Päivä pisimmillään, yöstä ei tietoakaan

Istun tässä tutun työpöydän edessä auringonlaskun heittäessä valontynkää keittiön ikkunasta. Ei tosin enää sitäkään; meneillään on se noin kuukauden jakso jolloin yön pimeydestä ei voi edes puhua. En tosin tiedä miksi julistan tätä täällä plokissani. En aina ymmärrä aivoituksieni tarkoitusta.

Naukkailen Hannibalia, tuota pirullisen halpaa ja makeaa punkkua. Taidan lisäksi vielä pelata hetken Civiä ennen punkka-aikaa. Enää kolme yötä juhannusviikonloppuun Yli-Lestillä. Paikalle on tulossa seitsemän jannua, muijaani lukuunottamatta kaikki kovia viinanmäen miehiä, arvatenkin. Puhutaan kuitenkin Ullavalaisista. Uskon kyllä, että viikonloppu tulee olemaan tavalla tai toisella ikimuistoinen. Täytyy vain pitää oma juominen edes hieman kurissa jottei laatta lennä yhtä mittaa.

Rakas päiväkirja, kiitos kun sain purkaa jälleen sydäntäni sinulle. Asiaa olisi helvetisti, mutta minua ei nyt huvita tarinoida enempää. :*

Aaah eyhh, it's too bright!!

No ei ole, jostain vain muistin tuon lauseen.

Viimesyksyinen lakifarssi jää osaltani vihdoinkin historiaan kun maksoin tämän laskun. Tuntuu helpottavalta.

Päivä on kaunis ja aurinkoinen. Istuskelin parvekkeella herneitä istutellen ja kissan kanssa pelaten. Olen hieman huolissani tomaateistani, koska istutus ei mennyt ihan nappiin ja eilen illalla satoi monta tuntia. Luonto ei toki petä koskaan, mitään ei voi todella ennustaa. ;)

Ennen kuin nolaan itseäni enempää...

Aurinkotanssi

Maanantai avautui aurinkoisena. Viikko on ollut aika kylmä, mutta lämpötilat nähtävästi nousevat viikonloppua kohden. Oma oloni on keskivertoa parempi. Tänään ohjelmassa on shoppailua, pyykinpesua ja suunnistusta Köykärillä. Kävin torstaina Houraatissa juoksemassa A-radan (47 min, 15:s) - otti voimille, mutta juoksin sen verran taktisesti että jaksoin helposti maaliin. Pikku virheitäkin tuli liikaa... eli ajatuskatkoja. Jaksan kyllä juosta, tosin ei ole epäilystäkään etteikö 84 kilon elopainoni hidasta menoa jonkin verran. Missionani on pudottaa muutama kilo ellei enemmänkin, mutta nyky-syömätavoillani se kyllä vielä kestää. Pitäisi kai ruveta tosissaan ihailemaan noita anorektikkoja.

Että näin mielenkiintoista juttua tänään aamusta...

Lumet ne on sulaneet

Eli se on kesäkuun ensimmäinen. Palasin kolme tuntia sitten kotiin aamun Ruotsaloon suuntautuneelta autoreissulta. Siellä aamu lähti käyntiin mukavan energisesti ja lisäksi heräsin kerrankin ihmisten aikoihin.

Laitoin juuri Yes:in soimaan ja harkitsen vielä kauppakiertueen tekemistä, kunhan vain olen siihen tarpeeksi selväpäinen. Chilinsiemeniä tekisi mieli koemielessä kasvattaa parvekkeella. Kasveja ei voi koskaan olla liikaa! :O Kasvamassa on nyt tomaatteja, ruohosipulia, thaimaalaisia yrttejä, aitoelämänlankaa, hernettä, mansikkaa ja useita muitakin vielä -- siis niitä joita kissa ei ole vielä ehtinyt syömään.

Vilkaisen kelloa ja tajuan että on aika alkaa tekemään jotain. Mrrggh.

As the silence of seasons...