Hieman kuntorasteista

KoS:n maanantairasteilla riittää kävijöitä, kuten kuva demonstroi. Eilenkin autoletka oli päälle kilometrin mittainen, syystä että parkkipaikkoja näissä luontokohteissa harvemmin on. Paikkana tällä kertaa Möller ihan meren tuntumassa.

Alta voitte ihailla sekoilujani metsässä. Käyrä ei mene ihan luotisuoraan sinne, missä rasti on. En viitsinyt siirtää tätä kartan päälle josta näkisi rastit (unohdan usein käynnistää kellon lähtöpaikalla, niin eilenkin, mutta muistin sentään ykkösrastin jälkeen).

Ehkä määrättyä lääkitystä ei kannata ottaa juuri ennen suoritusta, ja ehkä kärsivällinen eteneminen useimmiten palkitsee. Kumpikin virhe tuli tehtyä. En aina malta himmailla hitaasti ja ottaa kartalta sopivia kiintopisteitä, joilla rastinotot sujuvat parhaiten. Yläreunassa tulin rastille ihan vikasuunnassa koska samaistuin olevani aivan eri tiellä kuin missä sitten olinkaan, ja seurasin kaveria jonka kuvittelin olevan samalla radalla kuin itse olin. Näistä suunnistuksen perusvirheistä ei näimmä pelkällä tietoisella tapamuutoksella pääse koskaan eroon. Eikä se auttanut, että tunnen olevani paksussa kunnossa.

On silti hienoa että haastavia rastimaastoja löytyy myös Kokkolasta ja näitä pitääkin kiertää taitojen kartuttamiseen ja kunnon kohottamiseen. Vaaka näytti 83 kg, eli toivottavasti suunta on tästä alaspäin!

Enää reilu kuukausi omaan ratamestarivuorooni. Olenkin jo hahmotellut ratoja valmiiksi. Niihin kyllä tulee aina muutoksia kunhan pääsen käymään maastossa, mutta voin käyttää hyväksi muutamia viimevuotisia, hyväksi todettuja rastipaikkoja.

Uusi kompassi hankittu, Moscompass Fast, ja on heti paljon parempi kuin vanha Silva, joka oli muuten vielä paljon kalliimpi.

Jätä kommentti jos luet. :) Huomasin kauhukseni vasta äsken, että blogi on ollut suljettuna niiltä muutamilta potentiaalisilta lukijoilta jo tovin aikaa. God damnit! No eipä ole enää.

-J-

Kuulumisia

Tämä viikko on alkanut urheilullisesti, mutta toisaalta myös paljon vähemmän urheilullisesti elämäntapojen osalta.

Suunnistushimot on täytetty tällä viikolla käynnistyneen iltarastiviikon kautta; ensin maanantaina suosituilla Laajalahden rasteilla ja keskiviikkona Jänispatamäen vastaavilla, jossa satuin olemaan A-radan vikkelin. Kerrankin muistin ottaa mukaan urheilukellon piirtämään gps-käyrää, mutta kuitenkin kaupungin ulkoilumaastossa, joka vastaa helppoudeltaan tavallista juoksukilpailua. Pidän kuitenkin valtavasti taitavien suunnistajien gps-käyrien seuraamisesta haastavissa maastoissa, koska niistä voi (tai varsinkin nuoriso voisi) oppia jotain.

Valitettavasti monivuotinen kumppanini peukalokompassi niinsanotusti räjähti käteeni kuvan alareunassa gepsinä näkyvää Patamäen jyrkkää seinämää alas lasketellessa, kun jouduin ottamaan maasta tukea toisella kädelläni ja kompassi otti osumaa jostakin. Vedet ulos halkeamasta ja uutta etsimään. :( Todella hölmö juttu sinänsä, ettei tässä maastossa edes kompassia olisi tarvinut, mutta eipä sitä kaikkea osaa etukäteen ajatella.

Täytyykin nyt unohtaa kuntorasteilu vähäksi aikaa ja keskittyä muihin elämän osa-alueisiin. Kierrän sitten haastavammissa maastoissa uudestaan.

Emmin yhä osallistumistani polkujuoksucupiin Kalajoella tulevana lauantaina. En ole saanut hankituksi juomareppua ja juoksukunto voisi paljonkin parempi. Sitäpaitsi jos en pidä jonkun tapahtuman hinnoittelusta, niin tapaan protestiksi jättää osallistumatta.

Kaveri suositteli uupumuksen varalle näitä True BCAA -juomia kamalien energiajuomien sijaan. Joskus löytää eurolla tölkin, ja siihen hintaan satsaus on hyvä. Pystyn suosittelemaan erityisesti tätä kofeiinitonta energiavajauksen varalta! BCAA-villitys ei ole ihan hihasta vedettyä tuubaa, jos tämän perusteella pitäisi mielipiteensä muodostaa. Varoituksen sanasena kofeiiniversiossa kof-pitoisuus on 63mg/100ml! Eli kahvikuppiinkin verrattuna melkoinen määrä.

