Välillä vanhoja blogikirjoituksia lukiessa iskee hapokas olo. Luen huvittuneena vaikkapa matkakertomuksiani tai niin sanottua ekstistentialista pohdintaa, mutta ajatukset ovat vaikuttaneet hyppineen sinne, tänne ja takaisin. Onhan tässä ollut viime aikoina kaikenlaisia rankkoja tapahtumia, jotka varmasti vaikuttavat kirjalliseenkin antiin.
Toki perustin tämän blogin ensisijaisesti oppiakseni ilmaisemaan itseäni paremmin. :D Siinä mielessä varsin tyhjänpäiväinenkin kirjoittaminen on tuntunut hyödylliseltä.
Parasta arjessa onkin juuri tällä hetkellä se, ettei mitään kamalan dramaattista tapahdu. Tämä seikka voi tunnetusti elämässä muuttua silmänräpäyksessä. Elän arkea samassa rintamamiestalossa. Hoidan pihaa, chilejä, käyn treeneissä, metsässä, kavereilla. Kotosalla saatan vaipua syvälle roolipelien maailmaan. Yritän jatkuvasti keksiä uusia harrastuksia ja tavata jopa uusia ihmisiä. Siis tukevasti perustasolla.
Kolikon toinen puoli on, että maailmalle pitäisi päästä reippailemaan. Tahto häipyä kauas pois kasvaa arjessa välillä sairaisiin mittasuhteisiin.
Esimerkiksi juuri nyt olen sairaalloisen uupunut päivän juoksutreenin jäljiltä. Osansa on kyllä räkäflunssallakin, joka on jo viikon yrittänyt päättää, tuleeko se nyt sieltä vai ei. Paskiainen! En aio antaa tilaa. Treenin jälkeinen heikentynyt vastustuskyky raottaa kuitenkin ovea.
~J~
No comments:
Post a Comment