Tabula Xmas

Kello on vähän yli kuusi aamulla ja mun pitäis olla jo nukkumassa. Täytyy raahata perseensä Kokkolaan kolmeksi, ja sitten vähän pitemmälle lomalle.

Tänään kävin kaupunkikierroksella ja se oli aika pitkälle mun päivä. Kävin alkosta hakeen pullon punkkua lahjaksi, maksoi jopa 9e. Ei hajuakaan mitä ostin, tunnen vain Italiaisia viinejä ja tämä on Epsanjasta. Pyörin Rewellillä ja Anttilan ihanassa ruuhkassa. On helvetin ärsyttävää, kun ihmiset kulkee silmät tavaroita tapittaen eivätkä huomaa mitään ympärillä tapahtuvaa. Pujottelukeppejä.

Huomenna siis kotiin. Saa nähdä minkälaista joulushowta on tiedossa. Lupaan yrittää olla hengessä mukana. Toivottavasti selviän myös itse hengissä.

Muistelmia yön pimeiltä tunneilta

Tässä istuskelen ja nautin jo pian väsymykseksi muuttuvasta tunteesta. Hyvä että väsyttää, koska unirytmini heitti aika ison persvoltin eilen aamuna, enkä ole aikeissa vaihtaa takaisin vanhoihin rytmeihin.

Joulu lähestyy vikkelästi. En jaksa stressata mistään, vähiten joululahjoista - joita kyllä tulen kuitenkin kahmimaan mukaani. Jotenkin mulla on fiilis, että kauppa on hiljentymässä. Tuntuu että olis myös kova juttu viettää joulua Ninan kanssa vaikka lapissa tai miksei skull cityssä :P Ennustan tänne, että tämä joulu on viimeinen laatuaan. Siitä pidän kiinni, ja jos en pidä niin lupaan...

Olen ahminut tässä yön aikana aivan pirusti liikaa "terveysruokaa" ja maha pömpöttää kuin jollain ikänsä ylipainoisella isosedällä. Not so funny. Nykyään jaksan kuitenkin polkea pyörällä aika usein ja paljon, ja kunto alkaa lähestyä parhaita aikojani. Kärsii siis syödäkin, eikä se maha mikään terveysriski ole... se on vain saakelin ruma.

Chrrxxmas

Ok.

En jaksa alkaa tarinoimaan viime kuun tapahtumista, joten se niistä. Kävin tänään kiertämässä Vaasan keskustaa; yritin etsiä kaupoista kolmijalkaa valokuvaukseen. Löytyihän sellainen ja tuossa vieressä se nyt nötköttää. Tuosta tulee olemaan jelppiä hämäräkuvaukseen ja hd-ärrään. Ostin myös punaviiniä Italiasta (nimeltä Botter), juotavan makuista. Mä alan pitämään Italialaisesta punksusta.

Ei mitään muuta, mä olen tyytyväinen asiohin melkein kokonaisuudessaan.

Olkoot tämä ajan kuva:

Chapter 1

Lauantai-ilta ja talvi on todellakin saapunut, voi heti unohtaa kaiken matkustelun. Kävin ulkona sen verran että tajusin markettien olevan tänään kiinni, koska on juhlapäivä. Hain kioskilta naposteltavaa ja olen päivän mittaan seuraillut formuloita ja heivannut rahaa veikkauksiin. Huomenna on tiedossa ihan jännä kisa, mutta yleensähän siitä tulee tylsä aina silloin, kun odottaa jännittävää kisaa.

Arvelen, että ulkona juoksemassa käynti vähenee nyt radikaalisti kun yöpakkaset alkavat olla itsestäänselvyys eikä poikkeus. On hyvä omistaa tuo kuntopyörä niin ei tarvitse lähteäkään mihinkään; eilenkin kiskoin n. 17 km ja tänään on ollut tosi jees -olo. Kuntokäyrä sojottaa taivaaseen, kun muistelen kuinka viime talvena oli tuskaa polkea edes 15 min kevyellä vastuksella, koska sydän meinasi revetä rinnasta ulos. Nyt pystyy sotkemaan 13 km puolessa tunnissa keskivastuksella, jos vain haluaa.

Pitäisi kirjoittaa gradua, mutta se on lauantai-iltaisin hankalaa. Huomisiltaan mennessä pitäisi kuitenkin saada muutama sivu lisää, but I remain positive.

Mun ei pitäis ostaa chipsejä kun ahmin niitä aina liikaa. Tämänkin chilipussin rasvapitoisuus on joku 33% ja sen kyllä tuntee pureskellessa. Ei vain tee hyvää.

