It's round three of the moon spiralling around the sun

Koetan viisastua lukemalla Niezschea. Näin puheli Zarathustra on varsin raskaslukuinen teos, mutta toisaalta kyllä mielenkiintoinen. Jos tämä ei nyt aina herätä kovin kirkkaita ajatuksia, niin ainakin pitää aivot virkänä. Tuskin koskaan pääsen loppuun asti, en ainakaan lähiaikoina. Lisäksi tämä erikoisella englannin kielellä puhuttu teksti tekee lukemisesta vielä hitusen hitaampaa ja käy hieman hermoille. Siis ei paljon, kuten sanoin. Kesken muuten on myös tuo toinen aloittamani kirja, Howard Marksin elämänkerta. Sen uskon kuitenkin joku päivä plaraavani loppuun asti. Sivuja onkin päältä 500.

Ratkaisin (siis toivottavasti) keyboardi/syntikkaongelman tilaamalla Saksasta M-Audion Venom-laudan. Hinta houkutti ostamaan, mutta aika näyttäköön kuinka pahasti tuohon rakastun ja onko se oikeastaan sitä, mitä etsin. Olisin voinut pistää pari kolme kertaa enemmänkin rahaa menemään, vaan menköön asiat näin. Eipä tuossa lompakko juuri kevene lainkaan. Tarkoitus olisi siis päästä luomaan erikoisia taidemusiikkipläjäyksiä ja vielä saada ne SinäTuubiinkin asti muiden kuunneltavaksi. Kuvia sitten kun syntsa saapuu, ja klippejä myös jos jotain kuunneltavaa syntyy.

Suunnistin eilen mondayrasteilla A-radan toiseksi. Taitaa olla paras sijoitukseni koskaan, mutta eipä tuo yllättänyt. Tunnen aina pääseväni parhaaseen kuntoon vasta loppusyksystä kun on pitkä treenikesä alla. Nytkin on tullut muutama hyvä suoritus, vaikka kaikista löytää aina perustellusti naputtamista. Eilenkin unohdin leimata viimeisellä rastilla koska maaliin oli niin kiire. Armolliset järjestäjät olivat tämän erheen korjanneet tietokantaansa niin, ettei virhettä ikäänkuin tapahtunut. Mokailu ärsyttää aina: suunnistus on siitä hankala laji henkisesti, että melkein aina jää pureskeltavaa. Usein sitä jää muillakin, ja vähiten virheitä tehnyt on vahvoilla. Saanko nobelin kerrottuani näistä urheilutieteen läpimurroista?

Olkoot sepustukseni siinä.

OMG, so he's really a lawnmower?!

Tässä taas istun rappeutuvalla tietokonetuolillani ja pyörittelen mensselillä aivojeni c-kasettia mietiskellen päivän tapahtumia. Tästä päivästä jäi ihan hyvä maku. Töissä on ollut aika leppoista ja hommatkin suhteellisen monipuolisia, tosin en erinäisistä syystä viitsi sepustaa niistä sen tarkemmin tässä plokissa. Yritän ottaa hommat rennosti ja pyrkiä mahdollisimman hyvään työnjälkeen. Nytkin on meneillään yksi ikuisuuden kestävä opusprojekti, jonka kehitystyöstä povaan aika työlästä ja kinkkistä savottaa. Päivä kerrallaan, ja yritetään vaan pitää kiinni ryöpaikasta. Tähän asti olen viihtynyt loistavasti, vaikka en olekaan yhtään vakuuttunut, että haluaisin tehdä tällaista työtä hamaan tulevaisuuteen.

Kävin 9 kilsan lenkillä, juoksu maittoi, eikä tuntunut juuri missään. Jostain syystä lopetin kuitenkin siihen. Nyt kun kerran olen pakotettu aamuisin heräämään ihmisten aikoihin, on sillä varmaan vaikutusta treeni-intoon ja -määrään. Sitten täytyy lisätä keittoon vielä kylmenevät ilmat, ja tässä täytyy tosissaan pohtia talveksi jotain korvaavaa harjoittelua. En usko että jaksan uudestaan innostua uimisesta, vaikka sitäkin voi välillä kokeilla. Ehkä pitäisi vilkuilla kuntosalien suuntaan, tai sitten pistää hiihtäen. Tai ehkä aloitan baletin?

