Eettistä pohdintaa liikuntapsykologian kentältä

Paneuduin aiheeseen osana liikuntapsykologian perusopintoja ja ajattelin, että jos ajatuksistaan on saanut hyvää palautetta, ne kannattaa jakaa:



Suomen urheilupsykologinen yhdistys paaluttaa keskeisimmät eettiset periaatteet
ihmisoikeuksiin liittyen, joista se ensimmäinen ja mielestäni kaikkein tärkein on:
Asiantuntija kunnioittaa jokaisen ihmisen perusoikeuksia, arvokkuutta ja arvoa sekä
työskentelee näiden kehittymisen edistämiseksi. (Suomen urheilupsykologinen yhdistys:
ammattieettiset suositukset). Tilanne on ongelmallinen, mikäli urheilupsykologi
havaitsee perusoikeuksia tai -arvoa loukkaavaa toimintaa jonkun valmentajavalmennettava
-suhteessa. Miten tällöin toimitaan? Ollaan tilanteessa, jossa ongelma on
perustavaa laatua oleva ja luultavasti jo muitakin ongelmia aiheuttavaa, että
jatkotoimenpiteet ja yhteydenotto seurajohtoon ovat välttämättömiä. Näin silläkin
uhalla, että suhde valmentajaan on entinen. Toki jokin muu taho ehtii usein puuttua
huolestuttaviin kuvioihin ensin ja tilanne voi olla jo eskaloitunut. Näkisin itse, että
tilanteesta huolimatta taitava urheilupsykologi ottaa asian aikailematta puheeksi
valmentajan kanssa sellaisella tavalla, jossa valmentaja ei koe itseään syyllistettävän ja
ajetuksi nurkkaan, vaikka keskusteu päättyisikin riitaan. Psykologiassa ymmärtääkseni on
olemassa konsensusta, että tällä tapaa ihminen voi säilyä vastaanottavaisena myös
kriittiselle dialogille.


Routledgen (2014: 977) teoksen mukaan eettisille asioille annetaan tutkimuskentällä
entistä enemmän painoarvoa. Samassa teoksessa (2014: 978) pidetään tärkeänä, että
valmentaja (myös urheilupsykologi) tunnistaa kulturaaliset rajat ja paikalliset arvot
urheiluseuran toiminnassa. Yhtä olennaista on myös miettiä syy- ja seuraussuhteita
kaikkia eettisiä päätöksiä tehtäessä (2014: 978).


Pätevyydestä keskusteltaessa myös Liikuntatieteellisen Seuran Urheilupsykologian
perusteissa (Matikka & Roos-Salmi 2012) mainitaan, että eettiset- sekä pätevyyteen
liittyvät kysymykset ovat nykypäivänä saaneet suuremman painoarvon kuin ennen.
Konsultointi urheilun kentällä on kaiken kaikkiaan lisääntynyt. Tämä on harjoitteluun
liittyvän datan ja urheilupsykologian arvostuksen lisääntyessä täysin uskottavaa.
Mitä on pätevyys? Urheilupsykologiksi saattavat kutsua itseään monentasoiset
itseoppineet tai -oppimattomat henkilöt, ja esimerkiksi epäeettiset ihmiset voivat
luvata valmentajille, urheilijoille ja liikunnan ammattilaisille enemmän kuin pystyvät
antamaan (Matikka & Roos-Salmi 2012: 27). Tämä syy kannustaa luomaan sertifikaatti- ja
tutkintopohjaista järjestelmää.


Edelleen ammattieettisissä suosituksissa painotetaan, että asiantuntija pyrkii
kehittämään ammattipätevyyttään ja säilyttämään sen korkealla tasolla. Hän pyrkii
tiedostamaan ammatilliset ja henkilökohtaiset vahvuutensa ja heikkoutensa
pystyäkseen arvioimaan realistisesti pätevyytensä ottaessaan hoitaakseen työtehtäviä …
Asiantuntijan työskentelyn perustana on tiede ja työssä hankittu kokemus. (Suomen
urheilupsykologinen yhdistys: ammattieettiset suositukset). On totta, että psykologin
ammattia saa Suomessa harjoittaa vain laillistettu ammattilainen, mutta psyykkiseksi
valmentajaksi voi itseään kutsua kuka hyvänsä millä hyvänsä tiedoilla. Mentaaliguru voi
olla omassa rajatussa ympäristössään taitava, mutta useissa tapauksissa osaaminen
pohjautuu suppean alueen kokemukseen eikä tutkittuun ja todennettuun tietoon, eikä
varsinkaan suoritettuihin opintoihin tai välttämättä edes kokemukseen kyseisestä lajista,
jolloin lopputuloksen voi määritellä onnenpyörän heilautus.