Marraskuu

Hiukanpa aika taas kuluu vauhdilla. Heti synttäreiden mentyä ohi tunsin oloni vanhemmaksi, vaikka peilin edessä poseeratessa sieltä näkyykin aika nuori köriläs. Mielelläni kuitenkin hyppäisin ajassa muutaman vuoden taaksepäin.

Nina tulee tiistaina, ja pitäisi asioiden näin ollessa käydä ajelemassa Tampereella, tarvitsisi vain nastat alle. Ei oikein nappaisi ajella nyt Lohtajalle. Huomenna on tosin Kallen synttärit, että siinä voisi olla sauma kävästä siellä. Eilen sateli keski-suomessa ensimmäistä kertaa lunta, tosin tänne rannikolle se ei vielä ehtinyt. Ajokelit lienee kuitenkin surkeita.

Kuun puolivälissä tehdään reissu Tampereelle CMX:n keikalle. Bändi ei hirveästi kiinnosta, mutta tekee mieli lähteä sekoiluun mukaan. Katsotaan nyt, ehtiihän tässä vielä vaikka tutustuakin immeisililiiin.

Some things I

Hiljaista on. Vein roskat, nyt vois pyyhkiä pölyt kämpästä. Unelmoin päivällä kissoista, kuinka oliskin mukava kun täällä olisi pari miukuajaa pyörimässä jaloissa. No hommahan menee niin, että hankin kissoja varmasti kun pääsen täältä tilavampaan asuntoon. Kissojen tuominen tähän ahtaaseen luolaan lähentelisi kai jo eläinrääkkäystä.

Kokeilin tuossa pari viikkoa sitten HDR kuvien tekoa. Alla on yksi esimerkki tästä meikäläisen mahtavasta monikulttuurisesta lähiöstä. Parempiakin tuli, mutta niitä on esillä jo muualla. Postailen lisää, kun pääsen ottamaan parempia kuvia.

It's mein burfsday

Kyllä! Viisi minuuttia sitten satuin täyttämään ihan kellon tarkkuudella 27v. Huh helkutti kuinka vanha sitä on, mutta asian filosofisempi puoli jääköön huomiseksi, ei huvita nyt vuodattaa epätoivon kyyneleitä eikä muitakaan turhuuksia. Yyyyyes!!

Alun loppu

En oo jaksanut päivittää blogia edes silloin kun jotain kerrottavaa olisi ollut. Tilastojen perusteella tällä blogilla on muutama random-lukija itseni lisäksi, jotka todennäköisesti ovat ulkomailta eivätkä siis oikeasti lue mitään, koska eivät osaa Suomea. Jos oot meitä suomalaisia, jätä mielellään viestiä kommentteihin, niin tiedän. :-P

Sunnuntai-ilta, juon kokista ja herättelen itseäni. Olen alkanut vähän sivusilmällä seuraamaan Big Brotheria, enkä edes ymmärrä hävetä. Oikeastaan haluan vain nähdä noloja tilanteita ja alastomia ihmisiä, siksipä olenkin harmissani että Mia sai tänään talosta kenkää. Jos lähtisin itse taloon,  uskoisin meneväni tuolla entistä pahemmin sekaisin, kun siellä on niin rajoitettu liikkuma-alue, ja olen sellainen, joka kaipaa omaa aikaa ja ahdistuu jos sitä ei tule.

Masa istui täällä päivällä lörpöttelemässä. Mentiin kolmistaan syömään (mukana myös vaimo) Raxiin, jossa en muuten ollut ennen käynytkään. Onnistuin tunkemaan itseeni 7 pizzanliusketta ja pari lasia koukkia, ennenkuin hoksasin olevani melkein sairaalloisen täynnä. Häivyin paikalta ensi tilaisuuden tullen seuraamaan formuloita, myöhemmin väsähdin täydellisesti verensokerin tehtyä tepposet.

Saksanreissua en jaksa enää muistella, koska en tajunnut heti kirjoittaa tänne tapahtumista. Olen joka tapauksessa päättänyt luopua tästä kämpästä joulu- tai tammikuun alkuun mennessä ja pakata kampsuni Saksaan. Se hiukan vaatisi vain perseellepotkaisua, mutta mulla on niin valtava himo vaihtaa maisemaa, että ehkäpä teen sen vaikka sitten riskillä! Gradu ei ole liiemmin edistynyt.

Huomenna taas Saksaan

Noin pariksi viikoksi pitämään hauskaa ja myös vakavoitumaan, sillä Ninan isähän sai pahan sydänkohtauksen viikko sitten. Toipuminen näyttäisi sujuvan hyvin ja joka päivä kuuluu lisää hyviä uutisia. Ilmeisesti auto ja kesämökki menevät kuitenkin myyntiin, ja katsotaan sitten mitä muuta tehtävää siellä on. Reitti saksaan on vanha tuttu; Ryanairilla Tampereelta Bremeniin ja sieltä junalla Garbseniin. Tässä vaan joutuu taas todella aikaisin hypätä rattiin, mutta aamuhan valkenee nopeasti.

