Kuvaamisesta ja juhlista

Luin tuon viimekertaisen joulupostaukseni hassu virne naamalla. :D Kaikkea sitä ihminen keksiikin, kun oikein luovaksi heittäytyy. Joulu on tullut ja mennyt, ja totean vain, että koko festin olemassaolo on ihan hyvä juttu. Tosin tunnelmallisuus loisti tällä kertaa poissaolollaan, enkä oikein ymmärrä, mistä tuo jatkuva kiire ja ylenpalttinen määrä erilaista ohjelmaa juonsi juurensa. Tietysti meillä oli vieras Saksasta (tuttavallisemmin anoppi) ja liittyyhän perinteiseen jouluun ne kaikki pakolliset visertelyt ja hulabaloot. Mikään ei toki ole pakollista.

Tästä vuodesta tuli blogipäivitysten osalta laiskin pitkään aikaan, ja se suututtaa minua. Eikä sillä ole edes väliä että blogilla ei ole juurikaan lukijoita! Inspiraatio on vaan antanut etsiä itseään. Olen ainakin alitajuisesti miettinyt jotain erilaista itseilmaisun välinettä, kuten tarinoiden kirjoittamista. Tunnen vasta nyt saavuttaneeni jonkinlaisen kirjallisen ilmaisun tason, jonka tulokset saattavat kiinnostaa jotakuta muutakin kuin itseäni. Toisaalta, tällä hetkellä #1 itseilmaisun välineeni on valokuvaaminen. Rakastan sitä kuin maksaruttoa!! Toivon, että ensi vuonna saavuttaisin taas valokuvaajana uuden tason. Ainakin tiedossa pitäisi olla rutosti uusia vanhoja maisemia ja ideoita. Olen ajatellut panostaa erityisesti ihmisten kuvaamiseen sekä vaatteet päällä että ilman, mikä toki vaatisi innokkaita vapaaehtoisia. Myös valaistusjärjestelmä pitäisi hankkia.

Ei pidä ympätä liikaa asiaa yhteen päivitykseen. Siispä terveisiä ihan tautisen kylmästä pohjolasta,
-Zeik-

Siis hitto, koko ajan harmaata!

Joulu lähestyy ja maa on lumeton. Joulutunnelmaan en ole päässyt enkä siihen ole panostanutkaan, vaikka uskonkin päänsisäisen tilanteeni parantuvan Jouluaaton lähestyessä. Vuotuiset raivon partaalle saavat ärsytykset toki kuuluvat asiaan, esimerkiksi se armoton markkinointihapatus ja materialismi. Olen myös epäonnistumassa aikeissani tilailla lahjoja verkkokaupoista, koska jostain syystä luovuuteni taso on tällä hetkellä nolla. Minulle sopisi paremmin, että koko bileitä siirrettäisiin parilla kuukaudella keskelle kovimpien kinosten aikaa. Sitten saattaisi kiinnostaa. Ja kinostaa, har har har.

Leudot ilmat mahdollistavat sen, että minua myös kiinnostaa käydä juoksemassa ja kaikki harjoittelu noin muutenkin. Olen ottanut ohjelmaan mukaan tankotreeniä, eli olen 20-35kg painoilla pyrkinyt treenaamaan keskivartaloa ja takareisiä. Samalla käsivarret ovat saaneet hiukan enemmän kinkkua ympärilleen. Suunnistusta silmälläpitäen takareidet ja keskivartalo ovat tällä hetkellä pohkeiden ohella ne oleellisimmat, ja jotain kehitystä on näkyvissä. En tiedä olisiko suunnistusvauhti parantunut, koska viimeinen kisani oli jo Lokakuun puolivälissä, mutta voimaa on tullut. Pientä polviongelmaa myös, joka saattaa johtua liioista painoista (uskokaa pois, nilviäiset) tai väärästä tekniikasta/kuormituksesta noissa punttitreeneissä. Mutta siis pähkinänkuoressa: harjoittelu maistuu, vaikka paskat ilmat panevat kovasti vastaan.

Juon tässä pullon upeaa Speedway Stouttia, jota olen pantannut komerossa jo puolisen vuotta. Namuahan tämä on - nimesin oluen jo aikaisemmin kaikkien aikojen suosikikseni. Tämä orastava olutharrastus on muuten kuivahtanut. Eipä vaan nappaa hirveästi koskaan olla päissään. ;)

Adjöö!