Ngzkz

Jälleen kerran alan naputtamaan tänne tarinaa siinä vaiheessa, kun silmäluomet jo painuvat kasaan. Mitäs nytten on sitten tapahtunut? No ei mitään maailmanloppua kummempaa. Ilmat viilenevät, sataa joka päivä, pyörin arjen hommissa... urasuunnittelun kurssilla harva se päivä... tänään taas Maijan kans juteltiin meikän työkuvioista. On ihan kivaa jutella ko. henkilön kanssa. :D Ankaran keskittymisen itse asiaan olen joskus havainnut kovin haastavaksi.

Rankkaa. Pitäis käydä huomenna kurssin jälkeen lenkillä ja sitten taas odotellaan Conania alkavaksi.... vähän itseään toistava päivärytmi? No ei pidä paikkaansa, kyllä tässä on töissäkin käyty tuolla landen perukoilla. Ja käytiin viikonloppuna Nokialla suunnistuksissa & Treen IKEAsta hakemassa huipputyylikkäitä design-kalusteita, kuten esmes tuollainen korkea lasivitriini, joka muuten näyttää ihan hienolta pimeässä LED-lamppuineen. Mutta senhän tiesin jo etukäteen, enhän olisi muuten tuota Detolffia ostanut. Se pöytä mitä menin sinne ostamaan jäi sitten ostamatta, kun sopivaa ei vaan löydetty. Aina oli liian ahdasta pöytää tai väärä materiaalia/hintaa tarjolla.

Tämä Mikkiksen halpanäppis on muuten ihan kamalaa schaussenia.

Kirjoitan sitten enemmän, kun on jotain edes itseäni kiinnostavaa kerrottavaa.

"Bensa" muuten alkaa loppumaan, mutta onhan sitä tässä ollutkin ihan tarpeeksi.

Unusual bits and pieces...

... about the allday.

Minusta voisi tulla loistava käsikirjoittaja. Heko hako.

Tänään oli menyylla 6 tuntia akateemisten koulutusta. Olin aamusta vähän sekoitus kireää ja unista Jakea, enkä jaksanut keskittyä Marin jutusteluun, mutta joitain vinkkejä työnhakuun irtosi. Kai noissa papereissa on parantamisen varaa, kun jaksaisi vain alkaa välittämään koko touhusta.

Sitten tulikin luontevasti käytyä Pahkalan syvissä metsissä suunnistamassa. Voitto irtosi toiseksi pisimmältä radalta. Jaaahhyyyyyyyy!! Oli märkää, mutta kaiken kaikkiaan ihan mukavaa. Rääkki sitten tästä vaan jatkuu. Kisoja riittää vielä lokakuun loppupuolelle. Ja rääkki alkaa heti ylihuomenna, kun pitäisi lähteä Nokialle kisa-ammaksi. Aika pitkä kisamatka, notten sanoisi. :(

Tänään sain ns. ilmaisen aterian, grillilautasen, eräänlaisena palveluksena. Ehkä ei olisi pitänyt ottaa lahjahevosta vastaan? Olo on melkoisen tukkoinen ja tuosta grillimoskasta tietysti jää aina raskas fiilis. Tietysti asia on niinkin, että tuossa mielentilassa sitä syö helposti totaalisen yli rajojensa. Niin kävi viime yönäkin. Univelkaa kertyi jokseenkin överisti viime yönä Ninan saatua jonkun ahdistuskohtauksen, joten valmistaudun seuraavaksi nukkumaan. Ensin sulattelen vielä tätä sairaalloista annosta ja tilanne tasoittunee...

Paineet näiden plokikirjoitusten tason nostoon kasvavat merkittävästi tämän kirjoituksen myötä. Olkoon se oma juustosi!!

And here we GO!

Oikeastaan klikkasin itseni tänne vain siksi, että tunsin pistoksen unohdettuani päivittää plokiani. Ai niin, ja tahdon että tästä tulee aktiivisin vuoteni Bloggerissa tähän asti.

"His perception has... changed."

Istun taas Ouluntien bunkkerissa ja kirjoitan tätä tekstiä vihreän valon kajastaessa. Nothing... nothing ever changes. Tällä hetkellä haluaisin kovasti muuttaa kauaksi pois. Haaveilun sijasta ajattelin lähiaikoina tehdä asialle jotain. Samalla olen kuitenkin tyytyväinen tilanteeseeni. Tai oikeasti en ole, mutta osa minusta on, aivan ehdottomasti.

Suunnistus on alkanut sujumaan vähän paremmin, ts. olen alkanut löytämään juoksuvauhtia ja vähän uskoa omiin taitoihini. Kovin kunto tuntuu tulevan esiin vasta loppukaudesta, vuosi toisensa jälkeen. Ehkä on tullut kilpailtua ihan liikaa ja sitä kautta väsymys on päässyt huomaamatta iskemään... monesti kisoja on kaksikin viikossa, ja 30+ taitaa olla jo tässä vaiheessa? Nyt olen pidellyt pidempiä kisataukoja; on ihan turha lähteä mukaan jokaiseen ralliin. Itse suoritukseen tahtoo vieläkin tulla niitä ääliömäisiä virheitä, mutta sitähän suunnistus on. Kokonaan virheettömät kisat ovat harvinaisuuksia aika monelle. Kesä on kuitenkin ollut ihan hyvä kokemuksellisesti; Jukolan viestin neitsyys meni kesällä ja sen päälle kisailtiin parit alueviestit. Loppukesän nouseva kuntokäyrä vähän lämmittää. On siis tapahtunut edistystä, ja 50% kauden tavoitteista on saavutettu. ;)

Lähdin mukaan työkkärin akateemisten urasuunnittelun kurssille. Tapaamisia on kerta-pari viikossa, joten aikaa tuo ei kyllä mitenkään runsaasti vie. Arjen täytettä. Eipä sillä, että omat työnhakutaidot olisivat ehdoitta loistavalla tasolla. Ilmeisesti ne eivät ole lähelläkään täydellistä.

Olenpahan tavannut mukavia ihmisiäkin, nuuh nuuh. Johan tässä ehti olla 3kk poissa hyörimästä yliopiston käytävillä.

Olkoot loppuvuosi meille kaikille terveellinen. Jotenkin epäilen, ettei ole.