Monenmoista on sattunut, en yllättäen vain jaksa kirjoitella tänne kovin ahkerasti. Tein päätöksen kokeilla ssri-lääkkeitä, ja toistaiseksi tulokset tuntuvat hyviltä, vaikka näiden ei pitäisi edes alkaa vaikuttamaan kuin parin viikon kuluttua. Pientä uneliaisuutta aiheuttavat kyllä, niinhän suurin osa paskakemikaaleista tuntuu tekevän. Katsotaan, sanoi hutsu.

Kuntoilua olen jatkanut sen mukaan mitä jaksan, nyt tuollanen tunnin lenkki taittuu ihan mukavasti. Yleensä juoksen 3-4 kertaa viikossa 7,5km mäkisessä maastossa. Pitäis pyrkiä Saksan päässä pitämään sitä yllä. Suunnistuspuolella on ollut aika hiljaista, syystä että aikataulut vaan matsaa huonosti. Voitin Houraatissa B-sarjan, mutta oikeastaan en ole muualla sitten käynytkään. Täytyy vielä yrittää skarpata vaikka noilla Kokkolan rasteilla.

Masa ja Viltsu kävi tänään istumassa kylässä. Eipä nyt muuta ehdi skriivaamaa, tschakaa!!

Kuulumisia

Tein juuri päässäni lupauksen, että kirjoitan tänne jotain vähintään kerran kuukaudessa, joten kirjoitetaan sitten.

Olin 2 viikkoa postinjakajan hommissa Hietasaaren kaupunginosassa! Vain 2 viikkoa siksi, että viikonloput olivat kiinni ja yksi päivä vapaata viikossa ei oikein sujahda mun elämänrytmiin; sekin oli vielä tiistai. Eikä noilla varmasti ole pulaa jakajista, eikäpä siinä kaikki, tässä vaiheessa pitäisi jo alkaa hamuilemaan oman alan töitä. No, erilaisia syitä keksisin kyllä vielä lisääkin, mutta olihan tuo kokemus sinänsä, jakovuoro auringonnousun aikaan sitä paitsi oli mukavaa. Kelitkin olivat loistavat alkupäiviä lukuunottamatta.

Nina aikoo lopettaa työt sen firman myynnin jälkeen, ja tulla tänne. Tavallaan oman pään tekee mieli paeta tätä ahdistusta ulkomaille, ja olisi varmasti mielenkiintoista elää uudestaan siinä kulttuurissa, mutta luultavasti siinä ei olisi hirveästi järkeä rahallisesti ja muutenkin. Töistä sieltä tuskin löytäisi, ellei käy hyvä tuuri. Täytyy vielä tosissaan puntaroida asiaa, aikaa on kuitenkin muutama viikko. Se nyt ainakin on varmaa, etten ala enää odottamaan mitään jouluun asti. Vähemmästäkin pää hajoaa.

Huomenna taas pitkästä aikaa suunnistukset, ja sitten farmille töihin viikonlopuksi. Erittäin coolia. Niin, ja hankin sitten risaattorin kuitenkin.

Kuulumiset

Elossa ollaan ja ihan hyvinvoivana vielä. Vietin pitkän viikonlopun kotimaisemissa maaseudulla, rentoutuen ja vähän töitäkin tehden. Päästettiin vasikoita ulos, siivottiin autotallia ja pesin autoja. Tuli harrastettua juoksua, käytyä merenrannalla ensimmäistä kertaa uimassa ja iltaisin dokailtiin tutussa porukassa paremman tekemisen puuttessa. Siinä onkin yksi syy, miksi tulin nyt vähäksi aikaa takaisin kaupunkiin. Kolmen peräkkäisen illan jälkeen ne tyypit alkavat jo tympäistä, varsinkin kun ei koskaan voida lähteä mihinkään (paitsi sinne helvetin grillille), vaan se aina sohvalla istuskelua. Paras tilanne olisi aina, jos viitsisi nähdä niitä vain kerran viikossa. Eniwei, yritän nyt täällä saada jotain aikaan ja korjata vuorokausirytmiä paremmaksi, ei tällaista aamu neljältä nukkumaan -elämäntyyliä oikein enää huvita ylläpitää.

Sain yhden hämärän työtarjouksen, mutta koska viestissä ei mainittu mistä töistä on kyse, päätin lopulta pitkän harkinnan jälkeen skipata, sen sijaan että olisin soittanut tyypeille ja sieltä olisi tarjottu jotain puhelinmyyntiä. Minusta ei vain ole sellaiseen hommaan, jossa pitää jatkuvasti soitella ihmisille; vihaan sitä juuri niin paljon kuin vihaan puhelinmyyjiäkin. Eihän se myyjien vika ole, vaan firmojen, jotka hyväksikäyttävät ihmisiä.

