Briteissä olen käynyt kerran aikaisemmin: Live8 -konsertissa, tuollainen noin 17 vuotta sitten. Silloin Lontoosta jäi vain hatara käsitys, koska pyörimme lähinnä Hyde Parkin ympärillä samalla kun musiikkimaailman bestsellerit heittivät keikkaa aitojen takana. Parasta oli tietysti nähdä Pink Floyd - tai ainakin heidän päänsä - 500 metrin päästä. Oli miten oli, matka Britteihin ei ole pyörinyt lähelläkään toivelistani kärkipäätä ennen kuluvaa vuotta. Nyt tuntui, että ajatus oli kannatettava.
Pe 2.12.
Matka alkoi varhaisheräämisellä ja jatkui autolla ajaen Tampereen kautta Lontoon Stanstedille. Lento myöhästyi tunnin jonkun kelan pakkovaihdon vuoksi, mutta matka sujui muuten ihan yllätyksittä. Perillä iski "metsämies Nykissä" -ilmiö, ja julkisen liikenteen oikeat laiturit ja linjat olivat vakavan pohdinnan takana. Päätös kävellä hotellillemme, vaikka matkaoppaassakin jossain sanottiin että sinne pääsee vain julkisilla, oli eksoottinen ja koominen. Kävelykatua ei riittänyt pitkälle joten juoksimme muutaman tien yli, koska kuitenkin tiesimme, että hotelli on suoraan linnuntietä hyvin lähellä. Eli kyllä sinne Expressille jaloin pääsee, muttei oman turvallisuutensa vuoksi kannata. Perjantai oli ainut päivä jolloin auringopaiste piristi mieltämme.
Hotelli oli hyvin perustasoa kaikilla mittareilla, mutta mielestämme jeesjees ja huomattavasti halvempi kuin mitä Lontoossa olisi saanut pulittaa, jos haluaa majapaikan olevan lähellä keskustaa. Paluulento oli tiedossa niin aikaiseen ajankohtaan, että olimme buukanneet hotellin lentokentältä koko reissun ajaksi.
Cambridge
Oli etukäteen päätetty, ettei pelkkä Lontoo riitä, vaan kiinnostusta oli käydä muuallakin lyhyen matkan päässä. Standard Expressin junaliput pystyi varaamaan netistä ja otimme matkan myöhään iltapäivästä. Pimeä laskeutuu samaan aikaan kuin Suomessa, eli tiedossa oli iltareissu. Cambridgen asemarakennukset ovat (en mene takuuseen - lähes?) keskiajalta ja pienemmän kaupungin tunnelma on aistittavissa. Hankin etukäteistietoa vain sen verran, missä yhden suosikkiyhtyeeni Floydin jäseniä oli asunut, opiskellut ja majaillut. Kaupungissa käydessä huomio kiinnittyy kuitenkin aina enemmän arkkitehtuuriin, kauppojen hyllyille, yrityksiin, puistoihin, luontoon (jos sitä vahvasti rakennettua luontoa edes jossain näkee) ja sen tyyppisiin asioihin. Käveltiin kolmisen tuntia ja käytiin PizzaExpressissä. Osa meistä sai ihan muuta kuin oli tilannut, mutta mm. sienipizza oli kyllä loistavaa sinänsä ja lämpimässä on kiva notkua vain katselemassa. Toinen erikoisuus oli katolilainen kirkko Hill Streetillä, jossa muksu ei arvatenkaan viihtynyt hetkeäkään, enkä itsekään todellakaan ole mikä rituaalisten riittien ystävä mitä vähimmässäkään määrin. Käynti auttoi tajuamaan, miten erilainen suhde uskontoon hieman eri kulttuurissa voi olla. Cambridge on mukava ja suositeltava. Kauppojen kirjo on melkoinen, itse tosin en aikonut ostaa yhtään mitään. Jos jotain jäi toivomaan niin sitä, että olisi nähnyt jotain auringonvalossa.
Paluu Stanstedille tapahtui kuin kello kotimaassa lähenteli puoltayötä. Lentokentältä otetaan joka päivä bussireissu hotellille 4 punnan hintaan / aikuinen. Hyvä hinta muutaman minuutin pyrähdyksestä.
La 3.12.
Menemättä liikaa yksityiskohtiin, myös Lontooseen matkustimme Greateranglian junilla bussien sijaan vaikka olin etukäteen ymmärtänyt, että ennakkovaraus bussiin olisi valtavasti halvempaa kuin junayhteydet. Käytännössä ei juurikaan ollut ja kyseinen perhepiletti kannatti ilman muuta maksaa siitä, että säästi vähän matka-ajassa. Matkalla Audley End, Tottenham Hale ja joukko muita asemia. Liverpool Streetin asema on hieno ja todella helposti navigoitava. Samaa en voinut sanoa maanalaisista, joiden swingiin päästäkseen kesti ainakin minulta hyvä tovi.
