Kello on kiertänyt ympäri...

En sitten lähtenyt mihinkään lomalle. Jäin tänne sairastelemaan influenssaa, jonka sain varmaankin ensimmäistä kertaa elämässäni heti jouluaattona. No, diagnoosi tuli vasta eilen päivystyksestä, mutta tämä oli paljon normaalia rujompi nuhakuume eikä verinen räkä ole nostanut yhtään mielialaa, siksi kävinkin. Ei tainnut kuitenkaan vielä tulla sitä syöpädiagnoosia.

Olen vältellyt parhaani mukaan meillä vierailevia saksalaisia ja nyt on viimeisen illan vuoro. Pian voin läimäyttää ylävitosen itseni kanssa onnistuneen ihmistenvälttelyn johdosta... no siksi, koska tämä on kaikkine draamoineen ollut kuitenkin yksi surkeimpia joulunpyhiä koskaan. Itse joulu vanhempien uudessa talossa oli ihan mukava. Tuttujen näkeminen on ainoaa positiivista settiä.

Raketit paukkuvat ulkona. Tuulee saatanallisesti, on lämmintä. En jaksa mennä katsomaan kaupungin rätinöitä, vaikka mieli tällä kertaa tekisikin. 

Ajatellin vetää vuoden tässä yhteen, mutta siinä on kuvatoimittamisineen tekemistä, joten teenkin sen ensi vuoden puolella.

Voisin samalla vaikka julkaista tämän blogin joillekin. Mitäpä järkeä on vain itselleen kirjoitella.

Terveisin,

Jarkko

Summa summarum I

Mitä hyvää tästä vuodesta on jäänyt tassuun?

Yleensä mittaan vuoden onnistumista seikkailun määrällä, kaiken muun ohella. Matkustuksellisestihan vuosi on ollut aivan loistava, vaikka aallonpohjalla maatessa se ei aina muistu mieleen.

1) Amsterdamin reissu numero X (rom.) oli kaikin puolin huisin onnistunut ja saa vieläkin mielialan piristymään. Yleisurheilun EM-kisat, ihmiset, sekoilu, aurinko, tunnelma...
2) Päästiin Lappiinkin. Hetta-Pallas-vaellus kaverin kanssa. Yöt mökissä, tuvassa ja taas tuvassa. Iltanuotiot. Huikean kauniit maisemat, seesteisyys... tämäkin kokemus kasvattaa ehdottomasti plussasaldoa.
3) Tallinnan reissu loppuvuodesta. En ollut ennen tätä koskaan käynyt Virossa, koska entiset sossumaat eivät karuudessaan ole kiinnostaneet. Riikassa tulin kyllä käyneeksi. Mutta siis Tallinnan yhden yön pyrähdys. Raskas, mutta hieno kokemus.

Viime vuoden lopulla vielä Islannin matka, joka sekin oli aivan tajuton kokemus, niin ei voi kyllä valittaa tältä pohjalta ettei asioita olisi tehty ja aikaan saatu.

Mitä noin muuten elämän laatuun ja asioiden kulmaan tulee, elämme vaikeita aikoja. Tässä vaiheessa en jaksa uskoa että reissuja tulee ensi vuonna samaan tyyliin. Kunhan nyt terveenä pysyisi. Mutta aina on kuitenkin oltava se pieni toivonkipinä, muuten voi mennä etsimään vahvinta oksaa.

Näistä em. asioista olen nyt kuitenkin iloinen.