Valmennussuhde, salassapito ja vaitiolovelvollisuus. Nähdäkseni valmentaja on
valmennusympäristössä ja suhteessa valmennettavaansa luottamuksellisessa asemassa,
ja hänellä on asemassaan tietty määrä valtaa urheilijan arkeen ja elämiseen liittyen.
Valmentajan ei tule vaikeuttaa suojattinsa elämää. Tähän liittyvät läheisesti
vastuukysymykset ja Routledge (2014: 980) muistuttaa urheilupsykologinkin vastuusta:
on asiallista kunnioittaa oikeita ammatillisia rajoja ja ottaa itse vastuu omista
ammatillisista päätöksistään. Usein ihmissuhteiden vuorovaikutuksen kontekstissa
saattaa tapahtua myös jotain epätodennäköistä, kuten Routledgessä (2014: 976)
esimerkin lailla kerrotaan, voi urheilupsykologin ja konsultoitavan välille syntyä
epäammatillinen suhde. Kyseinen tilanne ratkaistiin rajat asettavalla keskustelulla
valmennettavan kanssa. Toisaalta romansseja saa syntyä, mutta toisaalta suhde ei tällöin
enää ole ammatillinen ja loogisesti voisi ehkä päätellä urheilullisten tavoitteiden
merkityksen kokonaiskuvassa himmenevän, kun kyse ei ole enää perinteisestä
valmentaja-valmennettava-suhteesta.


Palatakseni vielä aiempaan, asiantuntijan tulee olla vaiti niistä asioista, jotka hänelle
uskotaan luottamuksellisesti hänen toimiessaan urheilupsykologian asiantuntijana, tai
jotka hän tuolloin muutoin saa tietoonsa … Asiantuntija ei hanki asiakkaasta tietoja
muilta ilman tämän suostumusta. Tällöinkin hän hankkii ainoastaan tehtävän
suorittamisen kannalta välttämättömiä tietoja. (Suomen urheilupsykologinen yhdistys:
ammattieettiset suositukset). Tässä tullaan niihin eettisiin asioihin, joita
yhteiskunnassamme pidetään lähes itsestäänselvyyksinä, mutta joista on asiallista
muistuttaa erityisesti nyt digiaikana. Tieto leviää somessa ja pikaviestimissä kulovalkean
tavoin ja tietoturva ei usein ole sitä, mitä kuvitellaan. Internetissä kaikesta jää aina
jälki johonkin. Seurauksena epäeettisestä toiminnasta voi olla ratkaiseva särö
luottamukseen valmennettavaan tai konsultoitavan urheilijan suuntaan.


Urheilupsykologin on teroitettava muistiaan yksityisyyttä koskevissa asioissa, ja kuten
Routledgessa (2014: 980) mainitaan, kuville ja videoille on saatava lupa niissä
esiintyviltä henkilöiltä ja lisäksi kohteena oleville on kerrottava, miten materiaalia
aiotaan käyttää. Kaiken luottamuksen keskiössä on ylipäänsä urheilijan suostumus.
Urheilumaailmassa, kuten muussakin elämässä, törmätään monenlaisiin tilanteisiin.
Urheilupsykologi saattaa esimerkiksi olla valmentajalle tärkein tai ainut konsultoitava
taho silloin, kun valmennettavan kanssa ilmenee suuria ongelmia. Odotukset voivat olla
suuret tilanteessa, jossa urheilupsykologi ei tunne osapuolia lainkaan. Urheilupsykologi
haistelee ilmapiiriä ja keskustelee sekä valmentajan että valmennettavan kanssa, koska
tarinalla on usein kaksi puolta. Metodeja tähän on olemassa erilaisia. Urheilupsykologi
voi myös avata valmentajalle uusia tapoja toimia valmennettaviensa kanssa, ts.
ohjeistaa tätä kokemuksensa perusteella. Mielekästä on myös verkostoitua muiden
urheilupsykologien kanssa, sillä vaikka toimivan tavan edetä voi löytää itsekin, kollegan
mielipide ja vuorovaikutustilanne ylipäänsä avaa todella usein uusia ajatuspolkuja sen
suhteen, miten ongelmaa kannattaa lähestyä.


