Mitä vuodesta jäi tassuun?

Ainakin

• Jumalaton kärvistely, lopulta kuitenkin selviäminen sappikivivaivoista.
• Uusi hieno maastopyörä
• Lapsen syntymä loppuvuodesta
• Ihan kiva urheilukesä vastoinkäymisistä huolimatta
• Muutto uuteen, tilavampaan kämppään
• No joo, olin melkeinpä koko vuoden töissä
• ... mutta ei ehditty/kyetty matkustamaan minnekään.

Vuosi vaikuttaa jopa aika tapahtumarikkaalta, kun tällä tavalla listaa asioita ylös. Kuitenkin tuo sappi-episodi vetää aika pitkän miinuksen vuoden 2013 ylle, vaikka paljon positiivistakin on tapahtunut.

Olen joskus lupaillut kirjoittavani näitä blogipäivityksiä paljon useammin, eli se lupaus ainakin täyttyi, vaikka määrällisesti niitä tipahtelee yhä todella harvakseltaan.

Nyt rauhoitun hiljaisaan uuden vuoden viettoon ja korkkaan BrewDogin aamuviiden pyhimyksen. Etre Gourmetista on piakkoin tulossa lisää pieniä ilonaiheita.

Yritetään pysyä vuonna 2014 terveenä ja tolpillaan.

-Jay-

Sisäsuunnistuksesta

Kävin eilen kokeilemassa toistaa kertaa eläissäni sisäsuunnistusta. Kilpailut järjestettiin vanhan 5-kerroksisen lukion tiloissa, jotka olivat minulle entuudestaan lähes täysin tuntemattomia. Varmaan näin oli myös suurimmalle osalle osallistujista, mutta ei selvästikään kaikille, sen verran kovia aikoja lyötiin läppärin näytölle ainakin A-sarjassa. Sijoitukseni oli 19/90. Todella nautittava varsinaisen suunnistuksen muoto, jossa suoritus on paljon lyhyempi kuin yleensä. Rasteja on yleensä enemmänkin kuin luonnossa, mutta matka tosiaan on moninkertaisesti lyhyempi.

Ketteränä kettuna ei vauhdissani ollut mitään vikaa, mutta haaste syntyy nopeatempoisuudesta, kun täytyisi kartoittaa monia reittivaihtoehtoja muutamassa sekunnissa rastilta lähdettäessä. Rastivälien aikana on vaikeaa miettiä jo seuraavaa rastiväliä, kun täytyy jatkuvasti katsella ympärilleen, ettei kolaroi kanssakilpailijoiden (joita oli runsaasti) kanssa ja tietysti pysyä kärryillä, missä menee. Kun rakennusta ei tunne, jää joku oikopolku tajuamatta. Näin kävi pari kertaa ja suurimmat erot syntyivät siitä. Tietysti moni sisäsuunnistusalue on vain yhdessä kerroksessa; pelihän on tuolloin tasaväkisempää.

Hauskaa se silti oli, ja uskonkin vielä harvinaisen sisäsuunnistuksen kasvattavan suosiotaan ympäri Suomen maita ja mantuja, kunhan aktiivisia järjestäjiä löytyy.

Ilmat ovat olleet leutoja ja nyt onkin tullut käytyä juoksemassa vähän enemmän oman kodin ympäristössä. Harjoittelen tällä hetkellä myös tankopainolla matalilla painoilla ja pitkillä sarjoilla, erityisesti takareisiä ja keskivartaloa. Tarkoitus on tehdä pidempiä juoksulenkkejä perusvauhdilla ja välillä vetoja ottaen siihen asti, kunnes valkoinen kauhu taas sataa maahan. Katsotaan, tuleeko tänä vuonna hiihdettyä juuri lainkaan. Ainakin kaupungin siistein kuntorata on muuton jälkeen ihan vieressä. Mitään kilpailuja ei ole nyt näköpiirissä. Maakuntaviestiä siirrettiin kuukaudella, mutta sinnehän en ole siltikään menossa. Toivottavasti sisäsuunnistuksia saadaan järkättyä vielä ennen Huhtikuun loppua, jolloin ajattelin taas alkaa käymään rasteilla. Kesällä täytyy keksiä jokin uusi extreme-harrastus, mutta lisää siitä sitten myöhemmin.

-J-

Tjaa, joku jouluinen tunnelma?

... hukassahan se on nyt kun joulusta tuli vielä musta ja sateinen, mutta ei haittaa. Tänä vuonna meillä on tärkeämpääkin ohjelmaa ja murehdittavaa. Minä ainakin keskityn rentoutumiseen ja turhan stressin välttämiseen. Jouluvalmisteluita tehtiin sen verran että kinkku on pöydällä, joulutortut odottamassa ahmijaansa ja fantastisen joulukuusenkin (tadaa, kuvassa!) sain raahattua kämpän perukoille. Kuusi itsessään on fiini, ja Nina teki aika hyvää työtä koristellessaan sen.

Joulua lähdetään kuitenkin aattoaamusta viettämään porukoiden tiluksille naapurikuntaan. Katsotaan nyt sitten, kuinka pitkään ja miten hyvin pärjätään pikkuisen sukkaterroristin kanssa. :)

Javisst! Mår bra, människorna.

Beibe on täällä!

No niin, sainpas tarpeeksi motivaatiota ja syytä päivittää blogia. Säikähdyksellähän tästä kaikesta lopulta selvittiin. Meidän tyttövauveli ilmaantui maailmaan 28.11.13 noin kello 18, sektion kautta. Oli aika tuuhea tunne nähdä pikkuruinen ensimmäistä kertaa ja olihan se eka ilta muutoinkin jännitystä täynnä. Silti koko ordeal oli ohi todella nopeasti ja ensimmäisten sairaalapäivien aikana moni muukin ennakkoluulo sai huutia. Syntymäpainoa pähkinällä oli 2955 g ja pituutta 48,5 cm.

Myös kotiintulo jännitti aika rankasti ja henkistä panikointia oli päällä. Jokainen äidin kunnon vuoksi ilmaantunut lisäpäivä sairaalassa tuntui helpottavalta ja lopulta lähtöpäivänä fiilis olikin sitten "Onko täältä pakko lähteä, miten me pärjätään??" -tasoa. Vähintään ok ollaan kummiskin pärjätty. Ensimmäinen yö oli yhtä itkuraivoa, toinen meni jo paremmin ja päiväsaikaan vauveli on ollut aika rauhallinen, kunhan muistaa tasaisen ruokinnan ja vaipanvaihdot & muut krumeluurit. Kukapa tietää mitä on vielä tulossa, mutta emmeköhän me yhteistyöllä selviä sekä siitä että tästä. Täytyy vielä kehua Kninan ahkeruutta ja pitkäpinnaisuutta vauvelin kanssa! Kyllä tuollainen oikea asenne helpottaa omaakin oloa todella paljon.

Hieno tunne, todellakin. Nimet ollaan jo päätetty, joskin pientä epävarmuutta roikkuu vielä ilmassa. Nyt vaan arjessa eteenpäin päivä kerrallaan. Sanonta on kliseinen, mutta hyvä ohjenuora.

-J-