He doesn't get any sunlight these days

Tänään, ja itse asiassa jo jokusen päivän ajan, olen tuntenut itseni erittäin univelkaiseksi ihmisotukseksi. Eipä ihan ilman syytäkään tosin, kun lupaavasti alkanut päikkärituokio maailman parhaan ihmisen eli itseni seurassa taukosi, kun maisteissa ollut kaveri tuli yllätyskäynnille. Jotkut vaan on niin helvetin rasittavia päissään, eikä näistä zombeista pääse millään keinolla säädyllisessä ajassa eroon. Nyyh, nyyh.

Oommie jotain muutakin tehnyt. Niin kuin katsellut kehittävästi telkkua, ollut töissä, missä muuten on ihan mukavata. Päällä on rauhallisempi viikko, mutta toki aina jotain hössötystä ja stressiäkin päivin mahtuu. Mutta siis, todellakin... aika uskomatonta missä mä oon. Pitäisi nauttia enemmän tästä tilanteesta, kunhan vain univelka ei latteuttaisi kaikkea. Zapang!

Olettaen että mitään yllättävää ei tapahdu, päivät ovat nyt vaan aika tasapaksuja. Niin on muuten sääkin. Tasapaksun harmaata aamusta iltaan. Jos aurinko sattuu paistamaan päiväsaikaan, ei sillä ole merkitystä, koska en pääse ulos nauttimaan siitä.

Pakko piristyä huomiseksi, siis nukkumaan! Rawrr!!

-J. Apocalypse-

Jos joku lukee tätä, plz kommentoi!

Tätä kuunnellaan iltana jos toisenakin.

This is a fight against the fourth season!

Elikkäs ohjelman nimi voisi olla synkkyyteen vaipumista vastaan taistelu. Vai tarvitseeko oikeasti taistella? En minä tunne itseäni lainkaan talven synkkyyden raiskaamaksi. Pakkaset sitten aikanaan lyövät päin pläsiä vastoinkäymisten kirpeällä säilällä, saaden ihmisen menettämään elämänhalunsa ja uskonsa lämpimämpään tulevaisuuteen. Sormet jäätyvät ja kirveet heiluvat.

No joo. En mie ihan noin näitä asioita koe, teroitan ruostumaan päässyttä runon säilääni.

Nykyisin ei tarvitse edes olla erityisen surullinen, ja voi elää vain päivän kerralla. *surullista viulumusiikkia*

Ei liene edes olemassa mitään järkevää aasinsiltaa kuinka liittää alla oleva kuva yllä olevan tekstin kontekstiin. Vaan sellainen tuossa nyt on. Symboloikoon se vaikka toista kotimaisemaani eli pururataa, ja tietenkin sellaista yleistä laiskiintumista. Kun kisoja ei ole tiedossa, mikään ei oikein motivoi minua. Mutta eihän aina tarvitse ajatella kilpailemista, bros.

In a small galaxy amongst all the really big ones...

... we are just stardust.

Ensimmäinen Tubeen lataamani oma biisi edustaa aika mielikuvituksellista ambient-vuoristorataa. Tämä ei ole mitään niin uniikkia, minkä vuoksi kannastaisi pullistella ja hakata rintakehäänsä, mutta kehtasin ladata sen YouTubeen. Askel sekin.
 

Noin muuten wiskin elämä on ihan mallillaan, kunhan ei elä liiaksi tulevaisuudessa. Kaikki on hyvin nyt, ei välttämättä enää viikon päästä. Enkä oikeastaan halua sanoa, että kaikki olisi hyvin, mutta suhteellisesti. Talveen ja ankeuteen totutteleminen taas vähän tökkii. Lenkkeilystä on tullut haastavampaa, kaupassa ei huvita käydä jne. Olkoon tää nyt tätä, pikku murheita ja yleistä tyytyväisyyttä.

I'm now possessing a fish eye lens, bros.

Elikkä tuli hankittua Samyangin 7.5mm / 3.5 kalansilmälinssi, ensimmäinen linssini koskaan. Sitten joskus aikanaan täytyy tännekin laittaa kameralla otettuja kuvia, nyt en ole vielä ehtinyt napsia kuvia edes ulkoilmassa, missä arvelisin tämän olevan laajan kuvakulmansa vuoksi parhaimmillaan. Muutaman testikuvan perusteella linssissä on sitä potentiaalia...

Nyt nukkumaan, ehkä tänään on töissä parempi päivä. Mutta jotenkin epäilen sitä.