Loska onpi täällä taas

Valkoinen surma ilmestyi taivaalta ensimmäisen kerran noin viikko sitten, ja ilmat ovat olleet masentavan syksyisiä ja harmaita siitä lähtien. Kuvassa harvinainen tilanne, jossa aurinko suostui hetkeksi näyttäytymään.

Hampaita särkee; moiset pakanat. Suunnistukset on todnäk. suunnistettu ja fribarit nakottu tämän vuoden osalta, vaikka toki tilaisuuden tullen lähtisin molempia kokeilemaan. Nyt vaan odotellaan merenjäiden jäätymistä ja sopivia ilmoja leijahiihtoa silmälläpitäen. Sitä saatetaan joutua odottamaan aikamoinen tovi. Joulun tienoilla päivät lyhenevät, kylmenevät ja mikä tärkeintä: tuuli puuttuu, vaikka muuten olosuhteet sopisivatkin. Jätän synkistelyt omaan arvoonsa. Katsotaan, tuleeko tsäänssejä ennen kevättä.

Alle viikko muuttoon. Jokainen päivä tuntuu olevan liikaa.

-J-

Hyvää syntymäpäivää minulle

Juhlistin vanhenemistani tekemättä juuri mitään, siis perus-maataloustöiden lisäksi. Lämmitin saunan vain itselleni, heittelin fribaria, kävin kaupassa ja mutustelin erilaisia namuukkeleita. Kuulostaa kurjemmalta kuin mitä se oli. Ei lainkaan tylsää!

Hasta manjana...

Vääjäämätön muutto edessä

Eli onnekseni voin nyt todeta että pääsemme vihdoin eroon tästä kompaktista kaksiosta, jonka seiniä olen yli 4 vuoden kuluessa jo enemmän kuin kyllästynyt katselemaan. Uudessa asunnossa neliöitä on reipas parikymmentä enemmän, mikä on loistavaa sinänsä, mutta oleellisempaa on sen modernimpi ja laadukkaampi sisustus... ja toki fiini näköala korkealta tornitalon huipulta. Kerrostalosta siis puhutaan edelleen, mutta itsenäisempää asumista voi etsiä sitten talven jäätyä taakse, eli eiköhän tuolla nyt kykitä ainakin kesään asti.

Muuttourakkaa tulee riittämään, mutta onpahan jotain tähdellistä tekemistä. Samalla saan vihdoinkin oman huoneen ja vapauden sisustella sitä oman, häiriintyneen pääni mukaan. Jonkin verran tavaraa tarttui Ikeasta mukaan jo toissasunnuntaina - sisustuksen ajattelin koota punaisen (matto ja nojatuoli) ja tummanruskean (lipastot) ympärille, mutta täytyy nyt vielä katsella, millainen tapetointi siellä olikaan - se on nääs päässyt unohtumaan. Ainakin osa tapeteista varmasti menee uusiksi. Itselle ainakin tapetti tahtoo olla aika oleellinen elementti.

Omaa saunaa ei ole, mutta onpa sentään ekaa kertaa astianpesukone (!!!). Säästää rutosti hermoja. Terassi on pienempi kuin nykyinen, mutta se on pikkujuttu. Auringon pitäisi paistaa sisälle melkeinpä vuorokauden ympäri. Muitakin positiivisia yllätyksiä varmaan paljastuu, kunhan tuota pääsee katselemaan tarkemmin parin viikon sisällä.

-J-

Harjoittelua ja harrastuksia

Treenailtu on taas ihan särmikkäästi, tosin tavoitteet ovat talven lähestyessä katoamassa. Kautta on jäljellä parit maanantairastit ja siinä se. Kylmillä ilmoilla lenkkeily on taas aluksi yhtä epämukavaa kuin muistinkin, vaikka eihän se siinä lämmetessä enää haittaa. Olen juossut 1-1½ tunnin pituisia pk-lenkkejä, pyöräillyt hiukan ja voimatreeniä ei sitten ole ollut minkäänlaista. Mutta hai! Lähistölle ollaan avaamassa uutta kuntosalia; harkitsen vakavasti siihen liittymistä kunhan olen tsekkaillut sinne tulevan laitteiston läpi. Viimeksi kävin jotakuinkin säännöllisesti salilla vaihto-oppilasvuotenani Saksassa 2005. Siellä tosin olikin hieman eri tason ja kokoluokan sali kuin mitä Suomessa olen sivusilmällä ollut näkevinäni.

Tässä muuten harjoittelulokini, mikäli linkki on toimiva.
HeiaHeia-treenilokini

Urheiluahan tämä ei ole, mutta tuli tuossa eräänä sateisena sunnuntaina käytyä frisbeegolfin ässäralli-kisoissa. Homman tarkoitus oli siis saada yhdellä heitolla mahdollisimman monta metalliosumaa/ässää koriin 40-75 metrin heittoetäisyyksiltä. En saanut yhtään! Ehkä kolme heittoa olisivat osuneet hiukan paremmalla onnella, mutta toisaalta osumat jäivät tyystin saamatta yli puolelta porukasta. Discraftin tuotepaketti lähti voittajan matkaan eeppisellä tuloksella 1+1! Kiva tapahtuma ja käyn varmasti ensi vuonna uudestaan ehkä useammassakin lähialueen tapahtumassa, mutta noita etäisyyksiä voisi hieman lyhentää jos tulostaso on näin surkeaa luokkaa.:D

Genre nimeltä progrock

Plokin saralla on taas pitänyt hiljaista, mutta tunnen jo runosuonen purskahtavan uudelleen kukkaan ja heräävän kesälomiltaan.

Tänään ei treenata eikä hoideta paperisotia! Sen kunniaksi kuuntelen taas italoprogea, tuota vaikeaselkoisen klassisen, jazzin ja rockin yhdistävää kakofonista musiikin lajityyppiä, jonka paras edustaja mielestäni on Banco:

Italialainen proge (tuo epämääräinen käsite sinänsä) poikkeaa lajin valtavirrasta siten, että se on teatriaalisempaa, persoonallisempaa, intohimoisempaa ja se nojaa enemmän klassiseen musiikkiin. Tätä alagenreä tuntuu myös musiikin erilaiset säännöt sitovan vielä vähemmän kuin progea genrenä, jos mahdollista.

Proge on kuin monesta pienestä lautasesta koostuva hienostoravintolan ateria, kun suurin osa ihmisistä haluaa vain Big Macin. Monimutkaisten sävellysten kuunteleminen vaatii oikeaa mielenlaatua (ei, en minuakaan aina ja joka tilanteessa huvita kuunnella vaikeaselkoisia kyhäelmiä, joista ei tahdo saada otetta), hieman paneutumista ja viitseliäisyyttä - ylläolevan kaltaista musiikkia ei ole tapana kuunnella sivukorvalla samalla kun kokkailee jotain lounasta. Se on kuitenkin kaikista musiikkityyleistä mielenkiintoisin ja palkitsevin.

Itsekin siirryn joskus pop-vaihteelle. Kuitenkin kyllästyn yksinkertaisesti rakennettuihin biiseihin keskimäärin todella nopeasti. Progesta löytyy helpommin uusia puolia päivän perusvireestä riippuen, yo!