Päätin jättää tämänvuotisen Jukolan viestin pois kalenteristani. Joensuu-Eno olisi ollut seitsemäs perättäinen ja seitsemäs myös kokonaisuutena, mutta antaapi olla tällä kertaa. Syitä tähän se, etten tunne olevani erityisen tiukassa tikissä, mutta painavimpana se, että maasto ei vaikuta pätkääkään himoja herättävältä. Kolmanneksi toki vielä se, että ajatus matkasta Enon kirkonkylään tuntuu varsin epämiellyttävältä. Tämä kokemus meni siis mukavuusrajani yli, vaikka kieltämättä katumuksen tunteetkin kävivät riivamassa päätäni. Tämä tuntuu kuitenkin hyvältä päätökseltä, ja viesti oli jännää katsella televiosta käsin. Kahvia meni ja erinäisiä muitakin juomia kun seurasin käyrien liikettä peitteisen näköisessä maastossa. Aamukahdeksalta petiin.
Viime viikolla kävin kahdet kuntorastit joista toiset Kalajoella ja tänään ohjelmassa oli aina niin helppoa Saarikankaan maastoa. Keuhkot hidastavat vauhtia, mutta muuten maasto on erittäin straightforward. Suunnistuksen puolesta ei ole suuria suunnitelmia, mutta esmes partiosuunnistusta aion kokeilla.
Tärkeämpää on treeni ja kropan tasapainoisuus yleensä, ja se vaatii vähän painojakin.
Tehdään tästä välipäivitys ja palaillaan asian jonkun mielenkiintoisen pamauksen tiimoilta.
