10.-16. 2015
Islanti on mantereella aina asuneelle aika erilainen maa. Laavan raiskaama, tuulenpieksämä, sateiden harmaannuttama, lähes kokonaan puuton möykky tuliperäistä maata. Se on myös pala kaunista, eksoottista, jylhää ja satumaista maisemaa.
Arvioidaanpa hieman. Matkan kokemuksista minut sai eniten suunniltani paikallisten maalämpöuimaloiden häränsilmään osunut hedonistinen meininki. Poreet ja lämpötilat on altailla osattu säätää oikein, ja hellivä mineraalivesi on luksusta. Kokonaisfiilarit on siinä avotaivasta tuijotellessa todella rentouttavat. Aislannissa kyllä kannattaa mennä käymään pelkästään uimaloiden takia. Sellainen löytyy joka kaupunginosasta. Itse kävin kotikylässämme Seltjarnarnesissa sekä liikuntapuiston avohallissa toisella puolen kaupunkia, joka myös lienee maan suurin.
Geysirit ottivat tässä väännössä hopeaa. Laimea pilantuneen kananmunan löyhkä ja lämpimät höyryt naamalle, no miksikäs ei? Geysirin kylässä siis käytiin ja voimakkain jytky, strokkur, lehautti kunnon vesipatsaan ilmoille aina muutaman minuutin välein. Alue oli muutenkin ihan omanlaistaan Islantia; ympäristön perusteella vaikutti, että oltiin yhtäkkiä jossain Nevadassa. Kyllä kantsii käydä. Jäi mietityttämään, millaisia geysireitä olisi saattanut löytää, jos olisi vuokrannut auton varta vasten niiden etsimistä varten.
Pronssia Seltjarnarnesille, sille loppumattomalle paikannimelle. Lintuja ja luontoa sekä keskustan mäeltä kivat näköalat pääkaupunkiin päin. Hyvä mesta josta tiirailla kaupungin riettauksia. Tunnelmata.
Ehkä uudestaan näihin maisemiin muutaman vuoden kuluttua esim. kylpylä/pikku vaelluslomalle.
Terveisin Jake