Ja tähän katkeaa kanasen lento.

Vauhdikas loppuviikko

Tulipa tuota tosiaankin duunailtua monenlaista tänä viikonloppuna. Perjantaina alkuillasta matka vei kaupunkiin, jossa kävin muutamalla kaverilla.

Eilen illalla lenkin ja saunan jälkeen lähdettiin porukalla ajelemaan kohti merenrantaa ja ihania hiekkasärkkiä. Aikamme ajettuamme ajauduimme valitsemaan hengailupaikaksi erään kopperon aution hiekkarannan keskeltä. Lähistöllä oli näkötorni, johon ajattelimme kiivetä. Mutta hei, loppu onkin parasta pitää ihan omana tietonani. :)

Tänään kävimme sairaalassa katsomassa leikkaukseen joutunutta äidin veljeä. En ollut nähnyt tätä tyyppiä yli vuosikymmeneen, kenties siitä on melkein kaksikymmentä vuotta. Kovasti se ikä tekee tepposensa koska muistan hänet jotenkin alkoholistisempana, mutta en varmasti tunne koko tapausta, joten helvettiin ne ennakkoluulot. Hyvä että leikkaus oli mennyt hyvin. Meillä on kyllä sujuvasanaista sukua, itsestäni en tiedä nimittäin mistään muusta en nyt tällä haavaa jaksa (itselleni) avautua.

S'onpi perjantai

Kallonkutistajavisiitti oli erittäin nopea, eikä siellä mitään ihme keskusteluja käyty. Sain uuden ajan ja kaiketi lääkkeitä, jos sitten haluan. Tuskinpa otan ja tiedä häntä menenkö tapaamiseenkaan. Tietysti jos olossa tapahtuu käänne huonompaan päin, otan kyllä kaikki pillerit mitä mahdollista, mutta tarkoitus on jatkaa ylöspäin vievällä polulla. Runoilenko mä useinkin näin hianosti? :)

4 tunnin yöunien jälkeen sain revittyä itseni sängystä 25min ennen sovittua aikaa. Vetäsin nopeasti nassun kupin kahvia ja jugurttia, joista mahani meni tietenkin aivan helvetin sekaisin. Paikan päällä en pystynyt keskittymään yhtään kun mahassa myllersi ja muutenkin olin vielä ihan unissa,

Tänään on pakko lähteä metsään tetsailemaan. Saa nähdä kuinka kaverilleni käy hyttysarmeijan ahdistavassa puristuksessa. That's all folks, kirjoitellaan eeppisiä taas viikonlopun jälkeen.

Yöllä on hiljaista

Istun tuolillani ja nautiskelen hyvästä olosta. Televisio on vieläkin auki, se taisi jäädä päälle kun lopetin em-välieräpelin tsiikaamisen. Sieltä tulee jotain Subin chattia ja olen tarkkana poikana pannut merkille, että Anttihan se sinne kirjoittelee, teeskennellen olevansa joku seksikäs pörröpää. Tuo jätkä on maailman helpoin tunnistaa; ei se voi olla kukaan muu.

June30: ehkä se sittenkin oli joku toinen persoona.

Huomenaamulla, korjaus: tänään aamulla painun käymään psykologilla. Pitäisi ennen nukahtamista lukea vielä vähän sitä Furmanin opusta, vaikka eipä siitä paljon uutta opi. Katsotaan nyt sitten, mitä siellä tulee tapahtumaan, ja muutunko paljonkin ihmisenä - ja mihin suuntaan. Loppuviikko on sitten ilmeisesti rehuntekoa kotifarmilla ynnä muuta asiaankuuluvaa raadantaa. Shit, tekisipä mieli mennä vaikka nakuilemaan rannalle. :)

Enpä halua nähdä keuhkojani sisältäpäin, huh.....

Lisääkin tekstiä tästä loputtomasti jauhavasti konnarinpiipustani lähtisi, mutta nyt täytyy oikeasti nukkua. Olisi pitänyt jo muutama tunti sitten... Ciao, babes.

Uusi viikko

Mielenkiintoa perseelle potkaiseva otsikko, eikö?

Tänään piti ohjelmassa olla tikkien poisto, mutta se lanka livahtikin pois ihan itsestään tässä yhtenä yönä. Peruin siis aikani ja toivon, ettei siellä hampaassa ole mitään muuta poistettavaa. Se oli silti mun eka kerta tikattavana.

