Yhtä, toista ja kolmatta

Asiaa olisi taas paljon enemmän kuin mitä jaksan kirjoittaa.

Viimeinen reilu viikko on ollut kiireistä aikaa. Toissa viikonloppuna kävin juoksemassa aamuosuuden Jukolan viestissä Virolahdella. Siis äärimmäisen kaukana. Odotin jotain hienoja järvimaisemia, mutta samanlaista korpeahan siellä oli kuin melkein joka puolella maata. Itse suunnistus-suoritus oli aika heikko, mutta löysin krastit ja pääsin maalin, mikä olikin tavoite.

Helsinki-Tukholma-risteily oli mukavampi kokemus. Ihan hienoa kokea tuo laivan tunnelma ensimmäistä kertaa. Kaunistahan siellä saaristossa on ja tuli oltua vähän päissäänkin, syöpöttelemässä maistuvaa meriaamiaista ja tuskastuttua paluumatkan ihmispaljouteen. Tukholma oli mielenkiintoinen mesta, mutta aikaa ei ollut lainkaan tarpeeksi. Siinä vain käveltiin lenkki keskustan ympäri. Nähtiin sentään sattumalta Vic ja Dan eli kuninkaalliset lähietäisyydeltä... kokemus tuokin.

Sitten myös perinteinen korpimetsien Juhannus tuli ja meni. Meno oli vielä hullumpaa kuin viime vuonna ja aika lailla lähellä oltiin jo meikäläisen sietolimittiä. Paikka oli todella korvessa eikä lähistöllä ollut edes kunnon järveä. Hyttysiä oli ankaran paljon kuten myös sadetta ja ikuisesti maailman tappiin asti valittavia naisihmisiä, majoitustilatkin olivat aika heikot. Hyvä seura ja kunnon känni pelastivat silti tämän Juhannuksen, vaikka olisihan tota voinut juhlia myös selvinpäin, ihan tavallisesti. No, aika tulee pyyhkimään ikävät muistot pois.

Ei tällä kertaa muuta. :D

in a humidifier

Hiostava päivähän tästäkin kehittyi, varsinaiset helteet on kyllä ihan näillä hetkillä jo historiaa. Viileää pohjoisenpuoleista tuulta tarjoillaan, vielä kun nuo sateet/ukkoset saapuisivat niin pääsisin nauttimaan aidosti viileistä keleistä. Ihanata!

Eilen tuli taas nauttimisen sijaan tehtyä ihan aitoa työtä. Kerättiin suunnistusrastit luonnosta pois unelmasäässä, eli 30 asteen auringonpaisteessa pilvettömältä taivaalta. Siihen päälle navetointia. Illalla mentiin löhöilemään Ohtakariin, mutta uimisesta ei tullut mitään... helteet ei ole kyllä tehny paskaakaan veden lämpötilalle tuolla kohti rantaa. Oli pakko vaan tyytyä makoilemaan ja kuuntelemaan luonnon ääniä.

Kesämöksä edistyy, pohjatyötä tehdään melkein päivittäin ja kaivot/sähköt alkaa olla paikoillaan. Kivet ja muovit enää tuohon, niin voi tota kirvesmiestä alkaa kutsumaan paikalle... Pauhis vaikuttaa kyllä mäkäräisten paratiisilta, sanokaa mun sanoneen.

Toiveissa on, että tämä alla näkyvä kamera saapuisi myös ehjänä jo alkuviikosta. En ole kärsivällinen ihminen.

Tuskallisen kuumaa

Osaan kyllä tämän valittamisen taidon. Mutta fakta vain luetaan niin, että vihaan kuumaa säätä aina ja kaikkialla, paitsi biitsillä. Vaikka ulkona elohopea tipahti jo lähes 15 asteeseen, eihän se tietenkään kovin tehokkaasti viilennä itse asuntoa. Ikkunoita ei voi kissojen vuoksi pitää sepposen selällään, vaikka haluaisikin. Tätä pitäisi kestää vielä pari päivää; sunnuntaina ehkä helpottaa. Harkitsen ensi yön viettämistä parvekkeella. :D

Päivällä runnottiin pikkulehmiä pimeästä navetasta ulos ja aitaukseen. Elukat eivät tietenkään liikkuneet juuri mihinkään ilman tuntikausien verta, hikeä ja kyyneliä. Ok, ei ehkä kyyneliä sentään. Siitä kertyneellä hiellä kyllä täyttäisi mooonta kaljapulloa. Jostain pohjoisesta virrannut tuuli teki olosta siedettävää, vaikka ilmat oli muuten ihan samankaltaiset kuin eilen.

Siinä tuli sitten käytyä houraatissa suunnistamassakin. Ihan hyvin meni, kai, enkä delannut nestehukkaan. Tuloksia ei tähän mennessä ole ilmestynyt. Viipyily muuten oli aiemmin hyvin tyypillistä omalle seuralleni, mutta tänä vuonna asia on parantunut. Olen kyllä kärsimätön tulosten suhteen, myönnetään se ilman sarvia ja hampaita. En tiedä miksi. Eihän tuloksia kuitenkaan ole mukava odottaa niin kauan, että itse kisa on jo unohtunut? Whatever, viikonloppuna pääsen keräämään rastimerkit pois maastosta.