Ammatilliset suhteet ja julkinen esiintyminen ovat keskiössä. Asiantuntijan on pyrittävä
asiallisuuteen ja tarkkuuteen antaessaan lausuntoja ammattiroolissaan ... Asiantuntija
kunnioittaa kollegoiden pätevyyttä, velvollisuuksia ja vastuuta. (Suomen
urheilupsykologinen yhdistys: ammattieettiset suositukset) Eteen voi tulla tilanne, jossa
urheilupsykologi lipsauttaa median näkökulmasta kiinnostavassa asiassa arkaluonteista
tietoa, antaa aihetta yksityisiä asioita koskevalle spekuloinnille tai antaa
epäammattimaisia lausuntoja. Tämän vuoksi eettiset suositukset kannattaa opetella ja
pitää takaraivossa. Kun on vetänyt itselleen nämä selvät rajat, on vahingon
tapahtuminen paljon epätodennäköisempää.


Kunnioitus on kaiken ammatillisen toiminnan peruskulmakivi, josta Routledge (2014: 980)
erityisesti mainitsee. Sillä tarkoitetaan tässä kokemuksia ja tietoja muista ihmisistä,
mutta myös kulttuurienvälisten erojen huomioonottamista ja ymmärrystä ihmisten
erilaisuudesta sekä tasavertaisesta kohtelusta. Tässä kohtaa teoksessa muistutetaan
pidättäytymästä häirinnästä ja ylipäänsä erilaisista taustoista tulevien epäasiallisesta
kohtelusta.


Tarve ja motivaatio liikuntapsykologian opiskelulle syntyi omista kokemuksista urheilun
parissa. Kun suorittaa ja analysoi omaa harjoittelua, kilpailemista, interaktiota tai mitä
hyvänsä, saa se miettimään kysymyksiä, kuten mitä voisi tehdä harjoittelussa paremmin
tai mistä voisin saada lisää kilpailuetua. Kilpaurheilu on useimmissa lajeissa psyykeelle
vaativaa, jolloin joutuu testaamaan omaa henkistä kapasiteettiaan ja väistämättäkin
tulee miettineeksi, mitä apua psykologia voi tarjota jaksamiseen. Psykologia on siis läsnä
urheilussa koko ajan.

Laiskan kirjoitusvuoden päätesanat(ko?)

Tästä kehkeytyi blogimielessä paastovuosi, koska tavoitteena oli kirjoitella säännöllisesti ja etsiä lukijoita, mutta tämä ei vieläkään realisoitunut. Mutta itse vuosi ei todellakaan ole ollut laiskottelua. Suunnistin paljon ja olin mukana järjestämässä rasteja. Liityin jopa seuran hallitukseen, joten saa nähdä mitä tuleman pitää. Taloa on rempattu pikkuisen ja liikunta-alaa opiskeltu, erityisesti kaikki on kasaantunut nyt viime päiville, tietysti.

Vuotta on jäljellä enää muutama hassu päivä. Aatonaattona lähden juoksemaan Uudenvuodenjuoksua Suntin rannoille. Harrastesarjassa, mutta kunnon suoritusta etsien. Maakuntaviestiinkin mieli vähän halajasi. En sitten kuitenkaan lähtenyt karsintoihin eikä kukaan yllättäen kysynyt mukaan, niin turha se on valittaa. Ensi vuonna Nivalassa? Jos henki pihisee, se voisi olla kova juttu.

Chromella voi nyt taitellakin jotain. Tässä siis piirtelemääni maisemaa. Nyt täytyy keskittyä vielä kirjoitteluun ja asioiden finaaliin saattamiseen. Lyödään vielä vuodenvaihteessa pöytään kulunut vuosi ja jotain tavoitteita ensi vuodelle.

Tsau!