Vattaja-juoksu etcetera

Sveiciens! Kympin mittainen kirmaisu viime lauantaina meni (kaiketi) kunnon ja odotusten mukaisesti aikaan 50.07 (12. sija), eli ei paljon kehumista. Esitystä hankaloitti vain pariin tuntiin jääneet yöunet - vaikka en mielestäni jännitä tällaisia tapahtumia - mutta täl kertaa näin hassusti pääsi käymään. Juoksin matkan aika tavalla omalla limitillä tarkoituksena välttää sammumista, vaikka viimeisellä kilometrillä löytyi ehkä liikaakin voimia loppukiriin. Pääjoukossa kirmatessa ukkojen ja akkojen selät kuitenkin karkasivat hitaasti horisonttiin... itse reittihän oli tuttuakin tutumpi eikä kärsimyksen keskellä ehtinyt maisemista nauttimaan. Päivä oli kuitenkin lämmin ja aurinko jopa kärvensi juoksijaparkaa metsän siimeksessä. Reitillä oli jonkin verran hidasta hiekkatietä ja suurin osa oli soratietä, joten ei tätä nyt puhtaaseen lakritsikymppiin voi verrata. Seuraavalla kympillä otan ajasta pois 3-4 minuuttia niin voi jo olla tyytyväinen.

Nyt harjoittelu on taas salakavalasti painottunut liiaksikin juoksuun - se nyt vain tuntuu nautittavimmalta tällä hetkellä. Erilaisia kilpailuja olisi riittämiin, jaksaisi vaan käydä niissä. Motivaatio heittelee laidasta laitaan päivän fiiliksen mukaan.

-J-

Harjoittelusta ja skaboihin valmistautumisesta

Omistetaanpa edes yksi päivitys pelkästään liikunnalle.

Olen ylihuomenna osallistumassa leikkimielisesti paikalliseen 10 km:n juoksuun. Huvittavaa sinänsä, että tuo on pisin juoksumatka, mille olen koskaan osallistunut. Suunnistuskisoissa tuollainen matka taittuu erinäisen siksakin vuoksi harva se päivä, mutta ei massajuoksuissa. Näin lyhyt matka ei sinänsä vaadi erityisempää valmistautumista; tärkeintä on tietysti se, että on ylipäänsä pohjakuntoa juosta kymppi sellaista perusrivakkaa tahtia. Itsehän olen koko pitkän kevään ja kesän kärsinyt erilaisista harjoittelua vaikeuttavista vaivoista, ja ajattelinkin nyt vetää viimeisen viikon suht kovaa treeniä, vaikka yleinen ohjenuora ennen kisoja on keventää harjoittelua; ilmeisesti energiavarastojen täydentämisen vuoksi. Kisaa edeltävänä päivänä en silti koskaan tee mitään rasittavaa, koska se vaikuttaa olevan vain haitallista. Tämäkin opittiin aikoinaan kantapään kautta hiihtovuosinani. Pidän kilpailupäivää edeltävää herkistelyä/verryttelyä lähinnä voimien tuhlaamisena (loppupeleissä kaikki liikkuminenhan kuluttaa energiavarastoja). Kaikenlaista pientä lihaskuntojuttua voi tietysti tehdä pitääkseen kehon virkeänä. Kisaa edeltävä verryttely on eri asia. Jotenkin minusta tuntuu, että se on entistä tärkeämpää, mitä vanhemmaksi kasvaa. Nuorena on kokenut mitään tarvetta tuollaiselle, puolen minuutin jumppa riitti, mutta nyt olen hoksannut siitä olevan jotain hyötyä.

Tein tänään ja eilen peräkkäisinä päivinä reippaat juoksulenkit, mikä hieman tuntuu jaloissa. Toiselle lenkille lähtö on joskus kinttujen mielestä vastenmielistä, mutta kun on lämmennyt, ei menoa oikeastaan pysäytä mikään muu kuin huono tankkaus. Muuten olen käynyt kuntorasteilla ja yltänyt A-radalla kympin joukkoon lähes joka kerta, ei kuitenkaan ihan "podiumille". Valitettavasti tällä kunnolla ei voi enempää odottaa, vaikka rastit löytyisivät kuinka hyvin.  

Nesteytys on itselleni aina harmaita, irtoavia hiuksia aiheuttava juttu. Hikoilen kuin sieni, ja erityisen pahasti helteellä, joten liian lämpimällä en edes lähde kilpailemaan mihinkään. Jo 25C ja auringonpaiste tarkoittaa, että deal is off. Yleensä kannan mukanani pientä pulloa tuhtia urheilujuomaa tuomaan energiaa, jos kroppa alkaa sitä vaatimaan. Lähinnä se on kai henkinen juttu: tietää, että meno tuskin loppuu nestehukkaan. Yli tunnin kestävillä lenkeillä litran juomapullo tyhjenee poikkeuksetta, siihen päälle otan nykyisin vielä proteiinisheikin. Juomapullon sisältö on yleensä jotain haaleaa tiivistemehua ja Dexalin pitkää sokeria.

Suunnistuskautta on jäljellä noin kuukausi, mihin ei mitään suurempia kilpailuja mahdu. Tällä hetkellä olen obsessoitunut ideasta käydä hölkkäämässä läpi 20 km:n suunnistus tutuissa maastoissa kuluvan kuun lopulla. Taisin tästä jo mainitakin, joten jääkööt nyt nähtäväksi. Tuo olisi kyllä jo puolimaraa vaativampi suoritus ja koska en nähtävästi saa sitä puolikastakaan juostua, voisi tuosta saada hyvän omantunnon.

Muutakin tähdellistä oli mielessä, mutta eihän kaikkia ajatuksiaan ikinä muista sitten, kun istuutuu naputtelemaan.

Hei lapsoset!

Mitäs on tapahtununna? No, ei järisyttäviä. Olen nautiskellut lämpimästä loppukesästä mökillä, rannalla ja luonnossa ylipäänsä. Lämmöt ovat päivisin olleet todella buenot, nottei tämä mitään jokavuotista herkkua ole.

Tulipa tuossa eräs päivä jouduttua ihan vielä vanhanaikaisiin heinätöihin, siis homman työnkuvahan oli paiskoa olkipaaleja latoon.

Urheilun saralla tiedossa on vielä kympin Vattaja-juoksu ja muutamat suunnistukset, otaksuisin. Pidän silmät ja korvat auki jos vaikka ilmaantuisi tilaisuus vetaista puolimara, onpa 20 kilsan maratonsuunnistuskin vielä jonkinmoisessa harkinnassa, se kun järjestetään Houraatissa. Kävin viime viikolla toista kertaa fillarirasteilla, joissa tuli voitettua B-luokan ihmisten sarja. Polkeminen tuntui raskaalta, samoin kuin pari edeltävää juoksulenkkiä. Heikompia jaksoja tulee toisinaan, eikä niitä oikein osaa selittää. Juuri nyt on taas aivan tajuttoman energinen olo, ja eilenhän oli mukava käydä maalla lenkkeilemässä kun olosuhteet ovat likipitäen täydelliset.

Ostin itselleni uuden lelun, mutta siitä en vielä kerro enempää. :P