No niin, en ole kirjoitellut mitään pitkiin aikohin, sillä koko blogin olemassaolo tuppaa unohtumaan.
Ulkona maata peittää vetinen kerros lunta, ja näin huhtikuun puoltaväliä lähestyttäessä sitä tietysti toivoisi ilmojen olevan keväisempiä. No, tämän päivän sprinttitreenit menivät hyvin, mutta oli niin kylmä tuuli että oikein tunsi olevansa tampio. Ilmat ovat siis täyttä sontaa, mutta ennuste lupailee aurinkoisia kelejä pitkäksi aikaa, joten jospa se iloksi muuttuisi.
Alkuvuoden projektina oli seuralehden taittaminen ja juttujen kokoaminen kuvineen. Lopputulos näytti digitaalisessa muodossa aivan mahtavalta, mutta sanomapaperille painettuna joidenkin kuvien osalta aivan hemmetin perseilevältä. Tämä on vituttanut (kansankielinen ilmaisu sallittakoon) aika runsaasti, vaikka toisaalta nakkaan tässä vaiheessa paskat koko asiasta. Turha jäädä rypemään kurjuuteen. Kun materiaali tulee ziljoonassa eri muodossa, on hyvin vaikeaa editoida jotain .jpg -formaatteja hyvään painomuotoon. Kuitenkin urakka oli helvetillinen enkä panisi pahakseni jos joku muu onneton ottaisi tuon 28-sivuisen läpyskän vastuulleen jatkossa.
Saapa nyt nähdä mikä painoarvo koko lajille siunaantuu tänä kesänä, sillä pitäisi nähdä paljon enemmän vaivaa työllistymisen edistämiseen.
Olo on ollut pari päivää fyysisesti aika surkea, enkä oikein tiedä mistä se johtuu. Terve tässä pitäisi olla, sillä kovissa urheilusuorituksissa en tunne mitään eroa edeltävään aikaan. Toki kahvia menee pannullinen päivässä (olen vaihtanut pikakahviin) ja se ei varmasti tee hyvää vatsalaukulle. Muuten väsyttää kuin vierasta sikaa.
Meillä oli perheen kesken myös hieno muutaman päivän pituinen Ylläksen-loma, jolloin tuli hiihdettyä aivan mukavia määriä joka päivä, myös porukoiden kanssa. Ilmat ovat tässä vaiheessa vuotta aivan parhaimmillaan. Kierrettiin Aakenustunturi ja seuraavana päivänä Leviä kohti samasta kohteesta. Olin kahtena päivänä myös lumilautailemassa, mikä on minulle todella rakasta. En tiedä mitään parempaa vaatteet päällä suoritettavaa kuin puuterilumella lautailu, mistä ei kylläkään paljon päässyt tällä lomalla nauttimaan rinteiden ollessa jäisiä, mutta yhtä kaikki mahtavaa laskea Suomen ykköskohteessa! Mökkikin oli aivan luksusta. Yläkerran parvella olisi ollut tilaa ja omat sängyt viidelle, mutta sain nauttia siitä yksin.
Tällaista tällä kertaa. Nyt vaan odottelemaan niitä lumien poistumisia ja toivoa todellakin sopii, että jotain hyvää sattuisi välillä kohdalleni.
Jarkko
