Minä en koskaan ole tiennyt kovin suurella varmuudella mitä lopulta haluan elämässä saavuttaa. Minulla on usein konkreettisia haaveita, mutta en tiedä, mitä kaikkea niiden saavuttaminen vaatii ja mitä negatiivisia puolia niiden toteuttamisella voi olla. Aivot kai näin suodattavat epämieluisaa tietoa pois.
Joskus ihmisenä muuttuminen on syypäänä tavoitteiden katoamiseen tai niihin liittyvään hämmennykseen. Huomaan, etten haaveile samoista asioista kuin reilu parikymppisenä. Silloin minulla oli vielä korkeammat tavoitteet. Taisin uskoa myös niiden saavuttamiseen. Maailmassa tuntui olevan enemmän ovia avoinna, mutta se ei oikeastaan ole niin. Oli vain erilaisia ovia kuin nyt. Nykyiset ovet voivat näyttää synkemmiltä; niihin liittyy myös enemmän luopumista jostain. Nuorena saattoi lähteä lähes minne vain lompakon anti riitti, tarvitsit vain repun selkääsi.
Olen ajelehtinut. Olen ajatellut siirtää vastuun, ajatellut antaa elämän näyttää mitä sillä on tarjottavanaan joskus tajuamatta, että ohjakset elämään istuvat aika tiukasti omien korviesi välissä. Myös asioiden suunnittelu ennalta aiheuttaa ahdistusta - jätinkö tarpeeksi tilaa yllätyksille?
Tämä mietityttää. Pohdiskelut vastauksineen (toivon niin) hieman myöhemmin.
-J-