Matkakuume nostaa karvaista, epäsiistiä ja kakkapalleroista kinttuaan. Mihinkähän sitä seuraavaksi lähtisi strollailemaan, ja ennenkaikkea m-m-milloin? Lomista ei ole hajuakaan, eipä sillä että niitä kuuluisi vielä ollakaan. Pitäisiköhän alkaa kehittämään sairasloma-juonia. Tosin en muista, olenko koskaan edes ollut "saikulla". No, paskat siitä! Ehkä lopetan tähän, koska juttujen taso alkaa lähestyä Baikal-järven pohjaa. Tschau!

Perusbloggailua

Onkohan mun tarkoituksena karkoittaa lukijat jo tämän otsikon voimalla? Onnistuisin varmasti täydellisesti, niin epäkiinnostava tuollainen otsikko on... olettaen siis, että tällä blogilla ylipäänsä olisi lukijoita. Vaan eipä taida juurikaan olla.

Tänään on ollut ihan mukava päivä. Tällaisia pitäisi sattua kohdalleni useamminkin. Töissä on ollut aika rentoa; puuhailen samojen projektien parissa ja jotain uuttakin mahtuu jokaiseen päivään. Onhan se sanomattakin selvää, että aamu-unisena ihmisenä nämä aikaiset aamut raastavat sieluni vereslihalle ja ahdistuskäyräni kohoaa katosta läpi. Jossain vaiheessa päivää olo alkaa helpottamaan, kun vaan siihen asti jaksaa. Pakkohan sinne pääkallopaikalle on raahata perseensä joka aamu vaikka huulta purren.

On tässä ehtinyt Skyrimiakin pelata, mutta pelimaailmaan syventyminen on vaikeutunut, kun olen huomannut vilkuilevani kelloa liian usein. Ennen ei kiinnostanut yhtään mitä se tiuku repi, nyt on sellainen veemäinen olo päällä, että pitäisi käyttää vähäinen vapaa-aika jotenkin paremmin hyödykseen. Kuulostaa seiraalta, mutta niin se on.

Siispä lopetan tämänkin blogin tähän. Siis kun tuntuu, että voisin käyttää aikani paljon paremmin.

Herrankristus, mitä tekstiä.

Daze

Kaikkien päivitysten ei tarvitse olla erityisen pitkä sepustuksia. Joskus pitkän ja loogisen blogipäivityksen aikaansaaminen on täysin mahdotonta. Uskotteko? Toivottavasti en järkytä ihmiskuntaa tällä vasta paljastamallani uudella tiedolla.

Totta puhuakseni olen vain liian väsynyt pelaamaan, katselemaan telkkua (nukahtaisin oitis) tai duunaamaan mitään muutakaan. Eikä minulla oikeastaan ole tännekään mitään asiaa. Pitäisikö keksiä jotain ihan väkisin, jotta sais joksikin päiväksi syytä lukea näitä vanhoja sepustuksia? Kirjoittaminen vaan on terapeuttista.

Toissapäivänä posti toi pari uutta kirjaa *gulps* luettavakseni. Siitä onkin aikaa, kun olen lukenut mitään kirjaa loppuun, jotes katsotaan miten näiden kanssa käy. Toinen on noin 500-sivuinen järkäle, Mr.Nice -nimisen herran elämänkerta englanniksi. Päässeepä samalla petraamaan englannin sanastoaan. Toinen on jokin näkökulman vaihtoon liittyvä psykan alan opus joten katsotaan, mitä siitä saa irti. Olen aina ollut kiinnostunut psykologiasta, mutten saa aikaiseksi tosissani etsiä kirjallisuutta.

Taidan ottaa toisen 'kulauksen' ja valmistautua sitten henkisesti nukkumaan. Ehkä jopa joskus näkisin kiihkeitä, absurdeja ja värikkäitä unia! Koska kukapa tietää, mitä sontaa huominen raahaa mukanaan eteiseen.

I'm a man wearing a black gangsta cap

Löysin vanhan rakkauteni uudestaan - siis erään paksun, mustan hiihtopipon! Tämä yksilö on paljon parempi kuin kaikki muut pipot jo pelkästään siitä syystä, että se näyttää niin hyvältä päässäni. On se myös mukava päässä. Helppo keino suoristaa hiuksensa parempien välineiden puutteessa.

