Vauhdikas loppuviikko

Tulipa tuota tosiaankin duunailtua monenlaista tänä viikonloppuna. Perjantaina alkuillasta matka vei kaupunkiin, jossa kävin muutamalla kaverilla.

Eilen illalla lenkin ja saunan jälkeen lähdettiin porukalla ajelemaan kohti merenrantaa ja ihania hiekkasärkkiä. Aikamme ajettuamme ajauduimme valitsemaan hengailupaikaksi erään kopperon aution hiekkarannan keskeltä. Lähistöllä oli näkötorni, johon ajattelimme kiivetä. Mutta hei, loppu onkin parasta pitää ihan omana tietonani. :)

Tänään kävimme sairaalassa katsomassa leikkaukseen joutunutta äidin veljeä. En ollut nähnyt tätä tyyppiä yli vuosikymmeneen, kenties siitä on melkein kaksikymmentä vuotta. Kovasti se ikä tekee tepposensa koska muistan hänet jotenkin alkoholistisempana, mutta en varmasti tunne koko tapausta, joten helvettiin ne ennakkoluulot. Hyvä että leikkaus oli mennyt hyvin. Meillä on kyllä sujuvasanaista sukua, itsestäni en tiedä nimittäin mistään muusta en nyt tällä haavaa jaksa (itselleni) avautua.

S'onpi perjantai

Kallonkutistajavisiitti oli erittäin nopea, eikä siellä mitään ihme keskusteluja käyty. Sain uuden ajan ja kaiketi lääkkeitä, jos sitten haluan. Tuskinpa otan ja tiedä häntä menenkö tapaamiseenkaan. Tietysti jos olossa tapahtuu käänne huonompaan päin, otan kyllä kaikki pillerit mitä mahdollista, mutta tarkoitus on jatkaa ylöspäin vievällä polulla. Runoilenko mä useinkin näin hianosti? :)

4 tunnin yöunien jälkeen sain revittyä itseni sängystä 25min ennen sovittua aikaa. Vetäsin nopeasti nassun kupin kahvia ja jugurttia, joista mahani meni tietenkin aivan helvetin sekaisin. Paikan päällä en pystynyt keskittymään yhtään kun mahassa myllersi ja muutenkin olin vielä ihan unissa,

Tänään on pakko lähteä metsään tetsailemaan. Saa nähdä kuinka kaverilleni käy hyttysarmeijan ahdistavassa puristuksessa. That's all folks, kirjoitellaan eeppisiä taas viikonlopun jälkeen.

Yöllä on hiljaista

Istun tuolillani ja nautiskelen hyvästä olosta. Televisio on vieläkin auki, se taisi jäädä päälle kun lopetin em-välieräpelin tsiikaamisen. Sieltä tulee jotain Subin chattia ja olen tarkkana poikana pannut merkille, että Anttihan se sinne kirjoittelee, teeskennellen olevansa joku seksikäs pörröpää. Tuo jätkä on maailman helpoin tunnistaa; ei se voi olla kukaan muu.

June30: ehkä se sittenkin oli joku toinen persoona.

Huomenaamulla, korjaus: tänään aamulla painun käymään psykologilla. Pitäisi ennen nukahtamista lukea vielä vähän sitä Furmanin opusta, vaikka eipä siitä paljon uutta opi. Katsotaan nyt sitten, mitä siellä tulee tapahtumaan, ja muutunko paljonkin ihmisenä - ja mihin suuntaan. Loppuviikko on sitten ilmeisesti rehuntekoa kotifarmilla ynnä muuta asiaankuuluvaa raadantaa. Shit, tekisipä mieli mennä vaikka nakuilemaan rannalle. :)

Enpä halua nähdä keuhkojani sisältäpäin, huh.....

Lisääkin tekstiä tästä loputtomasti jauhavasti konnarinpiipustani lähtisi, mutta nyt täytyy oikeasti nukkua. Olisi pitänyt jo muutama tunti sitten... Ciao, babes.

Uusi viikko

Mielenkiintoa perseelle potkaiseva otsikko, eikö?

Tänään piti ohjelmassa olla tikkien poisto, mutta se lanka livahtikin pois ihan itsestään tässä yhtenä yönä. Peruin siis aikani ja toivon, ettei siellä hampaassa ole mitään muuta poistettavaa. Se oli silti mun eka kerta tikattavana.

Juhannusviikonloppu meni kutakuinkin niin, että ensi töikseni kävin suunnistamassa kotipaikkakunnan rasteilla, mikä meni ihan okei 3./B isosta virheestä huolimatta. Jaksoin jotenkuten juosta maaliin asti, vaikka olin edellisenä päivänä käynyt ravaamassa.

Illalla dokailtiin masalla ja tuli nähtyä wiltsuakin. Se oli sellaista perusmeininkiä, kohti iltaa erittäin väsynyttä vielä, tietystä syystä johtuen. Sama homma seuraavana iltana, mentiin käymään antin luona kaupungissa, mikä oli vielä hauskempaa. Yks sammui lattialle ja olin itsekin aika lähellä liittyä samaan seuraan. Vähän erilainen juhannus oli kyllä, mutta onneksi vastapainoksi sai vain viettää rennosti aikaa kotitilalla. Maaseutu se vaan on parasta hermolomaa. Täällä kaupungissa pää hajoaa aina ennemmin tai myöhemmin; tämä on fakta.

