Tarinoita mereltä

Frisbeegolfin harjoittelu merenrannalla kauniina kesäpäivänä on hauskaa ajanvietettä, etenkin kun tilaa on runsain mitoin joka suuntaan. Nämä alla näkyvät kiekot ovat lunastaneet odotuksensa. Huomasin tosin, että huippupitkiä - tai ylipäänsä pitkiä - heittoja varten on vain yksi oikea tekniikka ja että myötätuuli lähinnä vain vie heitosta metrejä pois. Voimalla runnomalla tämä ei lennä pitkälle. Oikeastaan halusin hehkuttaa Vattajan rantaa, mutta ajauduin taas aivan sivuraitelle. Ilmoittauduin jo erääseen FBG-kilpailuun, joten ilmassa leijuu jo pieniä panoksia. Olen paikallisella radalla pannut merkille, että lajin harrastakunta on osittain todella nuorta ja myös sen, että siellä seassa on runsaasti onnettomia amatöörejä, joten kisoissa ei tuskin tarvitse pitää perää.

Hain äskettäin kotoa vanhan lasten häkkisängyn, jonka kaltereiden takana olen itsekin makoillut ja rääkynyt julmaa maailmaa. Retrodesignia taloon, siis. Kissat ottivat laitoksen heti omakseen. Jokainen lupaavalta haiskahtava kolo täytyy päästä vähintään koemakaamaan. 

Laiffi muuten: nautiskeluja ja kovaa treeniä. Olen nyt reilun viikon pystynyt harjoittelemaan kovaa ja juoksukilometrejä on kertynyt hyvin; tänäänkin sain puolentoista tunnin lenkillä todellisen flow'n päälle: lopettaminen oli vaikeaa, ja vasta orastava kylmyys pani t-paita päällä kirmanneen hullun touhulle pisteen. Toissapäiväinen maakuntaviesti valitettavasti meni lopulta plörinäksi ja suunnistus on muutenkin tällä hetkellä aika epävarmaa, mutta jotenkin luotan siihen että käyrä osoittaa ylöspäin. Rautaisesta kunnosta pelastetaan se, mitä on mahdollista pelastaa. Itse asiassa juoksu tuntuu jo hyvältä. Kautta on vielä aika pitkästi jäljellä pysyineen, eikä treeniä ole tarkoitus lopettaa siihen. Tosin voimaharjoittelu on multa unohtunut melkein tyystin. Keskikehoa pitäisi vahvistaa, mutta sisätiloissa harjoittelu ei kiinnosta. Jos sellainen mahdollisuus on olemassa, painun hetoitis ulos metsäpoluille joko tennarit jalassa tai pyörän päälle. Painoni on muuten jämähtänyt akselille 73-75kg, mikä on hyvä juttu. Sitä ei tarvitse olla yhtään tuon enempää.

Jätettäköön kaikki loput nolot oksennukset kertomatta.
-Zei-

Värkkäilyä

Mitäs antisankarillemme on tapahtunut kuluneen viikon aikana? No, vaikka jännittävää sisältöä ei vieläkään ole tarjolla, ostin minä silti esimerkiksi nämä uudet Adidas Tempo 5 -kenkulaiset. Kuten kuvasta käy ilmi, vanhoissa Asicseissa ei ollut mitään vikaa. Eikä oikeastaan mielestäni ollutkaan, mutta eihän uudet töppöset nyt järkyttävästi maksa, paitsi jos maksat kaupan suositushinnan. Yllättäen nämäkin kengät löytyvät useimmista Yhdysvaltalaisista verkkokaupoista about $90 hintaan, kun Intersportin suositushinta on 140€, eli noin puolet enemmän. No, kengät ovat selkeästi edeltäjäänsä kevyemmät ja hiukan pronaatiotuetut. Ensimmäisellä lenkillä oikea jalka valitti vähän, mutta tähän ollaan jo totuttu uusien kenkien kohdalla. Ensivaikutelma oli hyvä ja näiden kanssa ei varmasti tule ongelmia (kopi kopi), vaikuttavat muuten erittäin hyviltä kilpakengiltä.

