahdilla notta se vähän kestikin. Sarjan lopetus jäi vähän jäytämään; toisaalta en pidä liian tulkinnanvaraisista loppuratkaisuista, toisaalta tuollainen lopetus saa ihmisen ajattelemaan mm. aikaisempia tapahtumia ja eri skenaarioita. Täytyy lukea lisää spekulaatioita asiasta.

Näin sivuhuomautuksena huomautan teille, rakkaat lukijat, että tämän kesän puutarhaproggis onnistui harvinaisen hyvin. Vaikka perunoita ei näytä tulevankaan määrällisesti kauhean paljon, ne tuntuvat olevan laadukkaita. :) Siis eräs positiivinen seikka muiden sellaisten seassa.

Lankkuja on maalattu, nurmikkoa leikattu ja metsissä ajeltu. Ei mitään draamapitoista kerrottavaa siis, ja ihan hyvä niin. Tai ehkä en vain halua kirjoittaa asioista tänne?

Mielentilani tahtoo vaihdella seesteisyyttä rakastavasta... jotain villiä draamaa kaipaavaksi. Siis seikkailua, jotain ihan uutta joka heittäisi arjen ns. vinksin vonksin! Mikä ei ole mitenkään originaalia, mutta täyttä totta. Ristus saatana selvennän vielä, siihen voi tietysti itsekin vaikuttaa.

Menenkin tämän jauhannan sijaan kuuntelemaan uusinta pehmoaddioktiotani, Harmoniumia.

Mitäs tässä?

Piti päästää vähän höyryjä ulos, ennen kuin kirjoittamisesta tulee mitään.

Pitäisi kirjoittaa tätä blogiakin paljon useammin, jotta täällä säilyisi jonkinlainen jatkuvuus. Taisin tästä jo joskus kirjoittaa. Nyt kun lueskelin noita vanhoja merkintöjä, niin kävi selväksi että se 'connective tissue' puuttuu. En kai vain ole tottunut kirjoittamaan sellaisia lyhyitä, kiirellisiä rykäisyjä aina kun sattuu sopiva tilaisuus tulemaan. Oikeastaan viksumpaa voisi olla jättää kirjoittamatta kokonaan, syystä, että tämä on aina niin hidasta ja tekstiä pitää pusertaa ulos väkisin hieman niin kuin... niih! Olen silti tuntevinani, notta jonkinlaista terapeuttista vaikutusta tällä on. Aivan kuin MINÄ nyt sellaista tarvitsisin.

Taidan pelailla vähän FNV:tä ennen kuin unimaailma kutsuu. Tosin se kolkuttelee jo nyt aika vahvana, koska heräsin liian aikaisin arkisiin puuhiin. Veimme tänään kermanvärisen sohvan ja nojatuolin Isoon Roskikseen. Olohuoneeseen tuli mukavasti uutta ja kaivattua lattiatilaa.

Sopranos-maraton on edennyt siten, että enää 12 episodia on katsomatta, eli 70+ on nyt plakkarissa. Eiköhän nuo loputkin ensi viikon aikana tule nähtyä. Ensiluokkaista shittiä, mikäli en ole jo tätä shöwta ylistänyt.

Pitäisi varmaan kirjoittaa muistiin jotain ns. tähdellisempää, mutten jaksa. Koska mitäs tässä? Ehkä se, että tekisi pitkästä aikaa taas mieli muuttaa kokonaan ulkomaille. Hankkia vähän lisää kokemuksia plakkariin. Pitäisi oikeasti hiljentyä miettimään eri vaihtoehtoja. Tällä hetkellä tästä touhusta puuttuu se päättäväisyys.

Ulkona on muuten sateiset ilmat. Loppuviikosta saamme ehkä taas hitusen lämpöä jotta uintimahikset vielä säilyvät.

Ni-in.

The fleeting existence of time

Elokuuta mennään ja kesä luonnollisesti jatkuu. Pahoja helteitä ei ole enää ollut ja onpa jokin päivä ollut ihan tuollaisia 15C päivälämpötiloja. Sateita ei ole tänne sattunut aikoihin, aurinkoa senkin edestä. Mutta ketä kiinnostaa sää? No, ei sen tarvitsekaan kiinnostaa muuta kuin itseäni. Blogini tarkoitus on edelleen vain kirjata asioita ylös ja muistiin. 8-)

En kuitenkaan ole nyt tarinatuulella. Näkeehän sen kesän updeittien määrästäkin jo, ettei ole paljon jaettavaa.

Koska muikkeli palaa Casa Bubuun illalla, olen päättänyt vähän siivoilla ja vetää viimeiset ilon hetket irti vapaudesta. Olen koko poikamieselämän ajan pelaillut New Vegasia lisäosineen isolta näytöltä. Nyt kun päivitin koneen tälle vuosikymmenelle näytönohjaimineen (joka muuten on Powercolorin HD6870) niin pelaaminen on totisesti muikeaa ja kaunista grafiikkaa kaipaava sisäinen nörttini on lauennut ja tyytyväinen. Dead Money-lisärin pelasin läpi tuossa viime viikolla. DM oli tietyiltä piirteiltään rasittava ja eteneminen oli todella hidasta, mutta tunnelma ja tarina nostavat tämän neljän apinan (****) laatuluokkaan. Loppupeleissä lisäri oli arvostelujaan parempi, eikä voi valittaa kun se irtosi 3 eurolla Steamin alemyynneistä. Nyt aloitin pelaamaan Vanhan Maailman Bluesia, mikä tämäkin vaikuttaa ihan lupaavalta. Honest Hearts oli ok, mutta tarinaltaan kyllä todella heikko, eikä tekemistä ollut lopulta kovin paljon hintaansa nähden.

Taidan lähteä juoksulenkille. Illalla Ouluun, huomenna lautoja maalailemaan ja sit ehkä rasteille. Ne kutsuu sitä elämän sisällöksi.