Huhtikuu, dawgs

Päivä on ollut fyysisesti kurittavan raskas, mutta sitä saa mitä tilaa. Palasin alkuillasta 18,6 kilsan lenkiltä joka kesti 2 tuntia ja 4 minuuttia, ja tässä vaiheessa polvet alkavat niskuroimaan eli antamaan periksi. Olen varma että huomenna kaduttaa, mutta näilläki on roolinsa harjoittelussa ja koska en ennen ole viitsinyt, nyt on aika silloin tällöin kiskaista pidempää kierrosta harjoittelun lomaan. Tai no, en edes ole vielä ilmoittautunut millekään puolimaralle ja se voi yhtä hyvin jäädä tekemättä.

Ei ollut tarkoitus puhua jostain juoksemisesta, mutta nyt en ajatellut muusta puhuakaan. No, elämä pikkuisen kanssa on välillä tuskaa, välillä kivaa. Siinä ei ole mitään uutisen aihetta. Ja pääsiäinen tosiaan tuli ja meni tässä samalla. Tervetullutta laiskottelua sekin, vaikka oikeastaan me mentiin ja rymyttiin ihan sukkana sinne ja tänne.

Adieu,
-J-

Jebou

Aloin ajankulukseni kunnostamaan vanhaa ja räihnäistä puutarhapöytää jonka äskettäin saimme Ninan kaverilta. Sisäinen taivaanrannanmaalarini halusi päästä taas kokeilemaan taitojaan ja onpa edellisestä pensseilystä kulunutkin jo iäisyys. Vaaleanruskeasta rumiluksesta tulee siis tylsän valkoinen, mutta sen pitäisi sopia parvekkeen muutoin vaaleaan tyyliin. No, ei siitä keltaistakaan viitsinyt tehdä. Tässä pöytäraukka ekan käsittelyn jäljltä.

Ilmojen lämmetessä ja teiden sulaessa olen suunnannut Opelin nokkaa yhä useammin Ohtakariin/Vattajalle - alla oleva räpsy siis tietenkin sieltä. Nyt mökillämmekin alkaa jo viihtymään paremmin kuin vielä keskitalvella. Sinne pitäisi löytää aikaa pidempää oleskelua varten. Vähiä yhteisiä lomapäiviä ei viitsi "tuhlata" mökkeilyyn lähimaastossa - ei ainakaan vielä tässä vaiheessa vuotta, toki myöhemmin kesällä. Alueella on aloitettu uuden mökin rakennustyöt, joka vieläpä sijoittuu melkein seinänaapuriksemme. Työmaameteliä siis tiedossa luultavasti koko kesäksi.

Matkustelurintamalla on kaikenlaista jännää suunnitteilla, mutta ei mitään ei olla kyetty lyömään vielä lukkoon. Pikkuveijarimme saa kuitenkin passinsa jo tulevalla viikolla, joten saluunan ovet ovat siltä osin auki. Mielessä on mm. Saksa, Norja ja Espanja. Matkakuume on hirmuinen, mutta arki taaperon kanssa ulkomailla sisältää omat murheensa, joten läheskään jokainen potentiaalinen kohde ei edes houkuta. Odotan kovasti sitä päivää kun lylleröinen oppi seisomaan omilla jaloillaan. =)

Lajiharjoittelu on mennyt taas lähes pelkästään juoksuksi ja olenkin vaihtelun vuoksi käynyt parissa suunnistuskisoissa. Ekoilta maastorasteilta tuli B-sarjan voitto, sinänsä ihan merkityksetön tulos tosin, ja eilen torpedoin itse menestysmahdollisuuteni Indoor sprint -sisäsuunnistuksessa. Voi sanoa että oli ihan kivaa, mutta aivot eivät olleet menossa mukana. Olen kyllä täällä aikaisemminkin paasannut siitä, että sisä- ja ulkosuunnistuksesta ei voi puhua samana päivänä, kulunutta kielikuvaa lainatakseni. Tuloksena jotakuinkin sija 15/24.

Pitää vetää selkäranka suoraksi ja ryhdistäytyä kirjoittamaan säännöllisemmin, muuten jää uudet enkat tekemättä. :)