No niin, sainpas tarpeeksi motivaatiota ja syytä päivittää blogia. Säikähdyksellähän tästä kaikesta lopulta selvittiin. Meidän tyttövauveli ilmaantui maailmaan 28.11.13 noin kello 18, sektion kautta. Oli aika tuuhea tunne nähdä pikkuruinen ensimmäistä kertaa ja olihan se eka ilta muutoinkin jännitystä täynnä. Silti koko ordeal oli ohi todella nopeasti ja ensimmäisten sairaalapäivien aikana moni muukin ennakkoluulo sai huutia. Syntymäpainoa pähkinällä oli 2955 g ja pituutta 48,5 cm.
Myös kotiintulo jännitti aika rankasti ja henkistä panikointia oli päällä. Jokainen äidin kunnon vuoksi ilmaantunut lisäpäivä sairaalassa tuntui helpottavalta ja lopulta lähtöpäivänä fiilis olikin sitten "Onko täältä pakko lähteä, miten me pärjätään??" -tasoa. Vähintään ok ollaan kummiskin pärjätty. Ensimmäinen yö oli yhtä itkuraivoa, toinen meni jo paremmin ja päiväsaikaan vauveli on ollut aika rauhallinen, kunhan muistaa tasaisen ruokinnan ja vaipanvaihdot & muut krumeluurit. Kukapa tietää mitä on vielä tulossa, mutta emmeköhän me yhteistyöllä selviä sekä siitä että tästä. Täytyy vielä kehua Kninan ahkeruutta ja pitkäpinnaisuutta vauvelin kanssa! Kyllä tuollainen oikea asenne helpottaa omaakin oloa todella paljon.
Hieno tunne, todellakin. Nimet ollaan jo päätetty, joskin pientä epävarmuutta roikkuu vielä ilmassa. Nyt vaan arjessa eteenpäin päivä kerrallaan. Sanonta on kliseinen, mutta hyvä ohjenuora.
-J-
No comments:
Post a Comment