Kauas ei tarvinnut kävellä kun hetken olemista ihmeteltyämme lähdimme London Tower -linnoitukseen ja museoon. Ns. suurisuiset oppaat latelivat hauskoja vitsejä, mutta tutustuimme Henryn ja Edwardin ja muiden lampaan lailla palvottujen monarkien linnoituksen sisältöön itsenäisesti. Lukemista riitti ja se runsas asia oli kiinnostavaa
Matka jatkui illan aikana Templen aseman, Piccadillyn, Leicester Squaren ja Chinatownin kautta lähes koko ajan ihmispaljoudessa tungeksien. Lontoo iski niin sanotusti naamalle.
Alla teebussi Templen aseman lähettyvillä. Näiltä saattoi ostaa teekierroksia hyvään hintaan, tai ainakin olin näkevinäni bussin kiertelemässä muuallakin.
Trafalgar Squaren illanvietto oli lievästi sanoen intensiivistä. Åmyrien kautta kiihotettiin ohikiitäviä massoja esimerkiksi Iranin vapauden puolesta ja vaadiittinpa Assangeakin vapaaksi. Jälkimmäinen ei silminnähden kerännyt kannatusta.
Lauantai-ilta oli sellainen kuin lauantai-illan saattaa kuvitella olevan jossain Euroopan tiheimmin asutetuissa keskiöissä. Oli helppoa löytää hiljaisempiakin katuja, ja jouluun oltiin varautuneita siellä täällä. Silmiinpistävämpiä glitterin ilmentymiä olivat polkutaksit, jotka oli vuorattu turkeilla ja joiden ämyreistä pauhasi jouluista kliseehittiä ja aina seksikästä Whamia. Ei lainkaan paskempi idea kohottomaan katujen joulutunnelmaa. Tällaisen kyytiin voisi pienissä kaljoissa hyvin ottaakin, mutta se olisi kaivannut aikaa, mitä meillä ei ollut liikaa, sillä ajatuksena oli pyöriä vielä niin monella kulmalla.
4.12.
Aamu alkoi riittävillä unilla ja aamiaisella, jolla sai itsensä kyllä täyteen. Parasta oli jugurtti hedelmineen, paahtarit ja pekoni. Makkara oli ala-arvoista. En jaksa kuulostaa valittavalta, koko kattaus oli juuri sitä mitä saattoi Englannissa käydessään kuvitella, ja sillä pärjäsi loistavasti. Paikallisesta kahvista vain tuntuu puuttuvan kokonaan kofeiini, minkä vuoksi nämä kahvintapaiset eivät piristäneet oloa juuri lainkaan. Tästä täytyy löytää lisää tietoa, että onko todella näin.
Toinen päivä Lontoossa sisälsi käynnin Battersean hiilivoimalassa, joka tietysti kuvattiin omina aikoinaan Pink Floydin Animals -levyn kanteen, mikä aikaansai motivaationi käydä niillä kulmilla. Ostettiin julkisen liikenteen päiväliput ja puikkelehdittiin paikalle parin metroyhteyden ja bussin kautta. Laitos on komea, mutta sisältä kaupallistettu täysin, sillä sisähallia vuorasivat erilaiset putiikit kuten ravintolat, vaate- ja korukaupat sekä yläluokkainen jäätelöputiikki, josta ostin 8 punnan Chololado-mansikkajäätelö -tajunnanräjäyttäjän.
Lontoon hinnat ovat samoja tai paikoin vähän halvempia kuin Suomessa, mutta tottakai kallilla alueilla ja merkkiliikkeissä kaikessa on tuntuva Lontoo-lisä. Karkkikaupoissakin kaiken suuremman hinnat tuntuivat lähtevän jostain 4 punnasta, jonka päälle sitten lisättiin tuotteen ovh, noin karkeasti paisuteltuna. Ei yllätä, ollaan niin toiminnan keskipisteessä, että jollakin ne tilavuokrat on maksettava.