Juhannusviikonloppu meni kutakuinkin niin, että ensi töikseni kävin suunnistamassa kotipaikkakunnan rasteilla, mikä meni ihan okei 3./B isosta virheestä huolimatta. Jaksoin jotenkuten juosta maaliin asti, vaikka olin edellisenä päivänä käynyt ravaamassa.

Illalla dokailtiin masalla ja tuli nähtyä wiltsuakin. Se oli sellaista perusmeininkiä, kohti iltaa erittäin väsynyttä vielä, tietystä syystä johtuen. Sama homma seuraavana iltana, mentiin käymään antin luona kaupungissa, mikä oli vielä hauskempaa. Yks sammui lattialle ja olin itsekin aika lähellä liittyä samaan seuraan. Vähän erilainen juhannus oli kyllä, mutta onneksi vastapainoksi sai vain viettää rennosti aikaa kotitilalla. Maaseutu se vaan on parasta hermolomaa. Täällä kaupungissa pää hajoaa aina ennemmin tai myöhemmin; tämä on fakta.

Nyt pitäisi alkaa tosissaan miettimään dragunaiheita. ;)

New Day Rising

Viisureiden poisto meni oikein hyvin! Asiansa osaava hampulääkäri tosiaan kyseessä. En ole vielä 2 päivänkään jälkeen kokenut mitään tuskanoireita, ja alan uskoa ettei mitään tulekaan. Antibiootteja ja buranaa napsin varmuuden vuoksi kuurit loppuun. Nyt pitää vielä varmistaa, etten itse ryssi koko hommaa, äskenkin vedin antibiootit pitsalla kyllästettyyn mahaan ja siitä tulikin melkoinen pyörremyrsky. Samaten purkkaa ei kannata jauhaa, jos suussa on tikkejä.

Viikonloppu muuten meni tylsän tutuissa merkeissä. Grillattiin samassa porukassa X, tuli seikkailtua metsässä ja muutenkin otin vain rennosti. Pääsinpä soittamaan rumpujakin enemmän, motivaatio nosti päätään.

Mielen päällä ei ole nyt mitään niin erikoista, josta jaksaisin alkaa tarinaa vääntämään. Olen muuten vähän hupaisena huomannut, että tulee vaistomaisesti kirjoitettua sanoja väärin. Esim. "niin" muuttuu pään ja sormien välissä muotoon "nini". Olenko tuleva Alzheimer potilas?

Iltasella

Huomenna ohjelmassa on viisaudenhampaiden poisto yths:llä. Ei mitään tietoa kuinka homma tulee onnistumaan, mutta tapanani ei ole pelätä hampilääkäreitä. En edes tiedä otetaanko multa yksi vai kaksi hammasta, mutta alhaalta ne joka tapauksessa lähtee. Veikkaisin, että syöminen tulee olemaan vaikeaa ja särkylääkkeitä voin joutua napsimaan. Kunhan ei mene niin pahaksi, etten pääse lähtemään muualle viikonlopun viettoon.

Rintatuntemukset eivät ole kovin hyviä. Olo on raskas ja muutenkin pitää katsoa todella tarkasti ruokavalion perään. Liikunta on kuitenkin jeesannut silleen, että yleinen ruumiinkunto on parantunut ja mieli on vähän korkeammalla. Kun en nyt täällä ole siitä hirveästi kertonut, todetaan että olen käynyt juoksemassa 2-3 päivän välein Metsäkallion radalla. Yleensä tulee juostua 7,5km josta ehkä kilometri kävelyä, jos välillä tuntuu ettei juoksu kulje kuten sen kuuluisi kulkea. Vähempikin varmaan riittäisi, mutta tuo on tuntunut sopivalta, kun hiiren hiljaa lönkyttelee. Samaten tuossa 2. kes. tuli käytyä suunnistamassa, tuloksena 22. sija B-radalla. Aika tuhottomasti mokailin, joten parantamisen varaa on. Onhan tuosta paljon aikaakin kulunut kun viimeksi kisailin, viime kesänä en juuri lainkaan. Kuntokin on vielä nousuvaiheessa (toivottavasti!).

Siinä ne uutiset. Tässä viimeisintä kuvapäivitystä.

Kesäkuun kuulumisia

Nonniin, kesää mennään ja kuukausi on alkanut vaihtelevassa säässä. Nyt on ilmeisesti alkanut sadekausi, mutta välissä ehti olla lämmintäkin. Mutta säällä ei loppupeleissä ole mulle kauheasti merkitystä, kunhan on vaihtelevaa, enkä tietysti toivoisi mitään hellekausia. Oikeastaan näin on ihan hyvä. Nytkin tekisi mieli lähteä kävelylle, vaikka ulkona on kylmä ja sataa. Tässä kaupungissa ei vain koskaan keksi, mihin lähtis. Joka puolella on vain asfalttiviidakkoa.