Aloitin töissä ensimmäisessä oman alani (mikä se sitten onkaan, en ainakaan vielä tiedä) pestissa. Alkupäivin aikana on ilmassa ollut jännitystä ja ahdistusta, mutta ensimmäinen viikko on ollut itse asiassa varsin mukava. Niinhän se on melkein kaikkialla. Jonain päivänä ahdistaa, jotkut päivät taas ovat erittäinkin mukavia. Ja suurin osa on sekoitus molempia, sekä kaikkia harmaan - ja miksei vihreänkin - sävyjä. Päivä kerrallaan katsellaan mitä tuleman pitää, ainakin haastetta tähän harjoitteluun tulee löytymään, mikäli sellaista kaipaan.

Nina tuli ostaneeksi uuden objektiivin, joka oli muistaakseni mittakaavaa 40-300mm, eli melkoisen pitkä teleobjektiivi on kyseessä. Pitäisi testata kyseistä hirmua tulevana viikonloppuna, tai milloin nyt vain kunnolla ehtiikään. Sisätiloissa tuo ei ole kovin hyödyllinen, ja ulkona on tarjolla vain pilvistä sontaa. Himoitsen itse suuresti Panasonicin 20mm linssiä, mutta luultavasti metsästän parasta hintaa ikuisuuksiin asti. Ko. linssiä ei ymmärtääkseni juuri nyt valmisteta, ja harvenevien myyntimäärien hinnat liikkuvat aika korkealla. Siitä huolimatta ostan vielä joskus tuon linssin, ja seuraavaksi joko uutta 4/3-kameraa katselemaan, tai sitten jotain kunnon telelinssiä.

Eilen oli am-yörastien harjoitusjuoksut, ja huomenna lupasin mennä huseeraamaan kisapaikalle toimitsijaksi. Joskus pitäisi vain kieltäytyä, perskeles! Toisaalta en ole paljon seuran talkootyössä koskaan ollut mukana, joten voisihan sitä joskus kantaa pari senttiänsä yhteiseen kassaan. Sohva tuntuis nyt huomista ajatelleen viisaammalta vaihtoehdolta. Maaaang-Erg!

Huomasin muuten, että melkein joka merkinnässäni on jotain asiaa ahdistuksesta? Ei mikään yllätys mulle, mutta tuskin hyvääkään lupaava merkki. ;-) 


NP: Harmonium - Comme un Fou & Other excellent tunes by this band
       Yngwie M. - Trilogy op.3 with New Japan
       G3 - Rawkin' In The Free World

Shakin' on a friday night

Tässä istun ja ajattelin kirjoittaa blogitekstin vailla mitään ihmeellisempää punaista lankaa. Pitäisikö sanoa "taas"...?

Hyvin todennäköisesti kuorsaan jo tunnin sisällä tästä hetkestä, mutta annetaan palaa tästä huolimatta. Pidetään asiat pakostakin yksinkertaisina. Wha?! Aivan, niin! Minua aina riivaavat tunteeni repivät minua taas kahteen aivan eri suuntaan: toisaalta oloni on hyvin levollinen, toisaalta hermostunut maantaina alkavan työn johdosta. Saas nähdä minkälainen farssi tästäkin rupeamasta kehkeytyy. Turhapa tuosta on hermoilla, koska ei ole mitään tietoa tulevista tehtävistä ja elämä jatkuu joka tapauksessa, kävi kuinka kävi.

Noin muuten olen vain nauttinut omasta luppoajastani. Toki välillä tuleepi käytyä maalla auttamassa erilaisissa askareissa, ja toki hoitamassa samalla omia asioita. Sekin päättyy nyt joksikin aikaa.

Minulta on jossain määrin mennyt maku lemppariharrastukseeni suunnistuxeen. Tai sellaista ärsyttävää motivaation hapuilua on esiintynyt. Ehkä en ole saanut keskittymistä aina täysillä päälle kisoissa. Kilpailenko liikaa vai liian vähän? Tuskin kumpaakaan, minulta vain uupuu tällä hetkellä kunnianhimoa. Tuntuu, ettei ole mitään väliä sillä, kuinka kilpailut sujuvat, siis ne ihan oikeat kilpailut. Rasteilla homma on sujunut jokseenkin ok, mutta tietysti se kyrsii, ettei koskaan tule sitä virheetöntä suoritusta. No, useimmiten A-radoilla sitä ei tule, mutta joskus sen pitäisi tulla jotta ei oikein ala raastamaan.

Mitähän tuota aikuisena alkaisi tekemään?

Lopetan tähän. Miau!!