Aloitin viikonloppuna kevyesti juoksuharjoittelun 2 viikon harjoittelutauon jälkeen. Tänään juoksin rasteilla ensimmäistä kertaa ikinä pisimmän E-radan, tosin vain kuntoilumielessä. Kaipaan pitkiä lenkkejä nyt, kun laiskotteluaikaa on pakosta tullut enemmän. Kisa meni perseelleen ja vieläpä tutuissa maastoissa, mutta onneksi tiedän mistä juttu kiikastaa. Tein havainnon, että hyväkuntoisena kanssakisaajien perässä pysymisessä tuskin olisi ongelmaa. Rastireissun jälkeen kävin illalla vielä metsässä poimimassa mustikoita & meditoimassa ajankulukseni. Marjoja tuli lyhyessä ajassa todella rutosti. Liian pieneen pakkasarkkuumme ei edelleenkään jää liiaksi tilaa puolukoille.

Tällä viikolla pitäisi tehdä raskaita harjoituksia ja käydä myös harjoittelemassa frisbeegolfia (tai fribaria - vierastan typeriä lyhenteitä). Sehän ei muodosta ongelmaa eritoten, kun sain käsiini pari uutta tilaamaani kiekkoa (D-FD Jackal) - draiveritilanne on lopullisesti ratkaistu! Suurin haaste on golffiradalle pyöräily, sillä autopaholaistahan minulla ei nyt ole päivisin käytössä.

Olkoon valitukseni siinä.

Jaka baka,
-J-

Olen selkä

P
I
T
K
Ä

T
A
U
K
O

Palailen näin flunssanyskäisten fanfaarien säestämänä kirjoittamaan heitteille jäänyttä blogiani. Pääasia tässä on juuri tuo fanfaari, eli sairastettu tosiaan on. Nyt viikkokausien sitkeän flunssan - jota mykoplasmaksi epäilen, tosin tarkistuttaminen jäi - jälkeen iski uusi vilustuminen, mikä puolestaan juontaa juurensa työpaikan ilmastointiin. Työn, joka lopulta viime viikolla jäi selän taakse. Näin sitä hypitään taitavasti oksalta toiselle ja aiheet vain vaihtuu.

Suunnituskesästä on muodostunut pannukakku. Kesään on mahtunut kourallinen startteja kaiken maailman sairastumisten ja leikkausten välissä, tulokset eivät oikein lämmitä, vaikka mukavaahan se on ollut ylipäänsä päästä metsään. Kun kunto on vähän alavireinen ja pää ei ole touhussa mukana, lopputulos on usein koomista tasoa. Yritän toki pelastaa loppukauden treenaamalla kovaa sitten, kun tästä flunssasta on täysin toivottu. Itseni tuntien jo varmaan hyvissä ajoin ennen sitä.

Siinä sivussa heittelen frisbeetä. Harjoitukset ovat jääneet vähiin, nyt on tarkoitus alkaa treenaamaan tätäkin ahkerammin koska jotain kehitystä pitäisi alkaa tapahtumaan. Lomalla on kiva käydä pelaamassa varsinkin kun valitsee menonsa niin, ettei radalla ole hirveästi ruuhkaa. Silloin saa pelata väyliä rauhassa omaan tahtiinsa. Täytyy lähiaikoina käydä heittämässä koko rata läpi, jotta saa jonkin pohjatuloksen, josta alkaa parantamaan. Nyt keskittyminen on täysin heittotekniikan hiomisessa ja surkeiden puttien parantamisessa. Tässä lajissa en pyri huipputasolle enkä ota harjoittelua kovin vakavasti, elikkäs helvetin hauskaa täytyy olla tai ei vetele.

Niin, käytiinhän me kavereiden kanssa matkailuautolla Euroopassa, mutta miksipä täällä sitä kelaisin? Kiwwaa oli ja ensi vuoden reissu jo suunnittella... tosin itseltä se jää noin 90 % todnäkillä väliin. Sattuneesta syystä.

-J-