Batterseaan olisi sisältynyt museorundi, jonka päättäväisesti jätimme välistä. Toisella puolen voimalaitosta törmäsimme spontaanisti ulkojäärataan, karuselleihin ja myyntikojuihin. Ulkona luistelu olisi ollut todella jees, mutta oli kuitenkin hinnoiltaan ihan ryöstöä ja melko pitkien jonojen päässä, joten mitäpä tuota tekemään itsestään vain toista tiiltä muurissa. Pyörähdin muksuni kanssa rajussa hevoskarusellissa kun emäntä kävi nakkaamassa fudgea liiveihin. Matkalla muksu sai vielä riehua hetken lähipuistossa. Päiväsaikaan käveleskely on ylipäänsä hauskempaa kuin öinen massoissa puskenta.
Loppupäivän agendalla oli ensin vilkaista Ronnie Scott'sin jazzklubi - täällähän keikkaa ovat heittäneet lähes kaikki klassisen rockin ja jazzin nimet - sekä yhtäkkisesti herännyt idea päästä vilkaisemaan myös Abbey Roadin studioita. Taas oli luvassa ihan hupaisaa seikkailua pitkin metroasemia ja kaupunginosia, pistäytyen välillä sisällä erinäisissä kaupoissa. Yksi hyvä sellainen oli Columbian Coffee Shop, jossa pääsi ryystämään vähän harvinaisemmista pavuista jynssättyä kahveeta. Unohdin valitettavasti tilaamani kahvin nimen, mutta paikan traditio oli tarjota kaikki kyytipoikanaan erinäiset yrtit ja tässä tapauksessa jälkimaku oli pitkä ja mieluisa. Katsetiin maailman menoa ikkunapaikalta ja se näytti tutun tasapainoiselta ja arkiselta. Muut matkalaise tykkäsivät Jungle Barista.
Jatkoimme matkaa lopulta Marylebonen asemalle ja siellä hetken palloiltuamme löytyi tuplabussiyhteys Abbey Roadille. Paikalta löytyi turistimyymälä, josta pitkän mietiskelyn jälkeen poistin Will Romanon Wish You Were Here -kirjasen. Tätä opusta luin hieman jo matkalla ja olen jatkanut sen kahlaamista kotona. Täytyy sanoa että ainakin vastinetta rahalle saa yksityiskohtien määrässä ja siitä, kuinka monia yhteiskunnan eri ilmiöitä ja instansseja osataan yhdistellä juuri tämän yhden bändin jäsenten elämään niin, että muka ihan kaikki mutatoituu lopulta siihen, miksi ja millainen albumista lopulta tuli.
Kaupan oli laatupainoksia muistakin älppäreistä, jotka kyseisellä premisseillä oltiin äänitetty. Päätin jättää ostamatta, sillä saahan näitä samoja LP:tä Suomestakin jossei muuten, niin ulkomailta tilaamalla.
Tykkään Beatlesista semisti, mutten ole koskaan ollut suuri fani. Tällaisella paikalla täytyy kuitenkin kerta kaikkiaan kuvauttaa itsensä ja kuvauttaa myös itse crosswalk. Wait for it, tässä se nyt on:
Matka jatkui lopulta Westminsteriin. Täytyy sanoa, että Abbey teki suuren vaikutuksen silkasta rakentamisen taidosta. Muukin kuninkaallinen ja poliittinen siipi oli mielenkiintoista nähdä, mutta vain Westminster Abbeytä pidin todellisena arkkitehti- ja rakentamistyön mestariteoksena.
Loppuajan vietimme Liverpoolin asemalla mänssäten mäkkärin superruualla ja katsellen ihmisiä lipuvan ohitse. Vähän kuikultiin MM-jalkapalloa baarin ikkunoista, käynnissähän oli joku Ranskan peli. Jalkapallo ei, hiukan itseni yllättäen, näkynyt hirveästi katukuvassa, mutta näkyi toki lehtien etusivuilla ja iltaisin hotellin televisiosta. Tätä kirjoittaessa ratkeaa pikkuhiljaa tuleeko se takaisin kotiin vai saako Englannin edustus lähteä henkisten kärsimysten kotimatkalle.
Olutta tuli maisteltua reissun aikana ja enimmäkseen se oli brittiläisen vähäeleistä, mutta ainahan hanaolut hyvin alas menee.
Mitä sitten ei ehtinyt näkemään? Nämä ajatukset heräsivät täysin reissun aikana tai sitten pian sen jälkeen, mutta ainakin Camden Town, Etelä-Lontoo ja jotkin puistot on suunnitelmissa palata katsomaan ja kaikki tämä ehdottomasti keväisempään tai syksyisempään aikaan. Kaupunki oli pikkukaupungin gangsterille jopa kaikkinensa positiivinen yllätys ja jätti syyn palata joskus tutustumaan niihinkin kortteleihin ja maaseutuun, mitkä nyt jäivät välistä.