Näillä puheilla jatkan ikuiselta tuntuvan kasvihuonerakennusprojektin parissa, tänäänkin. Sen verran haluan myös vinkata, että älkää ainakaan Tuontitukusta hakeko uutta kiinalaista kasvihuonetta. :D Tällaisen kokoaminen pistää koko elämisen mielekkyyden koetukselle.

Tee
Jarkko

Kevään kisa- ja treenikuulumiset!

Tällä hetkellä kirjoitan blogia vähän mieli maassa, vilustuneena ja yskien. Tämä viikko olisi muutoin ollut ns. urheilun superviikko, mutta kokemus lässähti yksille kuntorasteille osallistumiseen. Siellä vilustuin entistä pahemmin, ja väliin jäivät niin uuden MTB-Cupin ensimmäinen osakilpailu Santahaassa, Kokkola City Run kuin suunnistuksen keskimatkan AM-kisat. En toki olisi kaikkiin muutoinkaan osallistunut, mutta City Runin väliinjättäminen harmittaa erityisesti, koleista ilmoista piittaamatta. Tämä on toinen kerta kun tapahtuma jäi itseltäni väliin. Muutama vuosi sitten leikkausarvet estivät osallistumisen. Olin tietysti seuraamassa tapahtumaa niin radan varrella kuin torilla. Mietin vielä viime hetkillä josko sittenkin ottaisin osaa, mutta jälkitauteihin sairastumisen riskeeraaminen olisi äärimmäisen typerää. Tällöinhän voi vaikka saada varsin letaaliseen sydänlihastulehduksen.

Osallistujamäärä on tipahtanut parhaiden päivien yli 3000 noin kolmanneksella, mutta sitä ei radan varrella kyllä erityisemmin tiedosta. Harrastajamassaa on yhä valtavan paljon.

Koska maastopyöräily on ihanaa ja varsinkin leikkimielinen kilpaileminen siinä, niin kävin katsastamassa myös hyvin koleassa ilmassa kisatun GIF:n cupin ensimmäisen osakilpailun. Kylmä pohjoistuuli pieksi katsojia ja osallistujia, ja olisikin varmasti ollut fiksumpaa jäädä kotiin sairastamaan. Mutta halusin ehdottomasti nähdä millaisella kalustolla harrastajat kilpailevat! Muutama jäykkäperäinen pyörä näkyi maastossa, kuten myös fatbikella osallistuvia, mutta täysjoustosta on juuristorikkaalla radalla suuri hyöty. Niinpä laitoin uskollisen Radon 7.0 etujousitetun pyörän myyntiin (http://www.fillaritori.com/topic/98502-radon-zr-team-70-2026-kokkola/) ja aion vakaasti ostaa täysjousitetun seuraava osakisaa (Patamäki 15.6.17) varten, kunhan sopiva joskus löytyy. Olen aina sanonut että pyörä on hieman turhan pieni itselleni, varsinkin rengaskooltaan 26".

Osallistujia miesten ja naisten pääsarjoissa oli 35. Lyhyemmille matkoille osallistui myös mukavasti nuorisoa, joten eiköhän tästä cupista menestystarina tule, varsinkin kun ilmat hellivät vähän enemmän.

No, entäs se suunnistus?

Pala viime keskiviikon kartalta, joka on siis peräisin Houraatista. Täällä on tullut sekä suunnistettua että hiihdettyä tuhansia tunteja elämäni aikana. Maaston pitäisi olla tutumpaa kuin omat taskut, mutta pää ei ollut nyt mukana menossa - liekö sekin sairastelun vikaa? Malttamattoman etenemisen seurauksena tuli aivan naurettavia virheitä, joille ei voi kuin hirnua.

Hyvin treenatun talven jäljiltä pohjakunto on ihan hyvällä mallilla, joten tuloksia kyllä tulee aikanaan, kunhan vaikeudet selätetään. Kuntorasteilla olen käynyt muutaman kerran, ja tulokset ovat ihan ok-tasoa. (A 7, B 3). Onhan näitä joskus voitettukin, mutta tiedän vähän talven aikana lihoneena, että painoa pitää pudottaa yhä entisestään. Se resepti taas syntyy silleen, että mässäilylle täytyy laittaa piste ja tehdä pitkiä, rasvaa polttavia lenkkejä. En ole mikään vilukissa, mutta kyllä nollakeleillä lumisohjossa lenkkeily ei aina tunnu pelkältä nautinnolta.

Nythän kevät on viikkotolkulla myöhässä, ja lumisista teistä on vasta päästy eroon. On tässä ollutkin ulkoliikunnan rakastajilla kestämistä. :)

Palaan tarkemmin harjoitteluuni seuraavassa postauksessa.

Mahtavaa kevään odotusta toivoo,
Jasse