Korona. Mystisiä piirteitä omaava uudenlainen virus, joka tarttuu helpommin kuin vahingossa, sulkee baarit, saa käsidesipulloja ja maskipäisiä ihmisiä ilmestymään sinne tänne ja sekoittaa kaikkien elämän. Ellei koko elämää, niin ainakin matkustamisen tämä virus on lyönyt jäihin aika monelta vastuulliselta. Kaikkien tätäkin tekstiä lukevien tietoisuus asiasta on riittävää, eli en ryhdy kertaamaan sitä mitä jo tiedetään. Se on selvää, ettei raportteja ulkomaanmatkoista ole luvassa. Varmuuden vuoksi on hyvin vähän muitakaan matkaraportteja mistä kirjoittaa.
Suunnistamista korona ei ole vähentänyt, päinvastoin. Kuntorastit olivat keväällä suosionsa huipulla ja kisoja on voitu järjestää läpi syksyn erityisjärjestelyin. Toki kaikki on ollut hyvin poikkeuksellista, mutta se on sivuasia.
Joku lukko päänsisässä on avautunut ja suunnistamisesta on tullut helpompaa. Oli maasto mikä hyvänsä, pysyn paremmin kartalla kiinni ja olen oppinut lukemaan uudenlaisia vinkkejä metsässä. Yhteen asiaan tämä ei kuitenkaan päde: sprinttiin. Aivot eivät pysyneet mukana Salon SM-sprintissä, josta kuitenkin 19. sija tuomisina. Sekoilu oli taas aivan järkyttävää, mutta kun nyt sain sijoituksen, niin ensi kerralla voi paahtaa täysillä riskejä ottaen, ainakin sillä oletuksella, että sprinttiin vielä osallistun. Nyt pasmat sekoitti oletus hylsystä kesken matkan, jota ei kuitenkaan tullut. Olen ehdottomasti kuitenkin pitkien matkojen erityismies, joten taidan keskittyä jatkossa enemmän niihin. Aluemestaruuskisoista tänä kesänä tuomisina värisuora 1-1-1, josta viimeisin, GIF:n erikoispitkä, toi kultaa. Kisa oli helppo ja aivan mahtava kokemus, joka muistutti taas, kuinka hienoa laji voi parhaimmillaan olla. Sitä se onkin kun saa yksin taivaltaa sumuisessa multakorpimaastossa, keskittyä nauttimiseen ja tehdä ihan oman juoksunsa. Tietysti on niin, että maasto ja vaikeustaso yhdessä oman suoritustason kanssa määrittää aika pitkälle sen, millainen kokemus mistäkin kisasta muodostuu. Kaikissa on oma viehätyksensä.
Myös SM-viestiin Pöytyän Yläneellä tuli osallistuttua, olkookin että vain kuntosarjassa SK Pohjantähden riveissä. Aloittaja keskeytti ja jatkajaa ei löytynyt, mutta maasto oli aivan upeaa koko sen 3 kilometrin verran, mitä sitä nautintoa riitti. Mielestäni meillä on myös koko suomen hienoin seuraviiri, joka oli näkyvästi esillä myös TV-lähetyksissä. Ainoastaan fontin vaihtaisin modernimpaan, jos saisin sen suunnitella uusiksi. Tykkään kyllä myös puuhastella graafisen suunnittelun parissa eritoten kun tekemisiään saa julkiseksi kaikkien nähtäville! Joten mitäpä niitä häpeämään.
Koska blogipostauksessa kannattaa keskittyä vain yhteen asiaan, en ryhdy tässä jauhamaan mistään muusta.
Liikunnan iloa!
Jarkko
