Huomenna taas Saksaan

Noin pariksi viikoksi pitämään hauskaa ja myös vakavoitumaan, sillä Ninan isähän sai pahan sydänkohtauksen viikko sitten. Toipuminen näyttäisi sujuvan hyvin ja joka päivä kuuluu lisää hyviä uutisia. Ilmeisesti auto ja kesämökki menevät kuitenkin myyntiin, ja katsotaan sitten mitä muuta tehtävää siellä on. Reitti saksaan on vanha tuttu; Ryanairilla Tampereelta Bremeniin ja sieltä junalla Garbseniin. Tässä vaan joutuu taas todella aikaisin hypätä rattiin, mutta aamuhan valkenee nopeasti.

Monenmoista on sattunut, en yllättäen vain jaksa kirjoitella tänne kovin ahkerasti. Tein päätöksen kokeilla ssri-lääkkeitä, ja toistaiseksi tulokset tuntuvat hyviltä, vaikka näiden ei pitäisi edes alkaa vaikuttamaan kuin parin viikon kuluttua. Pientä uneliaisuutta aiheuttavat kyllä, niinhän suurin osa paskakemikaaleista tuntuu tekevän. Katsotaan, sanoi hutsu.

Kuntoilua olen jatkanut sen mukaan mitä jaksan, nyt tuollanen tunnin lenkki taittuu ihan mukavasti. Yleensä juoksen 3-4 kertaa viikossa 7,5km mäkisessä maastossa. Pitäis pyrkiä Saksan päässä pitämään sitä yllä. Suunnistuspuolella on ollut aika hiljaista, syystä että aikataulut vaan matsaa huonosti. Voitin Houraatissa B-sarjan, mutta oikeastaan en ole muualla sitten käynytkään. Täytyy vielä yrittää skarpata vaikka noilla Kokkolan rasteilla.

Masa ja Viltsu kävi tänään istumassa kylässä. Eipä nyt muuta ehdi skriivaamaa, tschakaa!!

Kuulumisia

Tein juuri päässäni lupauksen, että kirjoitan tänne jotain vähintään kerran kuukaudessa, joten kirjoitetaan sitten.

Olin 2 viikkoa postinjakajan hommissa Hietasaaren kaupunginosassa! Vain 2 viikkoa siksi, että viikonloput olivat kiinni ja yksi päivä vapaata viikossa ei oikein sujahda mun elämänrytmiin; sekin oli vielä tiistai. Eikä noilla varmasti ole pulaa jakajista, eikäpä siinä kaikki, tässä vaiheessa pitäisi jo alkaa hamuilemaan oman alan töitä. No, erilaisia syitä keksisin kyllä vielä lisääkin, mutta olihan tuo kokemus sinänsä, jakovuoro auringonnousun aikaan sitä paitsi oli mukavaa. Kelitkin olivat loistavat alkupäiviä lukuunottamatta.

Nina aikoo lopettaa työt sen firman myynnin jälkeen, ja tulla tänne. Tavallaan oman pään tekee mieli paeta tätä ahdistusta ulkomaille, ja olisi varmasti mielenkiintoista elää uudestaan siinä kulttuurissa, mutta luultavasti siinä ei olisi hirveästi järkeä rahallisesti ja muutenkin. Töistä sieltä tuskin löytäisi, ellei käy hyvä tuuri. Täytyy vielä tosissaan puntaroida asiaa, aikaa on kuitenkin muutama viikko. Se nyt ainakin on varmaa, etten ala enää odottamaan mitään jouluun asti. Vähemmästäkin pää hajoaa.

Huomenna taas pitkästä aikaa suunnistukset, ja sitten farmille töihin viikonlopuksi. Erittäin coolia. Niin, ja hankin sitten risaattorin kuitenkin.