Monday, 8 February 2016

Rajusta harjoittelusta ja jotain vammoista

Suru ei katoa koskaan, mutta arkielämä jatkuu meidän poloisten tahdosta riippumatta. Keskityn postauksessa urheiluun, eli avaanpa vaikka harjoittelukuvioitani viime ajoilta.

Tilanne on se, että olen pitkien pakkas- ja pimeänjaksojen aikana lähinnä odotellut lämpimämpiä ilmoja ja sulia juoksureittejä. Treenimäärät eivät kisassa riitä kovin pitkälle ja valitettavasti kalpenevat moneen ns. kilpakumppaniin nähden, mutta olen pitänyt hyvää peruskuntoa yllä ja vieläpä onnistunut tekemään sen kohtuullisen monipuolisesti. Liian suuren juoksumäärän välttely on varmaan myös auttanut välttämään kokonaan loukkaantumiset, mikä on mahtavaa, vaan valitettavasti niitä on tuonut kahvakuulilla harjoittelu. Olen sellainen ihminen, joka haluaa oppia kaiken itse tekemällä, enkä oikein perusta ulkopuolisesta avusta, mutta kahvakuulien ollessa kyseessä olisi kannattanut. Talven aikana kärsin muutamaan otteeseen kivuliaista niskajumeista, jotka seurasivat aina rankkaa kahvakuulatreeniä. Uskon syyn löytyvän heikonpuoleisista vatsalihaksista (kehitystä tapahtunut, mutta suurta panostusta vaatii) ja muutenkin vajavaisesta tekniikasta. En mielestäni edes harjoittele hirmuisen rajusti ja lämmittelen aina paikat ensin, mutta kai se treeni vierestä seuraavan mielestä voi olla rajua katsottavaa. :D 

Joka tapauksessa harjoittelen pulman selviämiseen saakka kuulilla vain harvakseltaan todella kevyesti, mm. koska olen polkaissut uimahallivierailut taas käyntiin. Kova uintiharjoittelu kehittää aika pitkälle samoja lihaksia kuin kuulat, vaikka toinen on luonteeltaan aerobisempaa. Uinti myös sujuu selkeästi viime vuotta joutuisammin ja kestävämmin, joten en usko olevani ihan huonossa kondiksessa. Pidän kyllä valtavasti uinnin jälkeisestä väsymyksestä ja euforiasta, vaikka en ole lahjakkain uimari; sitähän voi paikata sinnillä. Tuossa lajissa ei helposti loukkaa itseään. Ei loukkaa myöskään hiihtäessä. Kilometrejä laduilla on plakkarissa vasta noin 25 km, mutta tähtään aina kevään aurinkoisille lumille. Kaikki harjoittelu kovassa pakkasessa on käynyt hyvin vastenmieliseksi, mulla on pakkasraja oikeastaan jo viidessä pakkasasteessa.   

Näiden kolmen lajin varassa mennään kohti suunnistuskautta määriä hiljakseen nostaen. Nyt määrät vaihtelevat viikossa 3-5 tunnin maastossa eli luojan kiitos, että elämme vasta helmikuun alkua. Mulla on kuitenkin hyvä kutina kaikesta...


No comments: