Niin kävi, että kohtalon polku osoitti minulle taas paikan Jukolan viestiin, tällä kertaa toista kertaa ankkuriosuudelle. Minulle tuli täyteen nyt siis 5. kerta näissä karkeloissa. Ensimmäistä kertaa tapahtumaan tuli osallistuttua Vironlahdella 2011, ja silloin olin vielä suunnistajannyyppä, jolle viides osuuskin tahtoi tehdä tepposet.
Joukkueemme viestissä oli luonnollisesti erittäin tasokas, mutta aamun yhteislähdön välttäminen vaatisi jokaiselta itsensä ylittämistä. Niinpä seisoin sunnuntaiaamuna klo 9 odottamassa lähtökuulutusta noin tuhannen muun peräpään joukkueen kanssa. Edessä oli 14,6 kilometriä juhlaa ja ihanuutta sateen ripotellessa alas kilpailukeskuksen asfaltille.
Pääsin lähtemään varsin alkupäässä ja kiihdytin sen minkä jaksoin kohti K-pistettä. Suunnistus oli alussa vähän tahmeaa kun jalat eivät vielä olleet täysin oikeaoppisen valmiina, mutta meno tuntui riittävän hyvältä. Aloitin tarkasti ja pyrin löytämään rytmiä. Kuitenkin noin 3-4 kilometrin välillä kaksi laajalle kallioalueelle sijoitettua rastia tuotti vaikeuksia, ja teinkin pari samaistamisvirhettä. Olisi pitänyt rynniä mukaan oikeaan letkaan, voisi jälkiviisaasti sanoa, mutta pienipiirteinen maastotyyppi teki pohjanmaalaisiin maastoihin tottuneelle tepposet. Sisulla ja huutelemalla rastit lopulta löytyivät, ja vähän matkaa meni taas hyvin. Pitkällä kasivälillä luulin hetken aikaa olevani eri paikassa kuin missä olin, ja siinä suolla sivuttain sahatessa tuhraantui taas pari minuuttia. Tämän jälkeen matkanteko alkoi sujua jo lähes virheettä ja urheilijan kroppakin toimi moitteettomasti, tosin nopeammat letkat olivat jo karanneet, ja sain hieman ohitella hitaampia loppumatkan ajan. Juoksuvauhdista oli tällaisessa maastossa iloa, niin olin jonkin verran myös suunnistajakavereista, kuten tapahtuman henkeen kuuluu. Maalissa aika ja ja yksilösijoitus osuuden tasoon nähden ihan ok, 718. Joukkueen sijoitus on tuloksia tarkistaessa valunut raivostuttavasti hieman alaspäin. Kun ensin luultiin sijoittuvamme uudelle sataluvulle, paljastui nyt, että sijoitus tipahti viime vuodesta kahdella sijalla ollen 626. :)
Teltanpurun ja loppukaneettien jälkeen sitten vaan auton keula Paimiosta kohti pohjoista. Tiiminä oltiin tyytyväisiä suoritukseen, mutta itsellä jäi hyvästä suorituksesta huolimatta paljon nälkää ja parannettavaa. Ajasta olisi optimisuorituksella voinut syödä about 15 minuuttia ilman ongelmia. Pitää ottaa taas kokemuksen tuomat viisaudet käyttöön ensi vuonna.

