Talvi yllätti jokaisen

Lippujahtikausi alkaa olla täysin paketissa, joten voin suunnata ajatuksia muuallekin. Sain tavoitepalkinnoksi kerraston pyrähtämässä metsässä 31/38 kuntorastikerroista. Kaikkinensa startteja tuli kesän aikana siis jotain 40 ja risat. Nyt on suunnitelmissa kääntyä jumppailun, voimaharjoittelun, sählyn, uinnin ja miksei tietysti talvisten pitkien matkojen puoleen. Kaikenlaista hullua.

Niska ja hartiat ovat olleet jumissa muutaman päivän aika helvetin kivuliaalla tavalla. Nyt olen saanut oloni lähes normaaliksi monenlaisilla särkylääkkeillä, mutta huomisestapa ei tiedä. Muuten juoksukunto oli ihan huipussaan kalkkiviivoille saakka ja treeni on pitänyt muut vaivat poissa. Kiitos taas liikunnalle! Kyllä veri, hiki ja kärsimys hoitavat asiat järjestykseen.

Mietin jonkin näppärän auton ostoa, koska en jaksa laittaa wanhaa rouvaa enää kuntoon. Autojen plarailu on aivan mukavaa ajanvietettä. Kuitenkin joku näppärän näköinen kosla on kiva omistaa, niin pääse harrastuksiin milloin haluaa ja mihin vain. Mazdat ja Citroenit miellyttävät omaa kukkaroa eniten.

Auto ei nyt ole kuitenkaan tärkeimpiä juttuja. Pärjää sitä yhdelläkin. Enemmän on mielessä liikunnan työvaihtoehdot ja muut keskeneräiset asiat. Vähän on punainen lanka suunnitelmien teossa taas maton alla.

Kolmas aikavaras on Red Dead Redemption II. On hienoa immersoida itsensä 1800-luvun lopun lännenmaailmaan, jossa viski, heinä, hirttämiset, paljas pinta ja revolverit pitävät jöötä. Teema on itse asiassa tuon kyseisen maailman luhistuminen ja sen korvautuminen teollisella yhteiskunnalla, mutta aivan sama, peli on tarinavetoinen ja komea ilmestys.

Ja sitten on se arki...

-J-

Yöllistä bloggausta

Käsissäni on johdatus psyykkiseen valmennukseen -kurssin kaksi perusteosta. Täytyy siis hoitaa kurssityö valmiiksi lähipäivinä. Toinen näistä kirjoista, ja arvattavasti se englanninkielinen, Routledgeksi nimetty, on vähän päälle 1000-sivuinen. Puhutaan varmasti siis sivukaupalla hiusten halkomisesta pienintä yksityiskohtaa myöten. Toki minun ei tarvitse lukea yhtään mitään kannesta kanteen, vaan käyttää kirjaa lähdeteoksena mistä poimia painoa puheilleni.

Tämä viikonloppu meni treenien osalta vihkoon, mutta huomenna pääsee taas rasteille vetämään pisintä lenkkiä, eli pitämään hyvää juoksukuntoa yllä. Vähän harmittaa kilpailuiden vähäisyys, mutta minulle riittää motivaatiota ylläpitäväksi voimaksi myös kuntorastit. Itse tavoite on kyllä vain ja pelkästään rautainen fyysinen kunto ja sen suoma terveys, ja siitä kyllä on helppo repiä motivaatiotakin.

Olen nostellut taas varovasti punttia pihalla. Varovasti siksi, että olen näiden seurauksena pariin otteeseen joutunut ajamaan autolla ensiapuun tautisten niskakipujen vuoksi. Viimeisimmästä keissistä taitaa olla kuitenkin jo kolme vuotta. Kehonpaino on minulle riittänyt, mutta nyt tekisi mieli tuntea enemmän lihasta kropassaan. Tunteehan sitä, mutta enemmän on aina enemmän. Parinkymmenkiloinen tanko+painot ja 12 kg (!!) kahvakuula muodostavat rungon. Painot ovat liian pienet ja tykkään lisätä treeniin vaihtelua ja lisämaustetta antamaan painetta myös hengityselimistölle, eli hyvä treeni voisi olla vaikka seuraava:

Kyykyt ja tempaus  3 x 5-10, hengähdystauko 30 sek
Jalkapalloilua seinää vasten, syke ylös
Lyhyt käsien pyörittely ja venyttely, syke alas
Kyykyt  3 x 10-15
Lämmittely ja "jumien korjaus"
Kyykyt 3 x 10-15
Pikana jalkapalloilua yms
... jatka kunnes hapottaa tosissaan ...

Olen miettinyt, että liikuntapsykologia on ehkä tärkein inspiraationlähde muutamaan vuoteen, minkä tielleni olen valinnut. Ehkä tässä innostuu vielä hakemaan liikuntatieteelliseen keväällä. Joku konkreettinen hyöty näistä perusopinnoista täytyy valjastaa käyttöön.

Näihin ajatuksiin,
J