Masa tuli naisineen käymään kaupungissa. Otettiin ensin kunnon annokset mietoja oikein olan takaa, mikä oli mulle liikaa, vaikka koitin skarpata. Joskus vain ei ole mitään tehtävissä. Mentiin sen jälkeen tyyppien hotellille, jossa nukahdin hetkeksi, mikä ei ollut oikein hyvä veto. Hieno hotelli muuten, Radisson, ja hieno huone hintaan verrattuna! No illalla ryypättiin oikein olan takaa ja kierrettiin muutama baari ja yökerho. Sitten otettiin vähän lisää ja ilta päättyi joiden osalta pahoivointiin. Ihan jees...

No, töistä ei ole kuulunut erikoisemmin, voisi oikeastaan keskittyä opiskeluihin. Ensimmäistä kertaa on sellainen olo, että sitä jaksaisi tosiaan alkaa hoitamaan noita kahta rästiä pois alta.

Muuten elämään ei kuulu mitään dramaattista. Katselen maailmaa ja mietin, mihin suuntaan tässä lähtisi kävelemään.

Tänää...

En jaksais kirjoitella tänne mitään, mutta ei tämä nyt ihan turha päivä ole ollut vaikken vieläkään saanut hyppäriä tehtyä. Aamulla oli rasittavanpuoleinen sokerirasitustesti vaksilla, jossa sain viettää kaksi tuntia privaattihuoneessa. Odotellaan ny sitten niitä tuloksia, sormet hampailla vaikka. Voihan rähmä jos pompsaisee.

On paras päättää lähetys tähän, koska kuitenkin vain nauran tälle tekstinpätkälle selvin päin...

Pulkka viikossa

CasaWhiskeessä kävi tuttuja vieraita, tuttujen rakennusasioiden mukanaan raahamia. Istuttiin iltaa ja oltiin kuin intiaanit konsanaan. Aika sujui rattoisasti, ja vähäpuheisesti. Ajeltiin tänne kahdella autolla ja siinähän jo riittää draamaa, puhetta tuli kuin sarjatulta konekivääristä. Mutta loppujen lopuksi illasta ei jäänytkään paska fiilis, vaan kyse oli oikeasti mukavasta vierailusta. Illan kruunasi vieraiden ilmoitus joutumisesta paluumatkalla puhallutukseen. Tuloshan oli tietty nolla, ei siinä ongelmaa, mutta voin vain kuvitella hikipisaroiden määrää. :)

Muuten tässä odottelen vain Ninan saapumista Saksasta. Vähän pitäisi opiskelujuttuja tehdä ja hakea lisää töitä, koska mistään ei jälleen kerran kuulu paskan inahdustakaan. Ajattelin myös toimeentulotukea kokeilla. Jotenkin masentava ajatus tosin, että tähänkö mä olen tosiaan tullut. :) Fiilikset muuten on tosin ihan positiiviset, on hienoa että kaikki ovat terveitä ja kunnossa. Olispa vielä tuo oma pumppukin. Tänä aamuna käväisen sokeritestissä, katsotaan löytyykö sieltä vastausta. Ei olisi mukava alkaa diabeetikoksi. Hiukan kuumottaa, koska vedin tosiaan koko talven kokista kuin heikkopää.

RelaxJ

The taste of beer

Vappuaatto ja kello viisi iltapäivällä. Ulkona on sopivan lämmin, kenties 20c on mennyt tänään läpi. Toppatakkia ei vielä lopullisesti pysty heivamaan kuuseen, mutta ei tuolla minkäänmoista takkia kaipaa. Jos olisi kunnolla rahaa pistäisin paitani ja takkini täyteen kierrätykseen.

Meninpä sitten niihin bileisiin, oli mukavaa. Tapasin Antin retrokerhosta, jota en ensin tuntenut Marilyn Manson lookkinsa tähden. Helvetin hienon asusteen oli äijä itselleen kasannut, suorastaan rikollisen hyvän verrattuna omaan tylsä rakennustyöläinen -lookkiini. Täysi hevimies kyseessä, mikä on toinen seikka mitä en heti kerhomiittien perusteella arvannut. Samaten tuli nähtyä Tumppia eka kertaa useamman vuoden jälkeen. Helvetin hyvää settiä siis. Lavalle kapusi myös kuuma stripparikissa. Se on selvä merkki vanhenemisesta kun ilokissatkin alkavat olla itseäni nuorempia!! Muistan, kun fuksina sitä kuolasi noiden ns. 'aikuisten' perään.

Kämpälle palattuani tuli sitten sekoiltua hetken aikaa ympärijuovuksissa. Harvinaista. Taisin soitella aika reilusti lisää puhelinlaskua.