Nyt pitäisi alkaa tosissaan miettimään dragunaiheita. ;)

New Day Rising

Viisureiden poisto meni oikein hyvin! Asiansa osaava hampulääkäri tosiaan kyseessä. En ole vielä 2 päivänkään jälkeen kokenut mitään tuskanoireita, ja alan uskoa ettei mitään tulekaan. Antibiootteja ja buranaa napsin varmuuden vuoksi kuurit loppuun. Nyt pitää vielä varmistaa, etten itse ryssi koko hommaa, äskenkin vedin antibiootit pitsalla kyllästettyyn mahaan ja siitä tulikin melkoinen pyörremyrsky. Samaten purkkaa ei kannata jauhaa, jos suussa on tikkejä.

Viikonloppu muuten meni tylsän tutuissa merkeissä. Grillattiin samassa porukassa X, tuli seikkailtua metsässä ja muutenkin otin vain rennosti. Pääsinpä soittamaan rumpujakin enemmän, motivaatio nosti päätään.

Mielen päällä ei ole nyt mitään niin erikoista, josta jaksaisin alkaa tarinaa vääntämään. Olen muuten vähän hupaisena huomannut, että tulee vaistomaisesti kirjoitettua sanoja väärin. Esim. "niin" muuttuu pään ja sormien välissä muotoon "nini". Olenko tuleva Alzheimer potilas?

Iltasella

Huomenna ohjelmassa on viisaudenhampaiden poisto yths:llä. Ei mitään tietoa kuinka homma tulee onnistumaan, mutta tapanani ei ole pelätä hampilääkäreitä. En edes tiedä otetaanko multa yksi vai kaksi hammasta, mutta alhaalta ne joka tapauksessa lähtee. Veikkaisin, että syöminen tulee olemaan vaikeaa ja särkylääkkeitä voin joutua napsimaan. Kunhan ei mene niin pahaksi, etten pääse lähtemään muualle viikonlopun viettoon.

Rintatuntemukset eivät ole kovin hyviä. Olo on raskas ja muutenkin pitää katsoa todella tarkasti ruokavalion perään. Liikunta on kuitenkin jeesannut silleen, että yleinen ruumiinkunto on parantunut ja mieli on vähän korkeammalla. Kun en nyt täällä ole siitä hirveästi kertonut, todetaan että olen käynyt juoksemassa 2-3 päivän välein Metsäkallion radalla. Yleensä tulee juostua 7,5km josta ehkä kilometri kävelyä, jos välillä tuntuu ettei juoksu kulje kuten sen kuuluisi kulkea. Vähempikin varmaan riittäisi, mutta tuo on tuntunut sopivalta, kun hiiren hiljaa lönkyttelee. Samaten tuossa 2. kes. tuli käytyä suunnistamassa, tuloksena 22. sija B-radalla. Aika tuhottomasti mokailin, joten parantamisen varaa on. Onhan tuosta paljon aikaakin kulunut kun viimeksi kisailin, viime kesänä en juuri lainkaan. Kuntokin on vielä nousuvaiheessa (toivottavasti!).

Siinä ne uutiset. Tässä viimeisintä kuvapäivitystä.

Kesäkuun kuulumisia

Nonniin, kesää mennään ja kuukausi on alkanut vaihtelevassa säässä. Nyt on ilmeisesti alkanut sadekausi, mutta välissä ehti olla lämmintäkin. Mutta säällä ei loppupeleissä ole mulle kauheasti merkitystä, kunhan on vaihtelevaa, enkä tietysti toivoisi mitään hellekausia. Oikeastaan näin on ihan hyvä. Nytkin tekisi mieli lähteä kävelylle, vaikka ulkona on kylmä ja sataa. Tässä kaupungissa ei vain koskaan keksi, mihin lähtis. Joka puolella on vain asfalttiviidakkoa.

Masa tuli naisineen käymään kaupungissa. Otettiin ensin kunnon annokset mietoja oikein olan takaa, mikä oli mulle liikaa, vaikka koitin skarpata. Joskus vain ei ole mitään tehtävissä. Mentiin sen jälkeen tyyppien hotellille, jossa nukahdin hetkeksi, mikä ei ollut oikein hyvä veto. Hieno hotelli muuten, Radisson, ja hieno huone hintaan verrattuna! No illalla ryypättiin oikein olan takaa ja kierrettiin muutama baari ja yökerho. Sitten otettiin vähän lisää ja ilta päättyi joiden osalta pahoivointiin. Ihan jees...

No, töistä ei ole kuulunut erikoisemmin, voisi oikeastaan keskittyä opiskeluihin. Ensimmäistä kertaa on sellainen olo, että sitä jaksaisi tosiaan alkaa hoitamaan noita kahta rästiä pois alta.

Muuten elämään ei kuulu mitään dramaattista. Katselen maailmaa ja mietin, mihin suuntaan tässä lähtisi kävelemään.