Huomenna vain lepään. Toivottavasti. Koskaan ei oikein voi luvata mitä tuleman pitää. Oikeastaan... kenelle tässä muka pitäisi jotain luvata? :D

Aavikkosimulaattorissa, pvä II

Helleaalto koettelee meitä edelleen. Tänään naposteri kävi 30 asteessa, mutta onneksi kykenimme pakenemaan kärsimystä rannalle. Vesi ei ollut lähimainkaan lämpimäksi kutsuttavaa, mutta taistelin itselleni muutaman uintimetrin, eli turkki on heitetty. Lämmin sää tietysti helpotti urakkaa. Iltapäivä The Pauhassa oli muullakin tavoin mukava. Oleskelun kruunasi lammaslauma, joka ei ollut luonteeltaan vähääkään epäsosiaalinen. Siis kyllä, lammaslauma. Menimme hoitoalueelle uiskentelemaan, ja onneksi ehdimme sen tehdä ennen kuin saimme luoksemme määkiviä ystäviä. Ei siinä mitenkään olisi käynyt. Armeijan läsnäolon lisäksi harmittaa se, että nuo söpöt elukat paskovat rannan ihan surkeaan kuntoon. Laiduntamisen olisi paras olla kestämättä enää pitkään.

Henkisesti tässä menee ihan ok, kunhan nyt lopulta selviää näistä epämiellyttävistä helteistä. Ilmalämpöpumppu tekisi todella erskaa...!! Jos alkukesä on tällaista, millaisia helleaaltoja on lupa odottaa tuossa parin kuukauden sisällä, kun ilmat on jo lähtökohtaisesti lämpimämpiä... siellä, mistä sitä lämmintä ilmaa sitten puskeekaan.

Onneksi lähipäivinä, toivottavasti jo perjantaina saan tuon uudenkarhean kameran likaisiin käsiini. Tuntuu edelleen vahvasti oikealta päätökseltä ostaa minijärkkäriksi tuo Olympus, vaikka olenkin ennen merkkiä karsastanut. Pääasia, että kuvanlaadun ja kuvausmahdollisuuksien puolesta otan nyt helvetillisen harppauksen eteenpäin. Laitoin myös luotto-Ixuksen myyntiin. Tuntuu vähän mielenhäiriöiseltä hetken mielijohteelta, mutta raha kyllä kelpaa. Kauan ollaan oltu kimpassa. :D

Huomenna taas landelle. Tästä tulee jokapäiväistä. Mutta muuuuut-ta, lopuksi kevennän tunnelmaa kuvalla uuden kissan ensimmäisestä ulkoilusessiosta:

Heatwaves' killing us... slowly

Tänään pamahti yllättäen 30 asteen lämpöraja rikki. Ajankohtaan nähden harvinainen lämpöjytky (!!) aikoo jatkaa kärventämistä viikon loppuun saakka. Voiko tässä kohtaa paremmin sanoa, että me no likey! Tästä viikosta tulee hikinen. Lämpötila on nyt kello yksi yöllä 19 astetta, joten ei paljon helpota. Treenata ei jaksa, mutta ei tarvitsekaan: saa nähdä, kykeneekö tässä edes suunnistuksiin. Alkoi juuri väsyttääkin ja muutenkin on jotenkin epämiellyttävällä tavalla irtonainen olo. Nyyh, nyyh.

Valmistuin uimamaisteriksi; paperit saapuivat toissapäivänä. Se siitä. Nyt mulla on virallisesti ammatti. Hoh hoijaa.

Ostin Saksan eBaysta E-LP1 minijärkkärin. Arvelin, että oli jo korkea aika hankkia kunnon kamera, ettei tarvitse olla täysin tuon Ixuksen varassa. Valokuvaus on kuitenkin yksi harvoista intohimoistani. Kyseessä on asiakaspalautus-kamera joka on kunnostettu. Saa nähdä, miten ja milloin se saapuu tuohon ovelle. Odotus on tietenkin kova ja odottavan aika äärimmäisen pitkä. Itse laite kuulostaa arvostelujen perusteella juuri siltä, mitä haluan ja tarvitsen. Tai siis tarvitsen tietenkin Leica M9:n, mutta sellainen on yhtä arvokas kuin autoni. Jalat maahan siis.

Olisipa jo 20 pvä ja Tukholman risteily. Heinäkuussa on ehkä Varsovan matka tiedossa, siltä alkaa vaikuttamaan.

Mökin paperiasiat on selvitetty ja rakentaminen on päässyt alulle. Toivotaan sujuvaa edistystä projektille. Siis... mua raastaa tämä lämpö!! Onneksi kärsimme siitä yhdessä! :P