Yö

Kuuntelen Yessiä ja fiilis on varsin acceptable. Täytyy tunnustaa, että satsaus ei tunnu menneen hukkaan. Eiköhän meille siunaannu vielä monta hienoa, yhteistä hetkeä tässä kevään mittaan. Näin on vahvasti tarkoitus.

Työrupeama on takana. Otti kovasti kroppaan, eikä se palautunut koko aikana. Kiitoksensa siitä ansaitsee myös huonot yöunet. Pääasia on että hommat meni hyvin ja hynää on hiukan tiedossa. Viime päivinä oli muuten hienot kelit. Puista ja pensaista kuului todella harvoin kuulemaani rahinaa... jäätyivät mokomat koliseviksi kalikoiksi.

Voisi alkaa palauttelemaan oloa normaaliksi ja painua nukkumaan. Huomenna on sitten suuhygienaakille meno edessä. :D Voikaa hyvin, toivottavasti voin itsekin.

Tänään...

...ompi torstai ja huhtikuuta viedään. Lunta ei enää niin paljon näy ja viime päivät ovat olleet oikeasti lämpimiä. Huomenna mutkainen tieni vie farmille muutamaksi päiväksi oikeisiin töihin. Muutenhan kirjoittelen tässä pakon sanelemana näitä neverending-referaatteja ja esseitä. Motivaatiota on löytynyt se pieni ripaus, koska pian on kaikki kurssit käyty ja enää graduhelvetti edessä. On ollut monia hetkiä jolloin en uskonut että tämä päivä joskus tulisi, vaikkakin jos olisin ahkera ihminen, se olisi tullut jo paljon aikaisemmin. Hällä väliä. Kandin paprut tulee parin viikon päästä.

Rasittavat pumppuongelmat eivät ota selvitäkseen. Lisään liikuntaa ja yritän oikeasti pitää kuntoa yllä, eikä vain treenaamalla pari kertaa viikossa: sehän ei nimittäin auta jos kaiken muun ajan istuu koneen äärellä. Pyörän päällä huomasin heti, että kunto on selvästi noussut; aiemmin ei vitosvastuksella poljettu 40 min täyttä vauhtia, hyvä kun ylipäänsä jaksoi pitää sitä yllä normaalivauhdeilla. Lisäksi hampaidenhoitoa on parannettava, sain nähkääs ajan lekurille. Sieltä tulee satavarmasti kritiikkiä kun näkevät mun purukaluston jäännökset, haha.

Hiukan suunnittelen, että tänä kesänä voisi satsata suunnistukseen koska tulen olemaan paremmassa kunnossa kuin muutamaan vuoteen. Sitä tulee kuitenkin käytyä joissain kisoissa, niin miksei sitten tavoitteet vähän korkeammalla.

Loppuun ässä hihasta: siinä on kuvas mun hieno Kettler ja sattui samaan kuvaan myös Teh Bass.

Saksa on valloitettu

Tai sanotaan että reissu kävi hyvästä hermolomasta. On aina mukava kerätä jollain tavalla perspektiiviä ulkomailta, siinä unohtuu tämä tasapaksu arki mikä täällä dominoi.

Tapahtumiin. Lensin sinä hassuna sunnuntaiaamuna Ryanairilla Bremeniin, jossa vietettiin koko päivä keskustaa kierrellen. Sää oli aurinkoinen ja mukava, kaupunkikaan ei mikään kovin paha. Sellainen kiva perussaksalainen kaupunki vanhalla keskustalla, esim. Hannover on paljon modernimpi. Juuri tällaista cityä olisi mukava kierrellä kesällä auringonpaisteessa. Sitten iltapäivällä, tarpeeksi kuvia napsittuamme lähdettiin kohti matkan määränpäätä, Niedersachsenin Hannoveria. Matkalla päätettiin pysähtyä Niendorfiin, mistä en vieläkään tiedä juuri mitään. Ihan kiva pieni kaupunki sekin. Sää oli muuten varsin lämmin joten täällä pystyi jo riisumaan takkinsakin pois. Keskusta oli aika kaukana asemalta joten tuli siinä käveltyäkin jonkin matkaa. Sitten ei kun Hannoveriin illaksi, ja sieltä tietty Garbseniin.

Tytsyllä oli pari viikkoa sitten ollut kuumetta jonka oireet jatkuivat koko reissun ajan, sairastuin sitten itsekin jossain 15. päivän tietämillä kuumeeseen, ja lopulta peräti peruin lähtöaikeeni ja ostin uudet lennot muutaman päivän päähän. Eipä siinä mitään, reissuhan olisi muuten kesänyt peräti viikon.

14. pvä oli vuorossa yhden yön mittainen matka Hollannin valtakunnan puolelle, joka olisi voinut jäädä myös tekemättä, koska tähän olisi todella kaivattu enemmän aikaa kuin yksi yö. Ensi kerralla sitten. Sää oli perille saavuttaessa harvinaisen julma ja kylmä, minkä lisäksi saimme tuhlata pari tuntia aikaa ennen kuin pääsimme edes kirjautumaan sisään hotelliin. Siinä tuli esim. syötyä aika hyvin ja tyyriisti, pannukakkuja ja hyviä juomia raflassa, jonka nimi unohtui. Hotellihuoneemme oli kaikkein ylimmässä loukossa, mutta yllättäen varustettu omalla vessalla ja suihkulla, eli hintaan nähden (45e) ei mitään valittamista. Samapa tuo oikeastaan, kunhan on kiva sänky eikä torakoita näkyvissä. ;) Hollantilaishotelleissa on usein kieltämättä aika kinkkiset portaat, ja tämä oli vielä kaupan päälle varsinainen sokkelo. Illalla lähdettiin sitten kaupunkikierrokselle, johon hyytävät viimat toivat oman paskamaisen mausteensa. Parin tunnin jälkeen painuttiin takaisin huoneeseen sekoilemaan lisää. Toteutin sitten jo muutaman viikon päässä pyörineen ajatukseni, ja annoin tytsylle kihlasormuksen. Ilmeisen hyvin kelpasi. Halpa hotelli ei ollut paikkana kaikkein romanttisin, mutta ajatus se tärkein. :D

No seuraavana päivänä pyörittiin toistamiseen kaupungilla, lähdettiin kuitenkin vähän etuajassa pois joka muuten myöhemmin johti helvetin ärsyttävään lisälaskuun kun työhönsä kyllästynyt konduktööri peri meiltä koko reissun kustannuksen uudestaan, ja voitte olla varmoja että saksalaiset junataksat eivät ole niitä halvimpia. Voi jännemittari kun otti päähän, ei tosin niin paljon kuin poliisiin tutustuminen samalla reissulla, mutta silti. Lääkket ja yleinen univelkaisuus sekoittivat oloa tuona päivänä erittäin ruhtinaallisesti. Kerrotaan nyt vielä, että matkalla pysähdyttiin Amersfoortissa, jossa käveltiin vähän aseman ympäryksiin tutustumassa.

Paluu koitti 21. pvä. Riikan kautta Tampereelle. Riika tuntui aluksi järkyttävältä, mutta kenttä ei ehkä antanut kuvaa siitä, mitä keskustassa odotti. Kaupunkin keskusta oli erittäin fotogeeninen, sää vain olisi saanut olla parempi puhumattakaan matkaseuran puutteesta. Matka kentältä keskustaan maksoi hurjat n. 70 senttiä, eli sen perustaksan mitä soisi Suomessakin näkevän. Köyhyys paistoi kaduilla, mutta julkisivut oli laitettu kuntoon ja kauniita rakennuksia riitti. Matkalla takaisin näkyi todella paljon köyhää esikaupunkialuetta, taloja joissa tällainen hemmoteltu finski ei kyllä vapaaehtoisesti asuisi. Latvian asukkaista melkein puolet on venäläisiä, eikä paikallisten naisten ulkonäöstä ollut pahaa sanottavaa. :)

Kotona ja köyhempänä,
J.

Saksaan

Lauantaipäivä, olo porvarillisen pöhnäkäs unilääkkeestä johtuen.... tavaroiden pakkausta, pesua ja järjestelyä huomenna alkavaa reissua varten. Illalla Tampereelle, siskolla yötä, mikäli koko yöstä ei tule yötöntä, unirytmi kun ei ole sellainen mitä kutsutaan "normaaliksi". Aamulla Pirkkalan kentälle ja auto parkkiin viikoksi. Lento lähtee klo 10 ja toivottavasti sää on aurinkoinen ja pilvetön. Tarkoitus on ottaa ilmakuvia. Meikä muuten sai lippunumeron #001 eli toivottavasti sitä päästään ensimmäisenä koneeseen - enpä ole usein istunut edessä.

Vietetään Ninan kanssa sunnuntaipäivää Bremenissä, vaikken mitään huippunähtävyyksiä kaupungista tunne, mutta yleensä sellainen ympäriinsä kävely on ihan riittävää tutustumista. Matka jatkuu iltasella Hanoverin alueelle ja siellä pääasiassa hengaillaan. Tiedossa on pitkiä päiviä ostoskeskuksia ja kuppiloita kierrellen kun tyttis käy töissä. Jossain vaiheessa kai tehdään sitten yhden yön, paremminkin kahden päivän matka Hollannin pääkaupunkiin. Kuvia tulossa, tottakai.